Rokottaminen ei korvaa tukahduttamista – ei ainakaan vielä 2021

Loppusyksyn uutisissa iloittiin lääketehtaiden onnistumisesta uusien koronavirusrokotteiden kehittämisessä. Pandemiarajoitusten loppu alkoi häämöttää ja mielialat kohosivat.  Britannian terveysministeri lupaili jo ”suurenmoista kesää”.

Niinpä mekin odotamme kiihkeästi ja malttamattomina lopullista pelastusta rokotteista, joiden vaikutus covid-tartunnoissa ja kuolemissa voi kuitenkin alkaa näkyä vasta kesällä, kun riskiryhmät ovat – toivon mukaan – saaneet ensimmäisen rokoteannoksensa, eikä mikään uusi variantti ole tehnyt rokotteen vaikutusta tyhjäksi.  Odottaessamme kipuilemme juuri näiden uusien varianttien vuoksi, koska niiden vaikutukset tartunnoissa ja kuolemissa alkavat näkyä jo kuukausia aikaisemmin kuin rokotteet voivat alkaa vaikuttaa, ja vaatisivat sen vuoksi pian entistä paljon tiukempia rajoituksia, kaikkein ensimmäiseksi rajoille.  Ja samaan aikaan ”kaikki” kertovat saaneensa rajoituksista jo tarpeekseen.

B.1.1.7 variantin levitessä Britanniassa kuolemantapaukset/14 vrk kolminkertaistuivat joulukuun alusta tammikuun loppuun tultaessa.  Suomeen suhteutettuna tammikuun viimeiset viikot Britanniassa vastasivat 1365 covid-kuolemaa/14 vrk – lähes kaksi kertaa enemmän kahdessa viikossa kuin Suomessa kymmenessä kuukaudessa!  On päivänselvää, että sosiaalinen, kulttuuri-, koulu- ja työelämä eivät tällaisessa tilanteessa voisi normalisoitua – aivan täysin rajoituksista tai niiden puuttumisesta riippumatta.  Vaihtoehtoa ’paluu normaaliin rajoitukset purkamalla’ ei siis todellisuudessa ole olemassa.

---

Helmi-maaliskuussa 2020 maailma jakautui päälle vyöryvän pandemian hallitsemisessa kahteen leiriin: ensimmäisessä tavoiteltiin taudin tukahduttamista SARSin, MERSin ja Ebolan tavoin, ja siihen liittyi valtaosa Itä-Aasian maista sekä Australia ja Uusi Seelanti; toisessa tavoiteltiin tartuntoja sopivasti hidastamalla laumasuojaa, ja siihen kuuluivat Euroopan maat ja Pohjois-Amerikka.  Suomi liittyi muun Euroopan mukana tähän jälkimmäiseen ryhmään.

Seuraavat kaksi kuukautta osoittivat, että (i) Suomessa hallituksen maalis- ja huhtikuussa määräämät ja kansalaisten hyvin noudattamat rajoitustoimenpiteet onnistuivat parhaiden joukossa Euroopassa, (ii) covidin tartuntakuolleisuus (IFR=1,15%) jäi kolmasosaan Wuhanin silloisesta datasta mutta on silti yli kymmenkertainen THL:n käyttämään arvioon verrattuna, ja (iii) tartuntojen määrät jäivät muutamaan prosenttiin THL:n skenaarioista, mutta samalla myös [oletetun] laumasuojan edellyttämästä 60…70 % tasosta.

Maaliskuussa Bergamossa väeston kokonaiskuolleisuus viisinkertaistui (!), sairaanhoito luhistui, yli sata lääkäriä ja kymmeniä hoitajia menehtyi covidiin työssään.  Maailmanlaajuisesti oli 8/5 mennessä raportoitu 1423 sairaanhoitoammattilaisen covid-kuolemasta, puolet niistä Italiasta, USA:sta, Britanniasta ja Venäjältä.  

Laumasuojavaihtoehdon inhimillinen hinta alkoi osoittautua sietämättömäksi.

