Long COVID ja muita SARS-CoV-2 pitkäaikaisvaikutuksia

Mikä ei tapa se vahvistaa?  Rohkaisevaksi tarkoitettu uskomus koskee monen mielestä myös vakavia sairauksia.  Niin, ja jos ei vahvista niin ainakin jalostaa.

 

Käsitys COVID-19:sta hengityselinsairautena laajenee koko kehon sairaudeksi

Jo huhtikuussa 2020 alkoi hahmottua että COVID-19 ei ole suinkaan vain hengityselinsairaus, joka tappaa tai menee ohi muutamassa viikossa, vaan sydämeen, maksaan, munuaisiin, aivoihin, sisäeritysrauhasiin ja verenkiertoon pitkävaikutteisesti, mahdollisesti elinikäisesti vaikuttava sairaus.

Reuters julkaisi toukokuussa 2020 yhteenvedon New Yorkin suurimman sairaanhoitoyhtymän hoitamissa COVID-19 potilaissa havaituista munuaisvaurioista.  Ensimmäisistä 5 499 sairaalaan otetuista COVID-19 potilaista 37%:lle kehittyi akuutti munuaisvaurio johon heistä 14% tarvitsi dialyysihoitoa.  Hengityskoneita tarvitsevista tehohoitopotilaista munuaisvaurio kehittyi 90 %:lle.  Heinäkuussa 2020 Espanjasta raportoitiin, että yli puolella COVID-19 potilaista havaittiin laaja kirjo neurologisia oireita, ja varoitettiin, että virus saattaa vaurioittaa aivoja.  Lokakuussa 2020 käsite Long COVID rantautui Suomeen, kun siitä kärsivät olivat perustaneet keskinäisen facebook-ryhmän, ja myös lääkärit alkoivat tutkia Long COVID:ia.  Kyseessä on lääketieteellisesti vaikeasti määriteltävä oireyhtymä, johon liittyy mm. hengästymistä, jäsenten puutumista, lihaskramppeja, kuivaa yskää ja yleistä uupumusta.  Kvalitatiivisesti kuva SARS-CoV-2 viruksesta laajeni siis akuutisti hengityselimistöön vaikuttavasta lähes kaikkiin sisäelimiin kohdistuvaan ja pitkäaikaisesti vaikuttavaan jo vuoden 2020 puolella.  Samalla alkoi näyttää mahdolliselta, että COVID-19:n pitkäaikaisten jälkisairauksien ja oireiden sairauskuoma (BoD menetettyinä terveinä elinvuosina = DALY) saattaa muodostua yhtä suureksi tai suuremmaksikin kuin akuutin vaiheen aiheuttamien koronakuolemien, sairaanhoitojaksojen ja sairauspoissaolojen sairauskuorma.

Syksyn 2020 jälkeen tutkimustieto COVID-19 tartunnan ja -sairauden pitkäaikaisvaikutuksista on lisääntynyt valtavasti.  Käyn seuraavassa läpi muutamia keskeisiä uusia tutkimustuloksia Long COVID:sta sekä COVID-19 vaikutuksista aivoihin, haimaan.

 

Harmaan aivokudoksen kato – aivojen vanheneminen (?)

Yli 40 v. ikäisten harmaa aivokudos supistuu keskimäärin n. 5% vuosikymmenessä ja korvautuu lisääntyvällä selkäydin-aivonesteellä.

Britannian [UK] Biopankki oli juuri koronapandemian alla MRI-skannannut 42 729 yli 45 v. ikäisen englantilaisen aivot osana laajaa väestötutkimusta.  Pandemia keskeytti toisen skannauskierroksen maaliskuussa 2020 kun 3 000 uusintaskannausta oli jo tehty.  Helmikuussa 2021 sadat kertaalleen skannatut kutsuttiin kuitenkin uuteen seurantaskannaukseen COVID-19 tartunnan aivokudosvaikutusten selvittämiseksi.  Heidän joukostaan poimittiin 394 COVID-19-diagnostisoitua, joista 15 oli ollut taudin vuoksi myös sairaalahoidossa.  Näille valittiin 388 uudelleen skannattua COVID-19 vapaata verrokkia, jotka vastasivat demografisilta ja terveystiedoiltaan jokseenkin tarkoin COVID-19 ryhmää.  Myös ryhmien ensimmäisen ja toisen skannauksen keskimääräinen aikaväli (3,1 ±1,6 v.) oli sama.

