COVID rokotteiden suoja virusvariantteja vastaan – taudin ja rokottamisen tulevaisuus

Korona on aerosolin välittämä hengitystieinfektio

Hengitystieinfektioita aiheuttavat virukset kulkeutuvat infektoituneen ihmisen uloshengitysilman aerosolihiukkasissa tartunnan saajan sisäänhengitysilmaan ja hengitysteiden limakalvoille.  Kevyesti ja puhumatta hengitettäessä aerosolia muodostuu vähän, kun lisätään puhetta, raskaampaa hengitystä, laulamista, huutamista, yskää tai aivastelua määrä kymmen-… monisatakertaistuu.  Tartunta voi välittyä myös pintojen ja käsikontaktien kautta, mutta riski on pienempi.  Tartunnat leviävät valtaosin lähikontakteissa ja sisätiloissa, mutta kontaktiajan piteneminen heikentää etäisyyden ja myös maskien antamaa suojaa.  Infektoitunut voi jäädä oireettomaksi tai sairastua, immunisoitua ja toipua tai menehtyä.

 

Epidemia – laumaimmuniteetti

Kun yksi infektoitunut tartuttaa useampia uusia, tartunnat kertautuvat ja lisääntyvät eksponentiaalisesti => epidemia.  Seurauksena immunisoituneiden osuus väestössä lisääntyy.  Ennen pitkää epidemian kasvu pysähtyy ja kääntyy laskevaksi. Kun yksi infektoitunut ei enää löydä tartutettavakseen vähintään yhtä ei-immunisoitunutta epidemia hiipuu laumaimmuniteettiin.

 

Rokottaminen – laumasuoja

Yksilön rokottamisen tarkoitus on suojata hänet vakavalta sairaudelta [esim. tetanus, puutiaisaivokuume].  Väestön rokottamisen tavoite on tuottaa laumaimmuniteetti ilman epidemiaa.  Rokotteen hyvyyden määrää sen kyky, (i) estää altistuvan sairastuminen, (ii) estää häntä tartuttamasta tautia edelleen, ja (iii) tuottaa pitkäaikainen immuniteetti.

Rokotetulle itselleen ensimmäinen ominaisuus on tärkein, rokotettavalle väestölle taas toinen, koska laumasuoja perustuu nimenomaan siihen.  Laumasuoja hävittää taudin, kun yksilön altistumisen todennäköisyyden ja altistuneen infektoitumisen todennäköisyyden matemaattinen tulo pienenee nollaan [esim. isorokko 1979, SARS 2003].

Laumasuoja ei edellytä viruksen 100% eliminointia eikä se aina johda taudin katoamiseen.  Yhteensattuma voi luoda kontaktin yksittäisen infektoituneen ja tartunnalle alttiin välille ja aiheuttaa uuden tartunnan. Rokotusten paikallinen laiminlyönti voi johtaa paikalliseen laumasuojan menettämiseen ja paikallisen epidemian puhkeamiseen [esim. tuhkarokko, hinkuyskä].

Rokotuksen yksilölle antama immuunisuoja voi olla elinikäinen, mutta rokotuskampanjan väestölle antama laumasuoja ei ole ikuinen.  Niin kauan kuin virus on olemassa ja sen aiheuttamaa tautia esiintyy endeemisenä, jokainen uusi sukupolvi tarvitsee oman rokotuksensa.  Esimerkiksi äidin lapsuudessaan sairastama tuhkarokko tai saama rokotus ei kohdussa saadun eväsimmuniteetin jälkeen estä lapsen tuhkarokkotartuntaa.

Monet rokotukset on kuitenkin uusittava useita kertoja.  Joko rokotteen tuottama immuniteetti ei säily loputtomiin, esim. puutiaisaivokuumerokotus annetaan 5 v., tetanusrokote 10 v. välein, tai itse virus muuttuu minkä vuoksi influenssarokotus tarvitaan joka vuosi.

 

Immuunijärjestelmä

Rokottamisen vaikutuksen ymmärtämiseksi olisi hyvä tietää immunologiasta edes se vähä, minkä minä itse tiedän.

Ihmisen immuunijärjestelmä on planeettamme elämän historian pituisen kehityksen tulos. Se tekee ihmiselle [ja kaikille koskaan eläneille organismeille] mahdolliseksi elää kontakteissa toisiin organismeihin ja käyttää niitä ravinnoksi.  Immuunijärjestelmällä on häkellyttävä kyky oppia ja sopeutua.  Sillä on kaksi kättä ja aivot.  Ensimmäinen käsi [humoraalinen immuniteetti], B-solu, tunnistaa infektion kautta kokemansa tai sille rokotteen avulla opetetun viruksen [tms. mikro-organismin] antigeenin, tuottaa sille spesifisen vasta-aineen, ikään kuin avaimen lukkoon, ja lukitsee sillä antigeenin toimintakyvyttömiksi – neutralisoi viruksen.  B-solut jakautuvat nopeasti ja kuolevat työnsä tehtyään.