Britanniasta yliotteen saanut viruksen aiempia variantteja 60 % herkemmin tarttuva B.1.1.7 käänsi joulukuussa tartunnat uuteen nousuun ja kaksin-kolminkertaisti päivittäiset covid-kuolemat.  Se leviää jo kymmenissä maissa, myös Suomessa – Ilomantsissa löytyi 21 tartuntaa.  Muita uusia ja entistä ärhäkämpiä variantteja on löytynyt Etelä Afrikasta (501.V2 tai B.1.351), Brasiliasta (P.1) ja Kaliforniasta (CAL.20C), ja löytyy vastaisuudessakin, koska ne voivat kiertää immuunisuojaa.  Viruksille me ihmiset olemme laboratorioita, ja mitä useammassa laboratoriossa virukset ovat töissä, sitä useampia uusia variantteja ne saavat kehitettyä.  Manauksessa, Brasiliassa, 76 % asukkaista oli joulukuuhun mennessä saanut Covid-tartunnan ja laumasuojan piti jo vallita, kun covid-kuolemat kääntyivät rajuun kasvuun.  Viime vuoden korkein covid-kuolleisuus, 348, osui toukokuuhun. Nyt, tammikuun kolmen ensimmäisen viikon aikana, covidiin kuoli 1333.  Todennäköisin syy on, että aikaisemman tartunnan antama immuniteetti ei pure P.1 varianttiin.

Toivottu ja odotettu laumasuoja alkaa osoittautua pettäväksi.

 

LAUMASUOJAN SIJAAN – ROKOTTAMINEN

Hakemattakin mieleen nousee koko väestön rokottamisella hankittu laumaimmuniteetti [vrt. tuhkarokko, polio, isorokko] taudin leviämisen katkaisevilla rokotteilla tai vaihtoehtoisesti tehokas ja turvallinen antiviruslääke.  Molemmat näyttivät pandemian alkukuukausina toivottoman kaukaisilta haaveilta.  Rokotteiden kehittämisnopeus on kuitenkin ylittänyt hurjimmatkin odotukset.  Optimaalisimmassa skenaariossa rokottamistavoite voisi toteutua Suomessa kuluvan vuoden loppuun, maailmalla ehkä vuoteen 2025 mennessä.  Antiviruslääke sensijaan pysyttelee toistaiseksi horisontin tuolla puolen.

Financial Timesin artikkeli 26/1 Rokotteiden merkitys pandemian exit-strategiana on ylimainostettu. Covid pysyy kuvassa vielä kauan – oikea politiikka on viruksen tukahduttaminen vähintäänkin haalistaa rokoteoptimismia pandemian ja rajoitusten nopeasta päättymisestä.

Tieto ja kokemukset rokotteista lisääntyvät hämmentävällä nopeudella. Pfizer-Biontechin ja Modernan mRNA-rokotteet vähentävät osoitetusti vakavan covid-taudin riskiä n. 95 % sekä eläinkoenäytön perusteella tehokkaasti myös virusta edelleen levittävän oireettoman covidin riskiä.  Myös Astra-Zenecan adenoviruspohjainen rokote torjuu vakavaa sairautta, mutta selvästi heikommin, sen teho viruksen leviämisen torjunnassa näyttää vähäiseltä, eikä tehosta yli 65 v. ikäisille ole näyttöä.  Niinpä useat maat ovat rajoittamassa Astra-Zenecan rokotteen vain alle 55…70 vuoden ikäisille.  Positiivisena yllätyksenä voidaan pitää venäläistä Sputnik (Gam-COVID-Vac) rokotetta, joka käyttää eri adenovirusta ensimmäisessä ja toisessa annoksessa. Tämä selittänee sen kolmannen vaiheen kenttätutkimusten erinomaisiatuloksia, jotka The Lancet on juuri julkaissut.  SARS-CoV-2 viruksen proteiiniin perustuvan Novavax rokotteen juuri julkaistu menestys kolmannen vaiheen kenttätutkimuksissa on myös erinomainen.

Ensimmäistäkään rokotetta ei ole vielä testattu [julkaistu?] lapsilla.  Laumaimmuniteetti kuitenkin edellyttää, että lapsetkin rokotetaan.  Vaikka he saavan aniharvoin vakavan Covid sairauden, kaikista ikäryhmistä 2–19 v. lasten tartuntaherkkyys oli pienin, mutta eteenpäin tartuttamisen riski suurin.

Rokottaminen suojaa yksilöä vakavaa Covid-19 sairautta vastaan, mutta väestön globaali ja kestävä laumaimmuniteetti SARS-CoV-2 virusta ja sen muunnoksia vastaan edellyttää myös tartuntojen katkaisemista, ts. oireettomien infektioiden estämistä.  Laskennallisesti laumaimmuniteetti B.1.1.7 varianttia vastaan olisi esim. Pfizerin mRNA rokotteella saavutettavissa kun yli 80 % väestöstä on rokotettu.  Mm. Astra-Zenecan rokotteella edes 100 % rokottaminen ei riittäisi.