Skannausdatasta muodostettiin jokaisen aivoista 3-D mallit ennen ja jälkeen pandemian alkamisen, ja niistä analysoitiin jokaisen tutkimukseen vallitun aivoissa 3 vuoden aikana tapahtuneet muutokset COVID-19 tartunnan saaneiden ja tartunnasta vapaiden mahdollisten erojen selvittämiseksi.

Kaikkien tutkittujen aivoalueiden harmaan kudosten paksuus- ja tilavuusmittaukset osoittivat merkittävästi suurempaa kudoskatoa COVID-19:n sairastaneilla kuin tartunnan välttäneillä.  Ainoastaan aivo-selkäydinnesteen määrä ja sen täyttämän sivukammion tilavuus olivat lisääntyneet, mikä muistuttaa ikääntymisen vaikutusta.  Suurimmat erot löytyivät aivojen haju- ja makuaistiin sekä muistiin liittyviltä alueilta.  Näistä jälkimmäinen saattaa lisätä COVIDin sairastaneiden myöhempää dementiariskiä.  Sen tarkempi selvittäminen ovatko nämä epänormaalit muutokset merkki sairauden (tai itse viruksen) leviämisestä aivoissa ja ennakoivatko ne aivojen autonomisten toimintojen, motivaation ja tunteiden säätelyyn osallistuvan limbisen järjestelmän sekä muistin haavoittuvuutta, on vielä kesken.  Sairaalaan joutuneiden ja lievemmillä oireilla selvinneiden potilaiden tulokset eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkittävästi, minkä saattaa selittää sairaalaan joutuneiden tapausten pieni määrä.  UK Biopankin COVID-19 vaikutusten kuvantamistutkimus jatkuu edelleen.

Aivojen haju- ja makuaistialueiden kudoskato voisi selittää COVID-19 potilaiden haju- ja makuaistin katoamisen tai heikkenemisen, joka todettiin jo keväällä 2020.  Muutoin sairaus näyttäisi vaikuttava aivoihin samalla tavoin kuin ylimääräinen vanheneminen.  Huomio kannattaa kiinnittää myös siihen, että tutkimuksen COVID-19:n sairastaneessa ryhmässä vain 4% oli tarvinnut sairaalahoitoa – muut 96% olivat selviytyneet taudista lievin oirein.

 

Parkinsonin tauti

COVID-19 on kytketty myös spesifisiin aivosairauksiin.  Lancet/Neurology’ssa pohdittiin jo viime marraskuussa Parkinsonin taudin mahdollista kytkentää COVID-19 infektioon.  Sairastuneista 65%:lla hajuaisti heikkenee tai katoaa, mikä liittyy myös Parkinsonin tautiin, jota on todettu ilmestyneen myös COVID-19:n sairastaneille.  Toukokuussa bioRxiv:ssa esilulkaistussa artikkelissa kerrottiin makakiapinoille (4 tapausta 4 verrokkia) tartutetun SARS-CoV-2 viruksen aivovaikutuksista. Jokaiselle tartunnan saaneen apinan aivoihin muodostui Lewyn kappaleita [Lewy body], jotka johtavat ihmisellä Lewyn kappale -dementiaan [Alzheimerin jälkeen toiseksi yleisin] ja Parkinsonin tautiin.  Nyt, kesäkuussa Science Alertin artikkelissa todetaan että COVID-19 aiheuttama aivotulehdus muistuttaa pelottavasti Alzheimerin ja Parkinsonin taudin aiheuttamaa. Vertaillessaan geenejä, jotka ilmentyivät eri lailla COVID-19 potilaiden aivoissa kuin muiden neurologisten häiriötilojen yhteydessä, tutkijat löysivät useita päällekäisyyksiä mm. Alzheimerin, Huntingtonin ja Parkinsonin taudin, ja MS:n kanssa.

Parkinsonin taudin ja dementian kehittyminen on kuukausien – vuosien mittainen prosessi, joten epidemiologista näyttöä niiden liittymisestä COVID-19 infektioon saadaan vielä odottaa.  Tutkimuksen tuottamat varoitukset ovat kuitenkin jo nyt niin vahvat, että niiden huomiotta jättäminen ei voi tulla kysymykseen.

 

Neurologiset manifestaatiot COVID-19 vuoksi sairaalaan otetuilla lapsilla ja nuorilla (1-17 v.)