Toinen käsi [soluvälitteinen immuniteetti] on T-solu – itse asiassa monta erikoistunutta ja vuorovaikutteista T-solua.  Tähän esitykseen riittää niistä kaksi.  Tappaja-T-solu on koodattu tunnistamaan viruksen monistuskoneekseen valtaama ja vahingoittama solu, jonka solukalvon rikkomalla se tuhoaa solun.  Myös tappaja-T-solu jakautuu nopeasti ja on lyhytikäinen.  Muisti-T-solu sensijaan jakautuu vain noin kerran vuodessa, sen keskimääräinen puoliintumisaika on puolitoista vuotta ja pieni osa elää jopa 7…10 vuotta.  Pitkäikäiset muisti-T-solut ovat immuunijärjestelmän aivot, ne tallettavat ja kantavat sekä infektioista että rokotuksista opitut virusten tunnistuskoodit vuosien jopa vuosikymmenien yli sekä tarvittaessa herättävät ja opastavat tappaja-T-solut toimintaan.

Vuoden 2003 SARS epidemiassa sairastuneista vain puolella oli kolmen vuoden kuluttua havaittavia määriä [B-solujen tuottamia] vasta-aineita, kuuden vuoden kuluttua ei kenelläkään.  SARS:in indusoimia T-soluja heiltä löytyy edelleen, 17 vuoden kuluttua.  Tartunnan käynnistämä B-solujen vasta-ainetuotanto riippuu sairauden vaikeusasteesta, oireettoman infektion vaikutus B-soluihin jää lyhytaikaiseksi.  Muisti-T-solujen säilyttämät ja tarvittaessa jakamat tunnistamiskoodit eivät riipu sairauden vaikeudesta. Vuosienkin kuluttua ne ohjaavat tappaja-T-solut tuhoamaan viruksia tuottavat solut, tauti jää lyhyeksi ja lieväksi.

 

Koronarokotteet

… ryhmitellään seuraavasti:

• Uusinta tekniikkaa edustavat mRNA rokotteet sisältävät synteettisiin nanopartikkeleihin suljettuja lähetti-RNA molekyylejä. Ne vievät soluihin geneettiset ohjeet SARS-CoV-2 viruksen piikkiproteiinin tuottamiseen.  Elimistöön levitessään sen omien solujen tuottamat piikkiproteiinit virittävät immuunijärjestelmän tunnistamaan ja kohdattaessa tuhoamaan samanlaisen piikkiproteiinin kuorruttamat SARS-CoV-2 virukset.
• Myös adenovirusvektorirokotteet edustavat verraten uutta teknologiaa. Synteettisten nanopartikkeleiden sijaan ne käyttävät samanlaisten geneettisten ohjeiden perille toimittamiseen jakautumiskyvyttömäksi tehtyjä tavallisen flunssan adenoviruksia.  AstraZenecan adenovirusvektorirokotetta tarvitaan kaksi annosta ja tähän sisältyy ongelma.  Immuunijärjestelmä oppii ensimmäisen annoksen jälkeen tunnistamaan SARS-CoV-2 viruksen piikkiproteiinin lisäksi myös käytetyn adenoviruksen.  Johnson&Johnson rokotteessa ongelma ratkaistiin käyttämällä vain yhtä annosta.  Venäläisen Sputnik V rokotteen ratkaisu on innovatiivinen, kakkosannokseen vaihdettiin toinen adenovirus.  Siinä todennäköisessä tulevaisuudessa, jossa koronarokotus on uusittava määräajoin immuniteetin vaimenemisen ja/tai viruksen muuntumisen vuoksi, immuunijärjestelmä oppii joka tapauksessa tunnistamaan ja torjumaan vektorina käytetyt adenovirukset, joten niin Johnson&Johnsonin yhden annoksen kuin Sputnik V:n kahden eri adenoviruksen hyödyt menetetään.  Adenovirusvektorirokote tullee silloin tiensä päähän.
• Proteiinipohjaiset rokotteet perustuvat vanhempaan teknologiaan. Siinä rokotetun omia soluja ei ohjeisteta tuottamaan SARS-CoV-2 piikkiproteiinia, vaan piikkiproteiinia injektoidaan suoraan elimistöön nk. adjuvantin kanssa. Esim. Novavax on tällainen rokote.