Globaalisti Pandemia on tuskin enää pysäytettävissä rokottamalla.  Alueellisesti ja väliaikaisesti tulos voi olla erinomainen, mutta tartuntojen ja uusien varianttien leviäminen edellyttänee vähintään rokotusten päivittämistä vuosittaisten influenssarokotusten tapaan.

EU:n tarvitsemien yli miljardin uudentyyppisen laatuvarmennetun rokoteannoksen tuottaminen ja jakelu ei toteudu ”suurenmoiseen kesään”, eikä välttämättä edes vuoden loppuun mennessä.

Ettei näkemyksestäni jäisi epätietoisuutta, on sanottava, että kuluneen vuoden rokotekehitys on ollut häikäisevä tieteellis-teknologisten saavutusten sarja – jonkalaista tuskin kukaan – ehkä Mainzissa asuvaa turkkilaissyntyistä avioparia Özlem Türeci & Uğur Şahin lukuun ottamatta – kuvitteli mahdolliseksi. Rokotteiden rooli SARS-CoV-2 viruksen ja sen tulevien varianttien kurissa pitämisessä tulevina vuosina on epäilemättä ratkaiseva, mutta lähikuukausina rokotteet eivät pandemiaa pysäytä.  Väestöstään jo 41 % ensimmäisen kerran ja 25 % kahdesti rokottaneessa Israelissa rokotteiden vaikutusta alkaa jo näkyä, mutta tammikuun tartunnat ja kuolemat olivat silti korkeimmat tähän mennessä.  Suomessa vastaavaan rokotusasteeseen tuskin päästään ennen syksyä.

 

NOPEIN JA VARMIN TIE VAPAUTEEN ON EDELLEEN TUKAHDUTTAMINEN

Useimmille eurooppalaisille päättäjille ja myös asiantuntijoille ajatus, että pandemian voisi tukahduttaa ei-lääketieteellisin keinoin, on vahvoista esimerkeistä huolimatta osoittautunut ylivoimaiseksi käsittää.

Tukahduttaminen ei ole Wuhanista esitetty väite eikä Tomas Pueyon tai Suomen eroon koronasta ryhmän keksintö.  Tukahduttamisstrategian valinneet 10 Itä-Aasian maata, Australia ja Uusi Seelanti, yhteensä 1900 miljoonaa ihmistä, vallitsivat meitä eurooppalaisia paremmin.  He ovat sekä painaneet koronakuolleisuuden 1/150 osaan EU:n tasosta, että vapautuneet aikoja sitten useimmista meitä riivaavista rajoituksista.

Meihin lähimmin vertautuvan Uuden Seelannin koronakuolleisuus on 1/80 osa pohjoismaiden tasosta.  Uutta Seelantia johtaa Suomen tavoin nuori vasemmistolainen naispääministeri Jacinda Ardern, joka vastoin useimpien asiantuntijoiden varoituksia valitsi neuvonantajakseen epidemiologi Michael Bakerin ja toteutettavaksi tämän esittämän tukahduttamisstrategian – kaikki keinot käyttöön ja heti.  Maan ulkorajat suljettiin (cordon sanitaire, maan/alueen eristäminen) ja maa asetettiin lockdowniin (ts. ihmiset suljettiin koteihinsa) 23/3.  Rajoitustasoa kuvaa mm. viikottaisten kansainvälisten lentovuorojen vähennys 6600:sta yhteentoista ja vuosittain yli 300 000 turistia tuovan risteilylaivaliikenteen kieltäminen kokonaan.  Vain 2½ kuukautta lockdownin aloittamisen jälkeen, 8/6, kaikki koronarajoitukset voitiin purkaa – lukuunottamatta ulkomailta Uuteen Seelantiin matkustamista.  Viiden miljoonan väestöstä covidiin on sairastunut yhteensä 2290 ja kuollut 25 ihmistä.  Lokakuussa supersuosittu Ardern johti työväenpuolueen historialliseen vaalivoittoon.

