Ensimmäisen paastonajan sunnuntain – invocavit – evankeliumiteksti [alla] on tuttu jokaiselle koulun uskonnonopetukseen osallistuneelle ja rippikoulun käyneelle. Samanaikaisesti tuttu ja kovin kaukaisen tuntuinen. Osakseni tuli alustaa siitä raamattupiirissä, johon olen kauan kuulunut. Olisin todella kaivannut konkreettisempaa tekstiä.
Epätoivoisena avasin saksalaisen, erittäin runsailla selitysteksteillä (1500 sivua tiheää pränttiä], varustetun Uuden Testamentin, jonka olin ostanut Berliinissä v. 2017 Saksan Evankeelisilta kirkkopäiviltä. Sen selitysteksteistä avautui minulle aivan uusi ja ajankohtainen näkökulma Matteuksen 4 luvun tekstiin.
Matt. 4:1–11
1Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. 2Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. 3Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” 4Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’”
5Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. 6Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’” 7Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’”
8Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston 9 ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” 10 Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’”
11Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.
Sen jälkeen kun Johannes oli kastanut Jeesuksen Henki vei hänet erämaahan, ensin 40 päiväksi nälän, janon, väsymyksen ja vilun uuvutettavaksi ja senjälkeen Paholaisen kiusattavaksi. Jeesus, ihminen ja Jumalan poika joutui siis kohtaamaan Paholaisen nälkäisenä, janoisena ja uupuneena ihmisenä.
Ensimmäinen kiusaus, kivien käskeminen muuttumaan leiväksi [lätäkön viiniksi, kylmän luolan lämpimäksi asunnoksi tms.] oli tietenkin ihmisen mahdollisuuksien ulottumattomissa. Turvautuminen ’supervoimaan’ olisi – simsalabim – täyttänyt Jeesuksen omat välittömät mukavuuden, kylläisyyden ja lämmön tarpeet. Samalla Jeesus olisi kuitenkin astunut ihmisyytensä rajojen ulkopuolelle. Hänen sisarillaan, veljillään, vanhemmillaan, kavereillaan ja naapureillaan moista mahdollisuutta ei tietenkään olisi.
Toinen kiusaus, heittäytyminen alas temppelimuurin harjalta ja laskeutuminen maahan turvallisesti enkeleiden kannattelemana, olisi ollut häikäisevä demonstraatio: nähkää ja vaviskaa, tähän ei teistä kykene kukaan. Ihmeteko olisi tehnyt typerryttävän vaikutuksen jokaiseen näkijään, ja heitähän Temppelin aukiolla oli joka hetki enemmän ja kaikkialta Juudeasta ja Galileasta kuin missään. Aukiolta tapahtuman kuvaukset olisivat kiirineet kohuvyörynä toreille ja synagoogiin ja tuoneet Jeesukselle valtavasti näkyvyyttä.
Siis miksi ei? Tekihän Jeesus monia maineikkaita ihmetekoja – ei kai niistä muutoin evankeliumeissakin kerrottaisi. Jeesus teki ne kaikki kuitenkin toisille, ei itselleen, paransi sairaita, herätti kuolleita, ruokki 5000 viidellä leivällä ja kahdella kalalla – söi toki niistä itsekin. Tempelinharjalta hyppääminen olisi ollut vaikuttava itsetehostusspektaakkeli, mutta se ei olisi parantanut kenenkään vammaa, tyydyttänyt yhdenkään nälkää, sammuttanut kenenkään vanhaa vihaa tai tuonut rauhaa yhteenkään ahdistuneeseen mieleen.
Monen ihmeteon kohdalla Jeesus kielsi parantunutta tai eloon herätetyn läheisiä kertomasta eteenpäin, varmasti tietäen että turhaan. Tieto levisi, kumuloitui ja käynnisti odotuksia, jotka purkautuivat ensin vallankumousjohtajan vastaanottona palmusunnuntaina ja pettymyksenä kiirastorstaina.
Myös ristille Jeesus joutui ja kuoli ihmisenä. Hän ei kehotuksista huolimatta astunut alas, näyttänyt kuka on kuka. Ristille naulatut eivät astu alas voittajina, ristille naulatut kuolevat siihen lyötyinä. Kansa ei kyennyt käsittämään miksi ”tosia hän on auttanut, itseään ei voi auttaa.” Missä on juju?
Oman elämänsä ristille saakka Jeesus eli kanssaihmistensä veljenä. Ilmestyminen ja jälleen katoaminen seinistä ja lukituista ovista välittämättä tapahtuivat vasta hänen ihmiselämänsä päätyttyä.
Kiusauksista suurin oli kolmas, koko maailman herruus, valta kaikkien ja kaiken yli. Sellaistahan tavoittelivat Jeesuksen eläessä Rooman keisarit Augustus ja Tiberius – joltisellakin menestyksellä. Paholainen tarjosi Jeesukselle maailman herruutta, omaa kirkkoa, ikuista ja mahtavaa Jerusalemia, pilviin kohoavaa kultakupolista Jeesuksen temppeliä jumalallisella – no, oikeammin saatanallisella – mahtikäskyllä.