Heinäkuun puolivälissä Lancetissa julkaistiin raportti Englannissa COVID-19 vuoksi huhtikuun 2020 ja helmikuun 2021 välisenä aikana sairaalaan otettujen 1-17 v. ikäisen lasten  neurologisten manifestaatioiden seurantatutkimuksesta.  Yhteensä 1334 potilaasta identifioitiin 63, joista 52 täytti SARS-CoV-2 infektioon liittyvän PIMS-TS syndrooman [= paediatric inflammatory multisystem syndrome temporally associated with SARS-CoV-2] määritelmän sekä SARS-CoV-2 infektion, että neurologisten tutkimusten osalta.

Tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään: 27:llä oli ensisijainen COVID-19 tartuntaan liittyvä neurologinen häiriötila [COVID-19 neurology group], ja 25:llä PIMS-TS:aan liittyi neurologisia piirteitä [PIMS-TS neurology group].

Vaikka lasten ja nuorten COVID-19 vaatii sairaalahoitoa vain harvoin, sairaalaan joutuvien neurologiset ja psykiatriset manifestaatiot osoittautivat yleisiksi, 3,8% – neljä kertaa yleisemmiksi kuin aikuisilla potilailla!  Ne osuivat suhteettoman usein etnisiin väestöryhmiin – 69% osuus potilaista vs. 13% väestöstä.  COVID-19 neurology ryhmän jäsenenistä jokaisella oli erillisiä neurologisia ja psykiatrisia häiriötiloja; 20:lla se vaikutti keskushermostoon, viidellä periferaaliseen hermostoon ja kahdella oli psykooseja.  Vain yhdellä PIMS-TS neurology ryhmään kuuluvalla oli neuroimmunologinen häiriötila [ADEM].  Tässä ryhmässä taas 88%:lla oli aivosairaus.  Seuranta-aikana 65% potilaista toipui ilmeisen hyvin, 33%:lle jäi jonkintasoinen invaliditeetti ja 2% (yksi) menehtyi.

Psykiatrisista potilaista tutkimukseen päätyi vain neurologin kautta ilmoitettuja, joten heidän määränsä ja osuutensa ovat aliarvioita.

 

COVID-19 ja diabetes

Jo tammikuussa 2020 Wuhanin lääkärit huomasivat COVID-19 potilailla kohonneita verensokeritasoja.  Vuotta myöhemmin lääkärit Bethesdassa [Washington DC:n esikaupunki, jossa sijaitsee NIH, Yhdysvaltain kansallinen terveysinstituutti] kiinnittivät huomiota siihen, että päivittäisten uusien diabetestapausten määrä oli kasvanut pandemian aikana alle 20:sta noin 30:een.  Useilla uusista potilaista ei ollut aikaisempaa diabetekseen viittaavaa historiaa, mutta he olivat sairastaneet COVID-19:n.  Osalle sokeriaineenvaihdunta palautui normaaliksi, mutta toisille oli puhjennut täysi ykkös- tai kakkostyypin diabetes.

COVID-19 potilaissa ilmaantuvien uusien diabetes-tapausten määrästä oli julkaistu kahdeksan kiinalaisen, Italialaisen ja amerikkalaisen tutkimuksen meta-analyysi jo edellisenä syksynä.  Sen mukaan sairaalahoidossa olleista COVID-19 potilaista 14,4 (5,9-25,8)%, joilla ei ollut aikaisempaa diabeteshistoriaa sai sairaalassa ollessaan diabetesdiagnoosin.  Tämän meta-analyysin tuloksesta ei selviä diabetesdiagnoosien pysyvyys.

Kesäkuussa 2021 Cell Metabolism julkaisi kaksi artikkelia, jotka perustuvat COVID-19:n menehtyneiden potilaiden haimanäytteisiin.  Ne osoittavat, että SARS-CoV-2 virus infektoi haimassa ensisijaisesti insuliinia tuottavia betasoluja, tappaa niitä ja muuttaa betasoluja sisältävän haimakudoksen toimintaa.  SARS-CoV-2 infektio näyttää ohjelmoivan betasolut tuottamaan vähemmän insuliinia ja enemmän glukagonia, hormonia, joka lisää maksan glykogeenin hajoamista glukoosiksi.  Ilmeinen seuraus edellisistä on insuliinivajaus ja veren glukoosin kohoaminen, ts. diabetes.