Uusi Seelanti on loistava esimerkki, mutta saarivaltiona monia muita myös helpompi.  Tukahduttamisen keinot on kuitenkin koeteltu, säädetty ja toimiviksi osoitettu hyvinkin erilaisissa yhteiskunnallisissa ja maantieteellisissä oloissa, kuten Tyynen Valtameren saarivaltioiden lisäksi maailman suurimmassa teollisuusmahdissa, Kiinassa, sekä kansainvälisen kaupan solmukohdissa, Hongkongissa ja Singaporessa.  Lockdown  ja cordon sanitaire päätöksen tekemisestä lockdownin purkamiseen tukahduttaminen toteutettiin Wuhanissa 74 vuorokaudessa (23/1–8/4), Uudessa Seelannissa 81 vuorokaudessa (19/3–8/6) ja Victorian osavaltiossa, Australiassa, 112 vuorokaudessa (6/7–26/10).  Australia oli tukahduttanut pandemian kertaalleen jo huhtikuussa, mutta tästä Victorian Melbournessa karanteenihotellista heinäkuussa vuotaneesta epidemiapurkauksesta kertyi lopulta 20 449 tautitapausta ja 820 kuolemaa.  Melbournen lockdownin päättymisen, 26/10, jälkeen on koko Australiassa rekisteröity vain 4 covid-kuolemaa.  Uudessa Seelannissa toistaiseksi viimeinen covid-kuolema tapahtui 25/9, ja Kiina raportoi 14/1 2021 ensimmäisen covid-kuoleman toukokuun jälkeen.

Tiedot kuvaavat tasoa, mihin tukahduttamisella on pyrittävä – ei 100,0 % vaan 99,9+ %.  On todennäköistä, että näissäkin maissa on mainittujen päivien jälkeen diagnostisoimattomaan covidiin kuollut yksittäisiä ihmisiä.  Samanaikaisesti tautiin on muualla maailmassa kuitenkin kuollut 1…2 miljoonaa ihmistä, ja myös nämä tiedot aliarvioivat todellisten covid-kuolemien määriä.

Rajoituksista voitiin niin keskusjohtoisen Kiinan Wuhanissa kuin demokraattisessa Uudessa-Seelannissa ja Australiassakin luopua 2½ – 3½ kuukautta niiden aloittamisen jälkeen.  Euroopassa takana on 11 kuukautta, tähänastista pandemiapolitiikkaa jatkamalla edessä toiset 11 kuukautta ja rajoitusten loppu vasta häämöttää.  Rokotuksiin olemme matkalla kaikki, mutta idässä ruumissaatot jäävät hyvin paljon lyhyemmiksi.

Suomessa päättiin viime maaliskuussa erinomaisen oikea-aikaisesti varsin samankaltaisista toimista kuin Uudessa-Seelannissa muutama päivä myöhemmin.  Suomen hallitus sanoutui 15.5. irti tartuntojen kautta saavutettavan laumasuojan tavoittelemisesta, ja THL:n johtajan Markku Tervahauta sanoi samana päivänä YLE:n haastattelussa, että koronaepidemia pitäisi nyt tukahduttaa kokonaan. Ja myös me, itse asiassa, tukahdutimme pandemian, 91 vuorokaudessa (16/3–15/6)!  Sen ansiosta Suomessa rekisteröitiin 15/6–3/8 vain 3 covid-kuolemaa.

Tukahduttamisen etu kuitenkin menetetään, jos kertaponnistuksella saavutettuja etuja ei kyetä säilyttämään, eikä THL ainakaan vielä loppukeväällä pitänyt tätä mahdollisena (HS 28/4 sekä 16/5): jos jatketaan näin, epidemia ei käytännössä etene. Kun sitten jossain vaiheessa rajoituksista on pakko luopua, edessä on jyrkkä tartuntahuippu. Jos esimerkiksi kesän pidämme kiinni kaikista rajoituksista, syksyllä tulee ennusteiden mukaan vaikea paikka.

Mutta eihän niistä ole pakko luopua sen enempää kuin turvavyöpakosta, nopeus- ja alkoholirajoituksista liikennekuolemien torjunnassa. Niin covidin, kuin liikennekuolemienkin tukahduttamisella [kymmenesosaan ajokilometriä kohti 1972 – 2019] saavutetun hyödyn ylläpitäminen edellyttää rajoituksia.