Jeesuksen, Pietarin ja Paavalin seuraajien seurakunnat monistuivat, levisivät ja kasvoivat ensimmäiset kolme vuosisataa enimmäkseen vainottuna rahvaan liikkeenä vaihdellen kulovalkeana ja kytönä kaikkialla Rooman valtakunnassa. Ne tavoittelivat ihmisiä ruohonjuuritasolla, lähikontakteilla, muu oli liian vaarallisia. Missä kristityt nousivat liikaa näkyviin tai johonkin tarvittiin syntipukkia, siellä viranomainen käynnisti vainon. Noustuaan v. 380 Rooman valtionuskonnoksi kirkko alkoi sitten kasvattaa ja laajentaa valtaansa myös perinteisemmillä keinoilla tavoitteena koko maailma.
Vuosisatojen varsilla maailman herruutta ovat tavoitelleet myös islam/Arabit, Tsingis-Khan, Espanja, Napoleonin Ranska, Britannian imperiumi, kommunistit/Stalin, natsit/Hitler, jne.
Juuri nyt pyhää maailmanherruusmissiota toteuttaa Putin – Moskovan patriarkaatin siunauksella – kuvitellen [samoin kuin edeltäjänsä] että [toisin kuin edeltäjänsä] juuri hän käyttäisi rajatonta maailmanvaltaa kaikkien parhaaksi. Tie valtaan, vallan varmistamiseen ja laajentamiseen ei välttämättä näyttäisi kauniilta, mutta ruumisröykkiöt, savuavat rauniot, pommien myllertämät maisemat, äitien, leskien ja orpojen tuskat unohtuisivat kun oikeuden voitto, kansan onni, lainehtivat viljavainiot, bulevardien kauneus ja palatsien loisto korvaisi kaiken.
Kristinuskon nimiin maailmanvallottajista on vannonut moni. Yksikään ole ymmärtänyt, ei ehkä kysynytkään, miksi Jeesus torjui maailman herruuden kun Paholainen sitä hänelle tarjosi. Jos kysyivät, ehkä ajattelivat että Jeesus nyt vaan oli naivi ymmärtämään että ’saadakseen omelettia on rikottava munia’.
Paholaisen Jeesukselle suuntaamat kiusaukset edustavat kolmea eri tasoa: oikotietä omien välittömien tarpeiden tyydyttämiseen, oikotietä maineeseen ja menestykseen ihmisten silmissä, ja lopulta oikotietä valtaan yli toisten ihmisten.
Ensin Paholainen tarjosi Jeesukselle seitsämän, lisä- ja plusnumeron oikein. Lukuisat sadut, elokuvat, kirjat ja somepostaukset perustuvat onnepotkuun tai taikakeinoon, jolla päähenkilö saa tavoittelemansa ohi kaiken vaivan jota ihmiset yleensä joutuvat näkemään. Näistä haaveilee jokamies, me miljardit arkiseen puurtamiseen kyllästyneet viikon lottoarvonnan seuraajat.
Sitten Paholainen nosti tarjousta, lumoutuneita ihmisjoukkoja, suosiota ja vaikutusvaltaa – superjalkapallosankarin, huippuartistin, miljoonien seuraaman somevaikuttajan statusta. Tällaiseen ponnistelee enemmän tai vähemmän vakavissaan miljoona omasta mitättömyydestään ylös parrasvaloihin, ihmisjoukkojen ihailemaksi halajavaa.
Lopulta Paholainen tarjosi rajatonta valtaa. Juuri sinulla on visio, juuri sinulle valta kuuluisi, sinä käyttäisit sitä parhaiten. Sitäpaitsi, muutoinhan vallan anastaisi tuo toinen – vahingoksi meille kaikille, pahempaa, koko luomakunnalle. Näin suurta valtaa tavoittelee ehkä tuhat. Ota, kaikki on sinun, kun vain tunnustat minut valtiaaksesi [eihän sinun tästä tarvitse kertoa kenellekään toiselle].
Miksi Jeesus ei tarttunut mihinkään näistä tarjouksista? Koska omaksi hyväkseen hän ei todellakaan tehnyt mitään mitä hänen veljensä ja sisarensa ei voisi omaksi hyväkseen tehdä. Miten hän olisi voinut ihmisiä ymmärtää, opettaa ja heidän asemaansa asettua, jos hän olisi itse voinut milloin tahansa astua puhelinkoppiin ja syöksyä sieltä vastaamaan uuteen haasteeseen ääntä nopeampana teräsmiehenä.
Jeesuksen esimerkki ja opetus saattoivat jäädä elämään vain hänen jälkeensä jättämien ja heidän tilalleen tulevien seuraajien – meidän inhimillisen rajallisuuden alaisten – ajatuksissa, rukouksissa, puheissa ja toimissa, elämässä. Ja juuri niissä ne ovat eläneet jo kaksi vuosituhatta läpi lukemattomien onnistumisten, erehdysten, katumusten, armahdusten ja arjen töiden.