Merkittävälle osuudelle sairaalahoitoon päätyneistä COVID-potilaista, joilla ei ole aiempaa diabetekseen viittavaa historiaa, näyttää siis kehittyvän diabetes, ja osalle heistä se jää pysyväksi. Kyseessä ei ole vain tilastollinen assosiaatio, koska myös SARS-CoV-2 viruksen aiheuttaman diabeteksen mekanismi haimassa on selvitetty. Jos muutokset havaitaan riittävän varhain, niitä voidaan ilmeisesti torjua lääkehoidolla.

 

Long COVID

Long COVID oireyhtymälle ei ollut tautiluokitusta ennen kuin WHO ehdotti viime syksynä COVID-19 tartunnan jälkitiloille ICD-koodeja ja THL otti marraskuussa käyttöön mm. ICD-koodit U08 = aiemmin sairastettu COVID-19-infektio, U09 = COVID-19-infektion jälkitila, U10 = virusinfektioon liittyvän usean elinjärjestelmän tulehduksellinen oireyhtymä.

Norjalaistutkimuksessa seurattiin 6 kk ajan 312 koronapotilasta (82% kaikista Bergenin ensimmäisen aallon potilaista), joista 65 oli ollut sairaalahoidossa, 247 vain kotieristyksessä.  Seuraavat tulokset eivät sisällä lainkaan sairaalahoitoon joutuneiden potilaiden tuloksia.  Puolen vuoden kuluttua COVID-19 diagnoosista 55% kaikista 247:sta koronan sairastaneista oireili edelleen.  Oireita olivat uupumus (30%), häiriintynyt haju- ja makuaisti (27%), keskittymisvaikeudet (19%), muistiongelmat (18%), hengenahdistus (15%), päänsärky (11%), ”aivosumu” (10%), yskä, vatsakivut, sydämentykytys, sormien pistely ja kuume.  Alle 16 v. ikäisillä oireita havaittiin muita ikäryhmiä vähemmän – [ilmeisesti koska] yleisimpiä oireita, uupumusta, keskittymis- ja muistiongelmia ei heidän osaltaan selvitetty(?).  Heitä vanhemmat ikäryhmät 16 … >60 v. ikäisiin eivät juuri poikenneet toisistaan sen enempää keskeisten oireiden kuin niiden yleisyydenkään suhteen.

Tutkijat nostavat päällimmäisiksi kaksi johtopäätöstä: (i) [Myös] Kotieristetyt ja lieväoireiset 16-30 v. potilaat ovat vaarassa kärsiä pitkäaikaisesta hengenahdistuksesta ja kognitiivisista vaikeuksista.  (ii) Ajatellen niitä miljoonia nuoria jotka vielä saavat koronatartunnan tämä pandemian edetessä, tulokset antavat vahvan sysäyksen kattavalle tartuntojen kontrolloinnille ja koko väestön kattavalle joukkorokottamiselle.

Prof. Paul Elliotin johtaman Imperial Collegen REACT tutkimuksen kohteena oli 508 707 henkilön otos Englannin väestöstä.  Heistä n. 100 000 oli saanut epäillyn tai PCR-vahvistetun COVID-19 tartunnan ja 27 000 (27%) ilmoitti vielä viikon 12 jälkeen jatkuneista oireista.  COVID-19 diagnoosin jälkeen oireisten potilaiden osuus väheni nopeasti ensimmäisten 4 viikon aikana, sen jälkeen hieman lisää 12 viikolle mennessä, minkä jälkeen muutos seuraavan 2 kk aikana oli enää vähäinen.  Tutkijat päättelivät, että kesäkuuhun 2021 mennessä kaksi miljoonaa englantilaista aikuista on jo saanut Long COVIDin.  Neljännen aallon nyt paisuessa, heidän määränsä luonnollisesti kasvaa samaan tahtiin.