Rokotteen vaikutusaika pitenee, jos sen koodi tallentuu muisti-T-soluun ja säilyttää ajankohtaisuutensa uuteen tartuntaan, ts. virus ei ole muuntunut muisti-T-solulle tunnistamattomaksi.  Muutoin rokotuksen tuottama immuniteetti jää lyhyeksi, kuukausien, vuoden…parin mittaiseksi.

Adenovirusvektorirokotteiden ja mRNA rokotteiden kyvyissä tuottaa spesifisiä T-soluja SARS-CoV-2 virusta vastaan on eroja, jotka voivat vaikuttaa myös rokotteiden vaikutusajan pituuteen. Pfizer-BioNTech on jo ilmoittanut, että sen mRNA rokotteen ottaneiden olisi saatava vuoden sisällä kolmas vahvistusrokotus ja sen jälkeen ehkä päivitysannos vuosittain.  ImmunityBio on aloittanut 1. vaiheen kokeet uudenlaisella virusvektorirokotteella, joka tähtää nimenomaan T-soluvasteen vahvistamiseen.  Se stimuloi elimistön tuottamaan T-soluja jotka reagoivat sekä rokotteen sisältämiin SARS-CoV-2 viruksen piikkiproteiinin että nukleokapsidiproteiinin antigeeniin.  Tämä avaisi mahdollisuuden [S + N T solu-] rokotteelle, joka yleisesti vahvistaisi T-soluimmuniteettia sekä nykyisiä rokotteita vastaanottaneilla että tartunnan saaneilla.

Vuonna 2017 kolme johtavaa rokotetutkijaa lähetti NIAID:lle apuraha-anomuksen yleisen koronavirusrokotteen kehittämiseksi edellisen kaltaisen mutta paljon laajavaikutteisemman T-soluvasteen kautta.  Hankkeen silloiset arvioijat pitivät sitä tieteellisesti erinomaisena, mutta prioriteetiltaan alhaisena koska ”koronavirusten vastaisella yleisrokotteella olisi tuskin suurta merkitystä”.  [… eikä Titanic edes VOI upota]

 

Koronarokotteiden esiinmarssi syksyllä 2020

Rohkaisevia tietoja koronarokotteiden kehittämisestä, vaikutusmekanismeista, laboratorio- ja kenttätutkimusten tuloksista julkaistiin läpi viime syksyn kiihtyvään tahtiin.  Ne levisivät tietenkin välittömästi myös joukkotiedotukseen ja sosiaaliseen mediaan.  Marraskuun loppupuolelta lähtien saatiin hyvää – itse asiassa ihmettä – lupaavia tietoja rokotteiden 3. vaiheen tutkimusten tuloksista.  Asian huono puoli oli, että rokoteuutiset saivat monen uskomaan pandemian alkavan olla nähty ja pian ohi – valtaosa pandemiakuolemista oli kuitenkin vielä edessäpäin.

Rokotteille myönnettiin ensin hätä- ja sitten yleiskäyttölupia Pohjois-Amerikkaan, Eurooppaan ja muuallekin.  Uutisiin otettiin kantaa kadulla, mediassa ja perhepiireissä.  Kun omakin rokotusaika alkoi kevättalvella lähestyä, halusin selvittää, ensin itselleni, kuinka hyvin nyt käytössä olevat erityyppiset koronarokotteet voisivat suojata läheisiäni ja itseäni SARS-CoV-2 virustartunnalta sekä sen aiheuttamalta oireiselta tai vaikealta covid-19 sairaudelta.

 

Varianttien esiinmarssi talvella 2020

Vielä viime syksynä, kun koronarokotteiden 3. vaiheen kenttätutkimusten tuloksia alkoi tihkua julkisuuteen, kyse oli rokotteen tehosta suojata SARS-CoV-2 virusinfektiolta ja sen vakavimmilta seurauksilta.  Vuoden loppua kohden alkoi selvitä, että viruksesta oli kehittynyt useita variantteja, jotka leviävät nk. villivariantteja [Wuhan-Hu-1, B.1.177] nopeammin ja ovat sitä tappavampia [Britannian B.1.1.7, Brasilian P.1 ja Etelä-Afrikan B.1.351], tai kiertävät aikaisemman covid-19 infektion antamaa immuniteettia [P.1 ja B.1.351] ja siten mahdollisesti myös rokotteen antamaa suojaa.  Eikä villivarianttitartunnan tuottama immuniteetti sitten suojannutkaan 6…9 kk myöhemmin iskeneeltä P.1 tai B.1.351 tartunnalta, eikä väestöä suojaavaa laumaimmuniteettia muodostunut edes siellä, missä ¾ ihmisistä oli covidinsa jo sairastanut.  Syy saattoi olla aiemman tartunnan tuottamien SARS-CoV-2 spesifisten T-solujen kyvyttömyys tunnistaa muuntuneita viruksia.