Hallitus purki pandemiarajoitukset kesäkuun alusta alkaen kuitenkin nopeaan tahtiin: rajat ulkomaille ja ulkomailta, ravintoloiden ja yökerhojen aukioloajat, yleisötilaisuuksien osallistujamäärät, jne.  Entä maskien käyttö – sitä ei suorastaan kielletty (!).  Syksyllä vaikea paikka alkoi kehittyä.  Syys-talvikauden covid-kuolemien määrä ylittää jo kevään epidemiahuipun.  Läpi joulu-tammikuun ne ovat nousseet keskimäärin 31 kuoleman viikkovauhdilla.

Vaikka Suomi on tähän mennessä selviytynyt pandemiasta EU:n parhaiden joukossa, ero Uuteen Seelantiin oli uuteen vuoteen tullessa kasvanut sairastuneissa 19-kertaiseksi ja kuolleissa 26-kertaiseksi.  Ero johtuu siitä, että syksyn uusien rajoitustenkin jälkeenkin

• Uudessa-Seelannissa määräykset ja tavoitteet ovat velvoittavia, Suomessa niitä on katsottu läpi sormien.
• Uuteen-Seelantiin voi saapua vain testien ja 14 vuorokauden valvotun karanteenihotellin kautta.  Norjassa on siirrytty vastaavaan järjestelyyn.  Suomessa rajat ovat vuotaneet läpi pandemian.
• Uudessa Seelannissa etsi–testaa–eristä–jäljitä-strategia on toiminut, koska tartuntatapaukset on pidetty hyvin alhaisena.  Suomessa valtuudet, velvoitteet ja resurssointi takertelevat.

Tänään me toivomme ja odotamme pikaista ihmettä rokotteista, joiden vaikutuksia – kaiken mennessä hyvin – voi kuitenkin alkaa näkyä covid-tartunnoissa ja kuolemissa aikaisintaan kesällä.  Samalla me kipuilemme uusien virusvarianttien vuoksi koska ne näkyvät tartunnoissa ja kuolemissa jo kuukausia aikaisemmin ja vaativat siksi yhä kiireellisempiä rajoituksia, juuri niitä joista ”kaikki” kertovat saaneensa jo tarpeekseen.

Uusien varianttien kasvusysäystä covid-kuolemiin ei voida pysäyttää ilman tehokkaita pandemian tukahduttamistoimia – NYT!

 

MIHIN ME OIKEIN PYRIMME – MIKÄ ON MEIDÄN TAVOITTEEMME?

Jokainen politiikka ei vie sille asetettuun tavoitteiseen, mutta mikään politiikka ei vie tavoitteeseen, jota ei ole edes asetettu.

Sen jälkeen, kun tavoite laumasuojasta hallittujen tartuntojen kautta osoittautui mahdottomaksi, EU tai Euroopan maiden hallitukset eivät ole asettaneet itselleen de jure pandemiatavoitetta.

De facto tavoitteeksi on ilman eri suunnitelmaa tai päätöksentekoa hahmottunut reagointi pandemian etenemiseen riittävästi ja oikea-aikaisesti, jotta sairaustapaukset ja kuolemat eivät kasvaisi liikaa ja sairaalat ylikuormittuisi ennen kuin rokotteet ovat nujertaneet taudin.  Tämä tavoite voi hyvinkin toteutua, mutta tuskin alkaneen vuoden puolella ja ilman kymmenien miljoonien sairastumista ja satojen tuhansien kuolemaa.

Tukahduttamistavoite on nopein tie normaaliin elämään, ja se toteutuu painamalla uudet tartunnat tavoitetason alle ja katkomalla uudet tartuntaketjut alkuunsa.  Tukahduttaminen voidaan toteuttaa muutamassa kuukaudessa ja murto-osalla reagointipolitiikan inhimillisistä ja taloudellisista tappioista.  Rokottamisen eteneminen helpottaa vuoden loppua kohden tultaessa olennaisesti tavoitetasosta kiinni pitämistä ja voi muutaman vuoden kuluessa tehdä tukahduttamisorganisaation ylläpidon tarpeettomaksi.

Virus voi menestyä yhdessä isännässä vain muutaman viikon, joiden aikana sen on selviytyäkseen hypättävä uuteen. Tukahduttaminen tarkoittaa tämän hypyn estämistä.