Kansainvälisen konsortion seurantatutkimus Bashlyaevan lastensairaalaan Moskovassa otettujen COVID-19 lapsipotilaiden (831) pitkäaikaisoireista antaa poikkeuksellisesti tietoa nuorimpien koronapotilaiden Long COVID oireista.  Potilaista 518, iältään 10,4 (1-18) v., saatiin mukaan seurantaan 223-271 vrk. sairaalasta poistamisen jälkeen.  Seurantahaastattelun aikaan, n. 6 kk sairaalasta poistamisen jälkeen, 24,3% lapsista kärsi vähintään yhdestä oireesta, joista yleisimmät olivat väsymys (10,7%), univaikeudet (6.9%) ja aistiongelmat (5,6%).  Useasta eri oireesta kärsi 8,4% lapsista.  Useimmat oireet vähenivät ensimmäisten 2..3 kuukauden aikana, mutta sen jälkeen erityisesti väsymis-, uni-, päänsärky-, maku/hajuongelmien väheneminen jokseenkin pysähtyi.  Alle 6 v. ikäisillä Long COVID oireita oli hyvin vähän tai ei lainkaan, mutta 6-11 v. ja 12-18 v. välillä ei ollut eroa.  Allergisten lasten pitkäaikaisten oireiden riski oli merkittävästi muita lapsia korkeampi.

Englantilainen tiedejulkaisu Nature haki kesäkuussa 2021 vastausta neljään keskeiseen kysymykseen Long COVIDista.

  1. Kuinka moni saa Long COVIDin ja keiden riski on suurin? Yhdeksän sairaalahoidossa olleista COVID-19 potilaista kuudessa maassa tehdyn varsin erilaisen seurantatutkimuksen yhteenvetona Long COVID oireita oli 2…6 kk ensimmäisten oireiden jälkeen 32,6 – 87,4%:lla tutkituista.  Sairaalahoitoon joutuneet ovat kuitenkin vain COVID-19 tartunnan saaneiden jäävuoren huippu.  Britannian kansallinen tilastotoimisto [UK/ONS] selvitti 20 000 positiivisen COVID-19 testituloksen saaneen oiretilanteen 4…18 viikkoa myöhemmin.  Viikolla 5 heistä oli oireili edelleen 21% (naisista 23%, miehistä 19%, 35-49 v iläisistä 25,6%., 2-11 v. ikäisistä 9,8%).  Viikolla 18 koko ryhmästä oireili edelleen 12%, mikä lienee edustavin saatavilla oleva väestötason arvio Long COVIDin yleisyydestä kaikkien tartunnan saaneiden joukossa.
  2. Mikä on Long COVIDin biologinen mekanismi? Long COVID on moniin elimiin vaikuttava tila, silti 4…18 viikkoa tartunnan jälkeen oireita tuskin voi aiheuttaa elimistöön jäänyt virus.  Viruksen elimistöön jääneillä fragmenteilla voi olla jokin rooli.  On myös mahdollista, että Long COVID on autoimmuunisairaus.  Luonteva oletus olisi, että potilaat, jotka ovat läpikäyneet akuutin COVID-19 sairauden vaikeimmassa muodossaan, kärsisivät myös vaikeimmasta Long COVIDista. Tutkimus ei kuitenkaan ole osoittanut mainittavaa yhteyttä akuutin COVID-19:n vaikeusasteen ja Long COVIDin vaikeusasteiden välille.  Sensijaan löydettiin neljä Long COVID klusteria.  Kolmeen liittyi eri asteisia mielenterveydellisiä ja fyysisiä, mutta ei kognitiivisia vaikeuksia.  Neljännessä mielenterveydelliset ja fyysiset vaikeudet olivat vähäisempiä, mutta kognitiiviset ongelmat merkittäviä.  Eri klustereita saattavat määrittää hyvinkin erilaiset mekanismit.
  3. Miten Long COVID suhteutuu muiden tartuntojen jättämiin syndroomiin? Long COVID ei ole sittenkään niin erilainen kuin eräiden muiden tartuntojen jättämät jälkioireet, esim. krooninen väsymysoireyhtymä (ME/CFS).  Hengenahdistus liittyy kuitenkin leimallisemmin Long COVIDiin kuin CFS:aan.
  4. Miten Long COVIDista kärsiviä voidaan auttaa?  Saksassa avataan yksityisiä ja Englannissa NHS:n klinikoita (toistaiseksi 69 kpl) Long COVID potilaille.  Tehtävä ei Long COVIDin laajan oirespektrin vuoksi ole helppo.  Joitakin uusia lääkkeitä kehitellään (PureTech/deupirfenidone), toisia olemassaolevia (apixaban, atorvastatin) kokeillaan.  Kriittinen kysymys on COVID-19 rokotusten rooli.   Ne estävät vaikeita oireita ja kuolemia, mutta estävätkö ne Long COVIDia silloinkin, kun ne eivät kykene estämään itse tartuntaa?  Toistaiseksi julkaisemattoman tutkimuksen alustavien tulosten mukaan ensimmäinen rokoteannos helpotti COVID-19 aikaisemmin sairastaneiden Long COVIDin oireita 57%:lla, ei vaikuttanut niihin 24%:lla ja pahensi oireita 19%:lla.  Kyse saattaa olla myös siitä, että nämä ryhmät eivät sairastaneet ’samaa’ Long COVIDia.  Iso osa Long COVIDin haasteesta on sosiaalista ja poliittista laatua, koska Long COVIDia potevat tarvitsevat paljon lepoa, usein kuukausia kerrallaan ja he tarvitsevat siihen [taloudellista, sosiaalista ja fyysistä] tukea.  Heidän tilansa täytyy tunnistaa ja tunnustaa työkyvyttömyyttä aiheuttavaksi vammaksi.