Monen muun uuden variantin joukkoon ilmestyi myös Helsingin Yliopiston Biotekniikan Instituutissa löydetty Fin-796H, jota taas PCR testi ei välttämättä paljasta.

 

Eri rokotteiden suoja eri virusvarianttien tartuntoja, covid-19 oireita ja vakavia seurauksia vastaan

Ei siis riitä enää sen selvittäminen, kuinka hyvin eri rokotteet suojaavat villin SARS-CoV-2 viruksen aiheuttamalta covid-sairaudelta.  Nyt pitääkin selvittää miten ne suojaavat ainakin B.1.1.7, P.1 ja B.1.351 varianteilta [näin aluksi, variantithan eivät pääty tähän].  Kun nykyisten rokotusten arvo tulevan syksyn, talven ja kevään aikana pannaan koetukselle, valtaosa covidtartunnan, -sairastumisen ja -kuoleman uhasta aiheuttava uudet variantit, ja suuri osa niistä rokotteiden tehokkuustiedoista tartuntaa ja sairastumista vastaan mitä meillä on nyt, huhtikuussa 2021, on enää suuntaa antavia.

Olen kuitenkin koonnut tämän päivän tiedot oheiseen taulukkoon, josta voi myös klikata auki kunkin tiedon lähteen.  Taulukon numeroita vertailtaessa on syytä pitää mielessä muutamia seikkoja:

• Numeroarvot ovat peräisin suuruudeltaan ja laadultaan erilaisista tutkimuksista alkaen satunnaistetuista kontrolloiduista tutkimuksista (RCT) ja päätyen rokotus- ja sairaanhoitorekistereiden tilastollisiin analyyseihin.
• Katso myös numeroiden perässä olevat 95% todennäköisyysrajat. Numeroarvoja verrattaessa 25% on toki vähemmän kuin 85%, mutta 79% ja 91% voivat kumpikin olla enemmän tai vähemmän kuin 85%.
• Suuremmat havaintoaineistot rokotteiden varianttikohtaisesta tehokkuudesta eivät yleensä perustu jokaisen tartunnan virussekvensointiin, vaan ko. alueella aineiston kattamana ajanjaksona selkeästi vallitsevaan virusvarianttiin.
• Eri tutkimuksissa käytetyt jaot oireettomiin SARS-CoV-2 virustartuntoihin, oireisiin ja vakavaoireisiin covid-19 sairauksiin ei ole yhtenäisiä.
• Uutta, rokotteita keskenään uudelleen asemoivaa tietoa tulee joka päivä.

Taulukosta kannattaa yksityiskohtien vertailua enemmän hakea yleiskuvaa:

Tehokkuus SARS-CoV-2 tartuntaa vastaan on pandemian torjunnan kannalta vakavan taudin estämistehokkuutta tärkeämpi tieto.  Rokote, joka alentaa rokotetun tartunnan riskiä 80% ja vakavan sairauden riskiä 85% voi vähentää väestössä kuolemia enemmän kuin toinen rokote joka alentaa tartunnan riskiä 50% ja vakavan sairauden riskiä 95%.

• Brittivariantti B.1.1.7 tarttuu ja tappaa villivarianttia herkemmin, mutta rokotteiden antama suoja sitä vastaan tunnetaan kohtuullisesti. Oli onni onnettomuudessa että B.1.1.7 levisi ensin paljon tutkitussa Britanniassa rokotteiden tehokkuustutkimusten ollessa jo käynnissä ja tuli siellä vallitsevaksi vuodenvaihteesta lähtien.  B.1.1.7 ei näyttäisi haastavan eri rokotteita olennaisesti villivarianttia pahemmin.
• Brasilian P.1 variantti kiertää villivarianttitartuntojen antamaa immuunisuojaa ja tällä perusteella on syytä epäillä myös olemassa olevien rokotteiden tehoa sitä vastaan. Tietoa rokotteiden antamasta suojasta P.1:a vastaan on minimaalisesti. Suojasta rokottamattomaan verrattuna tietoa on vain Johnson&Johnson rokotteesta, eikä senkään osalta tartuntasuojasta.  mRNA ja Astra-Zeneca rokotteiden tehoista on ainoastaan laboratoriotuloksia.
• Myös Etelä-Afrikan B.1.351 variantti kiertää villivariantin antamaa immuunisuojaa. Rokotteiden antamasta suojasta on hieman enemmän tietoa kuin P.1 kohdalla. Johnson&Johnson rokote näyttää suojaavan oireiselta sairaudelta kohtalaisesti ja vakavalta hyvin, mutta sen antamasta tartuntasuojasta ei ole tietoa.  Myös Novavax suojaa kohtalaisesti oireiselta sairaudelta.  AstraZenecan rokotteesta tiedetään vain, että sen antama suoja B.1.351 tartunnalta on vähäinen.  mRNA rokotteiden antamasta suojasta tiedetään vielä vähemmän.