Mikä olisi tukahduttamisen aikataulu, jos aloitamme nyt, helmikuun puolivälissä

Tukahduttamisvaiheessa

– Viruksen hyppääminen Suomen valtakunnanrajan yli estetään cordon sanitairella, vaatimalla jokaiselta tulijalta kansallisuudesta, asemasta ja matkan syystä riippumatta tuore dokumentti virustestistä ennen Suomeen lähtevään laivaan tai lentokoneeseen nousemista [vastuu kuljettavalla yhtiöllä], siirtämällä ja eristämällä jokainen tulija  suoraan maahantulosatamasta tai -lentokentältä kahdeksi viikoksi vakiohinnoiteltuun karanteenihotelliin, sekä testaamalla hänet uudestaan ennen pääsyä ulos karanteenista.

– Viruksen hypyt ihmisestä toiseen Suomen sisällä minimoidaan lockdownilla, joka koskee kaikkia paitsi elintärkeästä huollosta ja hoidosta vastaamaan määrättyjä.  Vain välttämätön minimiliikkuminen kauppa-, terveys-, viranomais- ja työasioissa on sallittu ja silloin tulee käyttää FFP2 maskia kotiovelta kotiovelle.  Muu liikkuminen kodin ulkopuolella ja kaikki tapaamiset muiden kuin samassa taloudessa asuvien kanssa keskeytetään.  Tartunnan saaneet sekä altistuneet, jotka eivät asu yksin, eristetään sairaaloihincovid-potilaille varattuihin osastoihin tai karanteenihotelleihin.  Samalla koulutetaan koko maahan enemmän kuin riittävästi lisää etsi-testaa-eristä-jäljitä-hoida -tiimejä.

Näitä rajoituksia ja toimenpiteitä jatketaan, kunnes 14 vrk uudet tartunnat on saatu painettua alle 1/100 000, [Huom! 15/6…15/7/2020 se oli Suomessa 1,2/14vrk/100 000].  Uudessa Seelannissa tälle tasolle päästiin seitsemässä viikossa.

Tukahduttamisvaihe olisi tässä aikataulussa suoritettu 5/4.

Vapautumisvaiheessa

– Lockdown puretaan vaiheittain tilannetta jatkuvasti arvioiden ja tarpeen mukaan reagoiden.  Viruksen uusien hyppyjen katkaisemisvastuu siirretään alueellisille ja paikallisilla etsi-testaa-eristä-jäljitä-hoida -tiimeille.  Uudessa Seelannissa tämä vaihe päättyi ja rajoitukset purettiin kuukausi 1/14vrk/100 000 tason saavuttamisen jälkeen.

Lockdown rajoitusten purkuvaihe olisi Uuden Seelannin aikataulussa suoritettu toukokuun alkupuolelle, viimeistään alkukesään mennessä.  Cordon sanitaire valtakunnan rajoilla on testauksineen ja karanteeneineen on pidettävä toistaiseksi ennallaan.

Jotta tukahduttamalla saavutetut edut voidaan tämän jälkeen säilyttää – toisin kuin viime elo-lokakuussa – uudet tartunnat on löydettävä, jäljitettävä ja eristettävä nopeasti.  Sikäli kun yhden 14 vrk jakson tartuntamäärä jollakin vastuualueella (Esim SoTe-alue) ylittäisi 3/14vrk/100 000, kahdella perättäisellä jaksolla tartunnat ylittäisivät 2/14vrk/100 000, testipositiivisten osuus nousisi yli 2,5 %, tai tartuntojen jäljitettävyys laskisi alle 90 %, ko. alueen/alueiden lockdown tulee palauttaa välittömästi täysimääräisenä ja pitää voimassa, kunnes tavoitetaso on palautettu.

Samoin tulee estää uusien tartuntojen pääseminen cordon sanitairen ohi [mikä tapahtui Uudessa Seelannissa elokuun alussa, aiheutti Aucklandin lockdownin 11/8 – 8/10, 179 tartuntaa ja kolme kuolemaa], tai ulos karanteenihotelleista, [kuten aiemmin kuvatussa Melbournen epidemiapurkauksessa].  Tämän epäonnistuessa tartunnan saaneet tulee nopeasti tavoittaa, jäljittää ja eristää ja tämänkin epäonnistuessa palauttaa ko. alueen cordon sanitaire ja alueen sisäinen lockdown.

Siihen saakka, kunnes pandemia on tukahdutettu myös maissa, joista Suomeen halutaan matkustaa, mahdollisuus normaaliin elämään Suomessa ja esteetön pääsy Suomeen eivät ole yhteensovitettavissa.  Matkustamista pois Suomesta ei sensijaan tarvitse kahlita.