Päällisin puolin tarkasteltuna monet Long COVIDin oireet näyttäisivät sopivan yhteen COVID-19 aivoissa aiheuttamien vaurioiden kanssa.

Lancet/EClinical Medicine julkaisi heinäkuun puolivälissä laajan Long COVIDin oireiden laatua ja kestoa koskevan kansainvälisen kyselytutkimuksen tulokset.

Koska tutkimuksen alkaessa ei vielä ollut määritelmää Long COVIDille, tutkijat määrittelivät sen kokoelmaksi oireita, jotka kehittyvät varmistetun tai epäillyn COVID-19 tapauksen aikana ja jälkeen selä jatkuvat kauemmin kuin 28 vrk..

COVID-19 sairastaneiden oirekyselyyn (kielet: englanti, espanja, ranska, portugali, italia, hollanti, venäjä, bahasa-indonesia ja arabia) vastasi 56 maasta 7285 yli 18 v. ikäistä henkilöä, joilla oli ollut epäilty tai RT-PCR ja/tai antigeenitesteillä varmistettu COVID-19 ja joiden oireet olivat jatkuneet vähintään viikon ajan.  Heistä lopulliseen analyysiin valittiin ne 3872, joiden oireet olivat jatkuneet vielä 28 vrk kuluttua niiden alkamisesta, ja jotka pysyivät mukana tutkimuksessa koko 7 kk seurannan ajan.   Heistä 1020:n COVID-19 oli testaamalla varmistettu, 1819:a ei oltu testattu ja 923:n testitulos oli ollut negatiivinen [huom: keväällä 2020 valtaosaa etenkään lievistä COVID-19 tapauksista ei testattu].

Osallistujien valikoitumisesta ja valikoinnista johtuen tutkimuksen tuloksista ei voida päätellä kuinka suurelle osuudelle COVID-19 sairastaneista oireet jäävät pitkäkestoisiksi.  Sensijaan niistä voidaan päätellä minkälaisia, kuinka yleisiä ja pitkään jatkuvia yli 28 vrk. jatkuneet oireet seuraavien 150 vrk. kuluessa ovat.

Kyselykaavake sisälsi 257 kysymystä, joista 203 koski oletettuja/mahdollisia Long COVID oireita.

Tutkimukseen osallistuneista oli 79% naisia, 97% 30-60 v. ikäisiä, 18% sairaanhoidon työntekijöitä ja 8,4% ollut sairaalahoidossa.  Oireiden toteamispäivästä/diagnoosista lukien 28 päivän kohdalla edelleen oireilevista 6,8 % oli oireettomia mutta 93 % oireili edelleen tutkimuksen päättyessä.

Oireista hyvin vaikeat vähenivät nopeimmin, mutta 4…6% kärsi niistä edelleen 90…180 vrk. kohdalla.  Vaikeat oireet vähenivät koko ajan mutta vielä tutkimuksen päättyessä (180 vrk) niistä kärsi 13%.  Keskivaikeat oireet saavuttivat huipputason 43% 120 vrkn kohdalla ja 38% poti niitä edelleen tutkimuksen päättyessä.  Lievät oireet lisääntyivät (vaikeiden oireiden lieventyessä) lähes koko seuranta-ajan ja 27% ilmoitti niitä tutkimuksen päättyessä.  Samat henkilöt kärsivät useimmiten monista eri vaikeusasteiden oireista.