 

Johtopäätöksiä kuluvan vuoden suomalaiseen tarpeeseen  

B.1.351 ja P.1 varianttien tunnistamiseksi ja niiden leviämisen estämiseksi olisi välittömästi ryhdyttävä tehostettuihin ja kohdennettuihin toimiin.  Näiden varianttien pääseminen vallitseviksi saattaa uhata nykyisen rokotuskampanjan mahdollisuutta padota tartuntojen leviämistä, vaikka kuolleisuutta ja vakavia sairausoireita kyettäisiin vähentämään paljonkin.

AstraZenecan rokotteen maineen palauttaminen olisi sekä perusteltua että tarpeen.  mRNA rokotteisiin verrattuna sen tehokkuus oireisen tai vakavan covid-19 sairauden torjunnassa on samaa luokkaa.  Ilmeisesti se suojaa tartunnalta jonkin verran mRNA rokotteita heikommin, mutta toisaalta on merkkejä, että se saattaa antaa  ikääntyneille mRNA rokotteita paremman suojan covidin oireita vastaan.  Mutta entä AstraZenecan verihyytymäriski!?

Kun julkisuuteen tuli tieto AstraZenecan rokotteen mahdollisesta yhteydestä harvinaisiin aivojen verihyytymiin nuorilla ja keski-ikäisillä rokotetuilla, sen käyttö Suomessa rajoitettiin yli 65 v. ikäisiin.  Useissa maissa AstraZenecan rokotteen käyttö keskeytettiin ja mm. Saksassa harkitaan jopa toisen AstraZeneca rokoteannoksen korvaamista jollakin muulla rokotteella.  AstraZenecan rokotteeseen liittyvän aivoverihyytymän riskinarvio on 5 tapausta miljoonaa rokotettua kohden.  Sittemmin verihyytymäriskin arviointi laajennettiin myös mRNA rokotteisiin ja osoittautui että BioNTech-Pfizerin rokotteen saaneiden riski on vain hieman AstraZenecan rokotteen saaneiden riskiä pienempi, 4 tapausta miljoonaa rokotettua kohden.  Rokotteiden käytön jatkamista puoltaa vahvasti se, että vaikka  Covid-19 infektion aiheuttama aivoverihyytymäriski on AstraZenecan rokotteeseen verrattuna  8 ja mRNA rokotteeseen verrattuna 10 kertainen, verihyytymät eivät ole covid-19 sairauden ongelmista suurimpia.  Äskettäin aivoverihyytymäriski on liitetty myös Johnson&Johnson rokotteeseen.  Tälläkin kertaa enemmistö aivoverihyytymistä kärsineistä on ollut alle 60 v. ikäisiä naisia.  Rokotteiden turvallisuuden vertailun näkökulmasta aivoverihyytymät menettävät merkityksensä, koska ongelma näyttää olevan samaa suuruusluokkaa kaikkia rokotteita saaneiden keskuudessa.  Rokotteisiin ja covid-19-sairauteen liittyvien verihyytymien välillä on mahdollisesti mekanistinen yhteys.  Yhdistyneen Kuningaskunnan Expert Haematology Panel (EHP) on laatinut ohjeet tämän verihyytymäsyndrooman kliiniseen diagnostiikkaan ja hoitoon.

Ylläolevan kappaleen kirjoittamisen jälkeen on ilmennyt syitä suhtautua tietoon eri rokotteiden aiheuttaman verihyytymäriskin yhtäläisyydestä varauksella.  Ensiksi, siinä esitetty rokotteiden verihyytymäriskien vertailu perustuu nimenomaan mRNA  osalta erittäin pieniin lukumääriin [A ja B] ja on siksi tilastollisest erittäin epävarma.  Toiseksi, Euroopan Lääkeviraston (EMA) mukaan Covid-rokotuksieen liittyvistä maailmanlaajuisesti tietoon tulleista harvinaisista verihyytymätapauksista 287 liittyy AstraZenecan, 8 Johnson&Johnsonin, 25 Pfizerin ja 5 Modernan rokotteeseen.  Koska Pfizerin (+Modernan) osuus kaikista rokotesannoksista on 3/4 tai enemmän, sen verihyytymäriski olisi EMA:n lukujen perusteella [merkittävästi] vähemmän kuin 1/10 AstraZenecan rokotteen riskistä.

