Sähköposti, jos mikä, pitää tällaisen eläkeläismiehen kiireessä. Niin paljon tulee joka päivä eri tahoilta tärkeitä viestejä jotka vaativat huomaavaisia vastauksia, usein myös toimenpiteitä, kuten tänäänkin.
Heti aamutuimaan kysyi Qaty [miten kenelläkään selvää suomea kirjoittavalla voi olla tällainen nimi?], haluanko nähdä hänet alastomana. Kun olin kuitenkin jo muutama päivä sitten lastenlasten kanssa leikkiessä kylmettänyt itseni, kurkku oli kipeä ja nuhakin vielä, oli pakko vastata että ei kuule tällä kertaa, täällä on vielä senverran viileetä kun lämmityksessäkin pitää säästää, ettei minulle olisi terveellistä ruveta ilkosilleni. Ei tullut vastausta.
Prisma ilmoitti varanneensa minulle 1000 € lahjakortin. Vastasin ja kiitin, tämähän on tosi ystävällistä, ja laitoin niille osoitteen, johon lahjakortin voi postittaa.
Got You [lisää omituisia nimiä] lähetti – ehkä erehdyksessä – kolme sähköpostia joissa kertoi tietävänsä että ‘sinun salasana on salasana’ (?!). Haloo neropatti, jos se ei olisi salasana, senhän tietäisi kuka tahansa. Haukkui minua tuhmaksi pojaksi – minkä voisi tässä iässä ottaa kohteliaisuutena – ja vaati tästä hyvästä kolme kertaa 3000 bitcoinia(?). Minulla kun on eurojen lisäksi vain hieman ruplia ja dollareita sekä vanhentuneita Tanskan ja Tsekkoslovakian kruunuja, meinasin jo jättää Gotjuun puille paljaille, kun perään tuli sähköpostissa onnen kantamoinen: minun bitcoin-tilini balanssi on kuulemma 8765,67! Kuinka olin saattanut unohtaa koko tilin? Forwardasin sen Gotjuulle ja sanoin, että saa tyytyä tähän, enempää bitcoineja ei ole eikä tule. Eipä ole perästä kuulunut.
Stormy Daniels [nimessä on jotakin tuttua, mutta naama ei tule mieleen] olisi myynyt joitakin pillereitä, joilla voisin kasvaa neljä tuumaa. Hyvänen aika, sehän tekee kymmenen senttiä. Jo nyt lyön päätäni ovenkamanoihin ja yläkaappien avoinna oleviin oviin. Yksi sellainen lensi rytäkässä irti, putosi lattialle ja meni rikki – päähänkin sattui niin penteleesti. Kymmenen senttiä lisää, ei kiitos! Stormy, jäit ilman tätä bisnestä, sori siitä. Vähällä piti että olisin jättänyt kokonaan vastaamatta.
Sitten minulle tyrkytettiin Tiny-Boxia, jolla voisin muuttaa koko kotini jääkaapiksi. Anteeksi vaan kun sanon suoraan, mutta mitä helvetin järkeä tässä on olevinaan? Jos nyt unohdetaan, etten minä sen enempää kuin kukaan muukaan halua muuttaa kotiaan jääkaapiksi, mikään ei olisi helpompaa eikä halvempaa: Eikun termostaatti nollaan, ikkunat ja ovet auki ja tervetuloa Suomen toukokuuhun.
Äkkiseltään yllättävin posti tuli Ash Madilta: haluaisinko tavata ’bored women’ – ikävystyneitä naisia. Oli jo vastaamassa, että en todellakaan, haluaisitko itse? Onneksi tulin kuitenkin ajatelleeksi uudestaan ennen kuin klikkasin ’lähetä’. Kyseessä on tietysti sellainen vapaaehtoisjuttu niin kuin palveleva puhelin, yksinäisten vanhusten ulkoiluttaminen, mitä niitä nyt onkaan kirkko järjestänyt. Vähän huonolla omallatunnolla vastasin anteeksipyydellen, että nykyinen elämänvaiheeni on hieman liian kiireinen sitoutuakseni tällaiseen, mutta että kannatan kyllä asiaa periaatteessa. Eihän se ihan rehellinen vastaus ollut.
Sitten minulle haluttiin myydä ainetta, jolla hieromalla pääsisin moleista? [sanakirja tarjoaa käännöksiksi mooli = 6,02*1024 molekyyliä, kontiainen tai myyrä – veikkaan viimeistä] – ei kuulosta helpoimmalta keinolta, mutta printtasin silti talteen, josko niitä taas ilmestyy pihalle. Toinen aine lupasi kasvattaa minulle hetkessä uudet hiukset päähän. Ei hyvä idea – vaimo-kulta joutuu leikkaamaan entisenkin tukkani muutaman viikon välein. Kirjoitin että eivät lähettäisi.
Droneja [piti taas katsoa sanakirjasta = koirasmehilöäinen, kuhnuri] on tyrkyllä monta kokoa. Miksi? Koska niitä syntyy paljon eivätkä ne kerää hunajaa – tietenkin. Yhteen mehiläispesään sellaisia tarvitaan (kait?) yksi, loput ovat joutavia. Siihenhän kuhnuri-sanan käyttö koirasihmisenkin kohdalla viittaa – mutta miksi ihmeessä maksaisin sellaisista? Vastasin kuitenkin kohteliaasti että jos ei tällä kertaa – niin eivätkös lähettäneet uutta tyrkylle jo tunnin kuluttua. Vastasin kiukkuisemmin että meillä päin ’tällä kertaa’ tarkoittaa vähintään seuraavaa vuorokautta, mieluummin viikkoa ja parhaassa tapauksessa loppuikää.
Tosi houkutteleva oli sensijaan tarjous oppia ihan vain kotisohvalla istuen lentämään 200+ lentokonetyyppiä. Kukapas nyt ei lentää haluaisi, ja kun siinä oli koneita aina Boeing 747 Jumboon saakka, niin piti mennä googlaamaan paljonko tällaisen koneen lentäjälle maksetaan. Voitteko uskoa, keskimäärin 89 000 dollaria ja enimmillään 200 000 dollaria vuodessa. Tuollahan tekee jo sievoisen tilin euroinakin. Panin tietenkin heti paperit vetämään ja kysyin samalla ehdotuksia lentoyhtiöistä, joista kannattaisi kurssin jälkeen alkaa pilootin vakiduunia kyselemään, vaikkapa aluksi vain perämiehenä kunnes kokemusta ehtisi kertyä. Odotan jännityksellä vastausta. Kukapa tietää, kun seuraavan kerrat lennät Amerikkaan, stuertti saattaakin kuuluttaa että konetta ohjaa tänään lentokapteeni Jantunen miehistöineen.
Lupaavimmasta päästä olivat myös seuraavat kaksi tarjousta – eivät kyllä ihan halpoja kumpikaan: ensimmäinen lupasi kaksinkertaistaa älykkyysosamääräni ja toinen lisätä siihen 20 pistettä, kunhan vain joisin näiden puoskareiden kaupitsemia lääkettä kaksi kertaa päivässä. Kysyin vaimoltani kumpi näistä on enemmän, mutta hän ei vastannut, puisteli vain päätään?
Mitä – kello on jo 18:34! Tässä luiskahti sähköpostimiehen päivä jälleen kerran ylitöiden puolelle.