Vaikka maahantulorajoitukset koskevat vain henkilöliikennettä, myös tavaraliikenne kumipyörillä tarvitsee logistista järjestelyä, ei kuitenkaan mitään olennaisesti uutta.  Suuri osa Suomeen tulevista rekkalasteista kuormataan tänäänkin laivaan perävaunuissa, jonka vetoauto irrotetaan lähtösatamassa ja kuski poimii sen perään toisen, laivasta puretun perävaunun.  Sama on mahdollista maarajoilla, kuten vaihtoehtoisesti myös kuskin vaihtaminen.

 

Tästä eteenpäin tekstini on enenevästi spekulaatiota, oman käsitykseni mukaan mahdollisen tulevaisuuden pohdiskelua.

Ennen pitkää ihmisten liikkuminen niiden maiden ja alueiden välillä, joissa pandemia on yhteisen määritelmän mukaisesti tukahdutettu, vapautuu askel askelelta.  Tätä yritettiin jo viime syksynä, mutta yritys kompastui jo ensiaskelissaan löysien määritelmien ja pandemian karkaamisen vuoksi.  Mm. Suomessa vapaan maahan saapumisen edellyttämäksi uusien tartuntojen rajaksi asetettiin 25/14vrk/100 000.  Toisaalta taso oli aivan liian korkea, toisaalta sitäkään ei hyvin pian täyttänyt enää yksikään Euroopan maa, Suomi mukaan lukien.

Uusi yritys onnistunee paremmin, koska jotakin on varmasti opittu.  Tiukankin tartuntarajan saavuttaminen ja tavoitetason ylläpitäminen helpottuu viimeistään v. 2022 myös rokotuskattavuuden ansiosta.   Matkustusrajoitusten kannalta rokotteen tartuntoja vähentävä vaikutus on olennaisempi kuin sen oireita lieventävä vaikutus.  Vastaanottavalle maalle on ratkaisevasti tärkeämpää, että turisti ei levitä maahan tartuntoja, kuin se, että hän itse selviäisi sellaisesta vähin oirein.

 

Todennäköisesti kahteen vuoteen venyvä poikkeustila on niin pitkä, että paluuta entiseen normaaliin ei ole.  Pandemian vaikutus on ollut hyvin erilainen eri väestöryhmille.  Erityisesti siirtymisvaiheessa viimeisistä kotona vietetyistä kouluvuosista ensimmäisiin opiskeluvuosiin ja itsenäiseen asumiseen kaksi vuotta pandemiarajoituksia on leimaava sukupolvikokemus.  Siitä lankeaa pitkät varjot asenteisiin, ihmissuhteisiin ja elämään.  Toisaalta Ihmiset ja yritykset oppivat myös tekemään töitään, pitämään keskenään yhteyttä sekä viihdyttämään itseään ja toisiaan uusilla tavoilla, joihin totutaan, joista kaikista ei viitsitä tai edes haluta palata entiseen.  Tuskin työ- ja lomamatkailunkaan uusi normaali on sama kuin entinen.  Tartuntatautien leviämisen hallinnan näkökulmasta lentoliikenteen valvonta on olennaisesti maaliikenteen valvontaa helpompaa, joten sen osuus maiden ja mantereiden välisistä matkoista ei ainakaan vähene.  En silti uskoisi sen volyymin palaamiseen lähivuosina.  Terveys- ja rokotustodistusten sekä esim. malarian estolääkityksen vaatiminen matkaajalta eivät ole mitään uutta – olen itse tarvinnut sellaisia useilla matkoilla – mutta lähivuosina ja ehkä kauemminkin sellaisia tarvitaan enemmän ja niitä on esitettävä useammilla rajoilla.

Pandemia 2020-21 ei todellakaan ole EU:n eikä Euroopan maiden menestystarina.  Vaikka Schengenin tuoma ihmisten rajoittamaton liikkumisvapaus on ollut yksi EU:n keskeisimmistä menestystekijöistä, sen palauttaminen ennalleen koronapandemian jälkeen vaatii vuosien määrätietoisen yhteisponnistuksen.  Tämä edellyttää EU:lta paljon tähänastista aktiivisempaa otetta, suurempaa päätösvaltaa ja valvontaoikeutta jäsenmaiden ehkäisevän kansanterveystyön laadun suhteen.  EU:n täytyy kyetä oikeuttamaan valtansa lisääminen, ja jäsenmaiden kyetä suostumaan siihen.  Ei ole vähän pyydetty!