Ensimmäisen koronarokoteannoksen oli Suomessa 21.4. saanut 24,6% väestöstä.  Luku on Euroopan korkeimpia ja sen takana oli KRAR:n suositus helmikuun alussa viivästyttää toisen rokoteannoksen antaminen valmistajien suosituksen mukaisesta 3…4 viikosta 12 viikkoon [tavoitteena mahdollisimman pian mahdollisimman suuri ensimmäisen annoksen kattavuus].  Kun rokotemäärä ei tästä muuttunut, täyden kahden rokotuksen suojan on saanut vain 2,3% suomalaisista.  AstraZenecan kohdalla rokotevälin pidentäminen alle 6 viikosta yli 12 viikkoon näyttää itse asiassa tehostavan rokotteen antamaa suojaa [siis toisen rokoteannoksen jälkeen].  BioNTech-Pfizer rokotteen annosvälin pidentämistä arvioinut WHO kehottaa antamaan toisen rokotteen 3…4, enintään 6 viikon kuluessa ensimmäisen annoksen antamisesta.  Pfizer ei tue toisen rokoteannoksen siirtämistä 3…4 viikkoa kauemmaksi. Erityisesti yli 70 ja 80 v. ikäisten vasta-ainepositiivisuus alenee merkittävästi jo kolmen viikon aikana ensimmäisen annoksen jälkeen, mutta kohoaa jälleen korkeaksi toisen annoksen jälkeen.  Tästä voisi ekstrapoloida – koska julkaistuja tuloksia ei ole – että mRNA rokotteen saaneiden yli 70 v. ikäisten vasta-ainetasot alenevat viikosta 5 viikolle 12 hyvinkin alhaisiksi.  Rokotetun immuunisuoja ei siinä tapauksessa näiden viikkojen aikana vastaa hänen saamaansa mielikuvaa – tartunta ja sairastumisriski voi olla paljon hänen olettamaansa suurempi.

Lasten rokottaminen on laumasuojan välttämätön edellytys.  Tilanteessa, jossa rokotteiden antama suoja tartunnalta on 60…90%, 14% kieltäytyy ottamasta rokotetta ja lapset jätetään rokottamatta, laumasuojaa ei voi muodostua, eikä epidemia sammua.  Jokainen uusi herkemmin leviävä tai rokotusten antamaa immuniteettia kiertävä virusvariantti heikentää laumasuojan mahdollisuutta edelleen.

Vahvaa tunnistautumista edellyttävä koronarokotuspassi saattaa olla hyödyllinen monelle, joka joutuu työkseen tai työssä käydäkseen kulkemaan usein rajojen yli tai vaikkapa kohtaamaan ja hoitamaan riskiryhmiä.  WHO:n suhtautuminen rokotuspassiin on sekä ymmärtävä että kriittinen.  Sellaisen vaatiminen kansalaisilta tavanomaisten julkisten tai yksityisten palvelujen käytön edellytyksenä on yleisesti syrjivää, mutta kyseenalaista myös sen vuoksi, että oireeton covid-19:n sairastanut tai rokotettu saattaa silti tartuttaa muita tai saada itse tartunnan.  Silloin ei saavuteta suojaa, jota väitetään tavoiteltavan, vaan luodaan syrjivä erottelu niiden välillä, joilla on tämä todistus ja joilla sitä ei ole (Scheinin 14.4.).  Siihen saakka, kunnes lapset on rokotettu, lapsiperheet, joiden vanhemmat on rokotettu, joutuisivat elämään hankalassa välitilassa. Vanhempien ja lasten yhteinen ravintola-ateria, konsertissa, teatterissa, elokuvissa tai vaikkapa taidenäyttelyssä käynti voisi tulla joko mahdottomaksi tai hyvin kalliiksi.  Jos rokotuspassi vaaditaan myös lapsilta, tilaisuus on de facto suljettu perheiltä.  Jos rokotuspassin voi korvata tuoreella koronatestillä, tämä moninkertaistaa perheen osallistumiskustannuksen.  Jos taas lapset vapautetaan rokotuspassivaatimuksesta, rokotuspassi kadottaa merkityksensä.  Tila, jossa toisilta vaaditaan todistus immuniteetista ja toisilta ei vaadita, ei ole enää tila, jossa riski saada koronatartunta tai tartuttaa sellainen toiselle on minimoitu.

 

Koronapandemian tulevaisuus Suomessa

Minkälainen olisi SARS-CoV-2 viruksen ja covid-19 taudin todennäköisin tulevaisuus Suomessa.  Professorit Julkunen ja Vapalahti vastasivat Ilta-Sanomissa 19.4. kysymykseen ”päästäänkö koronaviruksesta koskaan täysin eroon?” niin hyvin, että siteeraan heitä vain hieman tiivistäen.

Ainakin epidemian henkilökohtaisia välttämistoimia (käsi- ja yskimishygienia, kasvomaskit, etäisyydet, kotona sairastaminen pienimmissäkin oireissa ja koronavirustestit) tarvitaan vielä pitkään, ehkä yhteiskunnan asettamia rajoitustoimiakin ainakin jossain määrin.

On aika todennäköistä, että koronavirus jää influenssan tavoin kiertämään talviajan riesaksi. Eri vuosina epidemian voimakkuus on erilainen, joinakin vuosina epidemia on paha, joinakin vuosina lievempi. Muut koronavirukset (4 eri tyyppiä) ovat jääneet pyörimään väestön keskuuteen ja aiheuttaneet jonkun verran tauteja, eivät kuitenkaan isoja ongelmia. Covid-19 on ollut poikkeuksellisen hankala. … koska se leviää herkästi, ihmisillä ei ole ollut aikaisempaa immuniteettisuojaa, osa sairastaa tietämättään ja tautia voi myös levittää eteenpäin ennen kuin oireet ovat edes alkaneet.

… akuutti pandemiavaihe loppuu, mutta todennäköisimmin virus jää pyörimään jonnekin päin maapalloa. Uusia ihmisiä syntyy, jotka äidiltä tulevan eväsimmuniteetin loputtua ovat lopulta alttiita samaan infektion ilman kattavaa rokottamista. Siinä ikävaiheessa oireet ovat vähäisiä. Yllätykset ovat aina mahdollisia, mutta virus muuntunee lopulta todennäköisimmin hitaahkosti kuten muut ihmisen flunssakoronavirukset – ja ottaa vähitellen paikkansa niiden melko harmittomassa joukossa.

SARS-CoV-2 variantteja ei saada hävitettyä ja covid-19 jää kiertämään endeemisenä. Se vaatii rokotteiden jatkuvaa päivittämistä ja rokotusten ajoittaista uusimista. Myös toisenlaiset vaihtoehdot ovat mahdollisia alkaen viruksen hävittämisestä esim. maailmanlaajuisen yleisellä koronavirusrokotteella toteutettavan rokotuskampanjan avulla ja päätyen nykyisenkaltaisen pandemian jatkumiseen uusien aiemmista tartunnoista tai rokotuksista piittaamattomien ja matkailuelinkeinon siivittämien varianttien voimin.

Entisenä ahkerana Euroopan- ja maailmanmatkaajana lisäisin Julkusen ja Vapalahden arvioon, että erityisesti lyhytaikaset ulkomaan- ja valtamerentakaiset matkat todennäköisesti vähenevät pitkälle tulevaisuuteen, että pysyvästi vapaasti ylitettävät rajat vähenevät, matkoille vaaditaan aiempaa useammin tilanne- ja maakohtaisia rokotteita ja/tai estolääkityksiä ja että matkalle lähteneen on varauduttava infektiotilanteen muutoksista mahdollisesti äkillisestikin nouseviin karanteenimääräyksiin.  Erityisesti matkan päällä oltaessa kasvomaskien käytöstä tullee käyttäytymisnormi [kuten se on ollut aasialaisilla jo 2003 SARS pandemiasta lähtien] sekä tilanteesta, ajasta ja paikasta riippuen myös ehdoton vaatimus.

 

Koronapandemian globaali tulevaisuus

SARS-CoV-2 variantteja tuskin saadaan hävitettyä, joten covid-19 jäänee kiertämään maailmaa endeemisenä ja luo uusia variantteja.  Tämä vaatii rokotteiden jatkuvaa päivittämistä ja rokotusten ajoittaista uusimista.  Uusien SARS-CoV-2 varianttien leviämisen torjuminen globaalin väestön kattavin rokotuksin on haaste, mutta ei periaatteessa mahdottomuus.  Kun reunaehtoina otetaan huomioon, että uusi variantti yleistyy nykyisin maailmanlaajuiseksi puolessa vuodessa ja liikkumisrajoitusten keventyessä ehkä 3 kk:ssa, aikaa uuden variantin torjunnan välttämättömyyden tajuamisesta uuden rokotteen kehittämiseen, testaamiseen ja hyväksymiseen, 10…20 miljardin rokoteannoksen tuottamiseen, jakeluun ja globaalin väestön rokottamiseen on muutama kuukausi.  Haasteen hahmottamista auttaa se, että jo nykyisten koronarokotteiden kehittämistä, testaamista, tuottamista ja 900 miljoonan ihmisen rokottamista 14 kuukaudessa aloittamisesta on ihme, jota vielä pari vuotta sitten olisi pidetty utopistisena. Tästä aikataulusta olisi siis tingittävä ehkä 4/5 ja rokotusten määrä samalla kymmenkertaistettava! Toisaalta rutiiniksi muodostunutta vuosittain päivitettyä kausi-influenssarokotteita tuotetaan maailmassa 1,5 miljardia annosta, ja sen maksimikapasiteetti on 6…8 miljardia annosta vuodessa.

Yksi kansanterveystyön perusviisaus on, että koko väestön tai sen parhaassa asemassa olevan osan terveyden yhteyttä heikoimmassa asemassa olevien terveyteen ei ole mahdollista katkaista.  Tunnetusta esimerkistä käy tuberkuloosi.  Kaupungissa, jonka köyhälistössä leviää hoitamaton antibioottiresistentti tuberkuloosi, tartunnan vaara kohdistuu jokaiseen.  SARS-CoV-2 virusvarianttien leviäminen osoittaa, että [sisä]ilman kautta hengitysteistä hengitysteihin tarttuvan viruksen kohdalla edellä kuvattu koskee koko maailmaa.  Suojataksemme itsemme covid-19 sairaudelta, yhteisömme sen sosiaalisilta, yhteiskuntamme poliittisilta ja yrityksemme taloudellisilta seurauksilta meidän on suojattava niitä kaikkia maailman laajuisesti.  On huolehdittava, että koronarokotteet saadaan mahdollisimman nopeasti kaikkialle ja kaikille.  Tätä varten WHO käynnisti huhtikuussa 2020 globaalin COVAX aloitteen covid-19 testien, hoitotarvikkeiden ja rokotteiden ohjaamiseksi matala- ja keskituloisten maiden käyttöön.  Tähän mennessä COVAX on toimittanut 40,5 miljoonaa rokotetta 118 kohteeseen.  Määrä tulisi satakertaistaa!   Ensimmäisen rokotteen on nyt saanut vasta kymmenesosa maailman väestöstä ja tällä vauhdilla sen rokottaminen vie 4,6 vuotta.

 

Pandemian tukahduttaminen on edelleen nopein ja varmin tie vapaaseen kesään

Ettei totuus unohtuisi, nopeampia ja helpompiakin vaihtoehtoja on. SARS-CoV-2 viruksen alueellisesti rajattu eliminaatio tavoitetietoisin tukahduttamistoimin on edelleen täysin mahdollista ja toteutettavissa 6…8 viikossa kuten on jo tehty kahden miljardin ihmisen asumilta alueilta Itä-Aasiassa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa.  Valtakunnalliset rajoitustoimet on niissä ulkomailta matkustamista lukuun ottamatta poistettu jo viime keväänä tai alkusyksyllä, minkä jälkeen rajoitukset ovat olleet tilanteenmukaisia, paikallisia ja lyhytaikaisia.  Näistä ensimmäisinä Australia ja Uusi Seelanti avasivat 18.4.2021 rajansa toistensa kansalaisille.

Jouni Tuomiston mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 20.4. osoittaa kuinka yksinkertaisesta asiasta tämän viruksen eliminoimisessa Suomesta on teoriassa kyse.  Skenaario on niin äärimmäisen houkutteleva, että sen toteuttamiseen kannattaisi todellakin valjastaa parhaat aivot.  Niinpä haastankin lukijani pohtimaan, vaikkapa Open Knowledge Finlandin puitteissa miten, kuinka lyhyessä ajassa ja kuinka lähelle sitä olisi mahdollista elävässä elämässä päästä.

 

---

 

Täytän lähipäivinä 75 vuotta, mikä sisälläni asuvan penikan on pakko myöntää objektiivisesti todeksi, vaikka se ei kykenekään asiaa mitenkään käsittämään.  Olen vuosikymmeniä tukenut Suomen suurinta kansainvälisen avun järjestöä, Kirkon Ulkomaanapua, jolle toivon kaikki muistamiset osoittamaan.  Tällä kertaa Facebook ponkaisi tämän kampanjan pystyyn yhdellä klikkauksella ”avaimet käteen menetelmällä” ennen kuin ehdin edes huomata, että päivä lähestyy koronasta huolimatta.  Jos haluat lahjoittaa Kirkon ulkomaanavulle ilman välikättä, voit tehdä sen myös suoraan Kirkon Ulkomaanavun pankkitilille Nordea IBAN: FI33 1572 3000 5005 04 ja kirjoittaa viestikenttään ”Matti Jantusen 75 v. päivän lahja Kirkon Ulkomaanavulle”.