Oireet jakautuivat tilastollisesti kolmeen klusteriin.  Ensimmäistä karakterisoivat vatsa- ja hengitystieoireet ja kuumeilu. Ne vähenivät ensin 28 vrk jyrkästi, sitten 130 vrk ajan loiventuen, eivätkä sen jälkeen vähentyneet tutkimuksen loppuun mennessä.  Toista karakterisoivat sydän-, lihas-, hengitystie-, neuropsykiatriset ja väsymysoireet, paleleminen ja hikoilu.  Oireet lisääntyivät ensin 50 vrk ajan ja vähenivät sen jälkeen tutkimuksen loppuun mennessä noin neljäsosalla.  Kolmatta karakterisoivat sydän-, iho-, vatsa-, aisti-, liha- ja nivel-, neuropsykiatriset, virtsatie- ja kuukautis-, fyysisen kuormituksen jälkeiset pahoinvoiti- sekä immunologiset oireet. Ne lisääntyivät ensin 50 vrkn ajan jyrkästi, sitten loivemmin toiset 50 vrk ja vähenivät sen jälkeen tutkimuksen loppuun mennessä n. kymmenesosalla.

Tutkimusraportti esittelee valtavan määrän tilastollisia tuloksia eri oireiden yleisyydestä, aikasarjoista ja keskinäisistä suhteista, joiden kattaminen ei tässä postauksessa ole mahdollista, mutta raportti on avattavissa tästä.

Keskeisimmät tulokset ovat nämä:

  • 91%:lle toipumisaika ylitti tutkimuksen keston 180 vrk.
  • Kaikkein yleisimmät vielä tutkimuksen päättyessä jatkuneet oireet olivat väsymys, rasitusta seuraava pahoinvointi ja kognitiiviset toimintahäiriöt.
  • Tutkimuksen päättyessä edelleen oireilevista
    • 86% koki fyysisen tai henkisen toiminnan ja stressin jälkeen oireita pahentavia takaiskuja,
    • 87% koki väsymystä/voimattomuutta [vrt. 45% sairaudestaan toipuneista]
    • 45% teki kevennettyä työpäivää ja toiset 22% eivät sairauden vuoksi olleet työelämässä.
    • Kognitiiviset toimintahäiriöt ja muistiongelmat olivat yleisiä (n. 88%) kaikissa ikäryhmissä.  Haju- ja makuongelmia lukuunottamatta kaikkien muiden oireiden yleisyys ja aikaprofiilit olivat samankaltaiset varmistettujen ja epäiltyjen COVID-19 tapausten ryhmissä

Viimeistä havaitoa saattaa selittää 923 negatiivisen testitulosten saaneen COVID-19 epäillyn pitäminen tutkimuksessa mukana.  Näin en olisi itse menetellyt.  Vielä kesällä 2020 haju- ja makuaistin menetys oli varsin vahvasti COVID-19 tartunnalle spesifinen oire.  Tänään, Dealta- ym varianttien kohdalla, näin ei välttämättä enää ole.

 

COVID-19 ei ole ensimmäinen koronapandemia

SARS-CoV-2 on kolmas yleisvaarallista tautia aiheuttava koronavirus.  Sitä edelsivät SARS v. 2003 johon sairastui 8 098 ja kuoli 774 ihmistä sekä sitäkin tappavampi MERS v. 2012, jota ei ole saatu SARSin tavoin tukahdutettua [koko maailmassa 20 tapausta v. 2020].  SARS:n sairastaneiden ja siitä hengissä selviytyneiden terveydentilaa tutkittiin 10 v. myöhemmin, v. 2013.  Heidän oirekuvassaan oli 10 vuoden kuluttua tartunnasta paljon samaa kuin Long COVID potilaissa 2..7 kk tartunnan jälkeen: Ylivoimaista väsymystä, lihas- ja nivelkipuja, hengästymistä, neuropatiaa, käsien ja jalkojen puutumista.  Heistä 41% poti depressiota ja traumanjälkeistä stressihäiriötä (PTSD), eikä 40 – 50% ollut kyennyt palaamaan työhön.  Monelle 20 minuuttia on pisin aika minkä he pystyvät yhtäjaksoisesti tekemään mitään fyysistä tai henkistä työtä.

——————————————————————–

COVID-19:n haasteet eivät todellakaan rajoitu ikäihmisten kuolemiin, sairaalahoitokapasiteetin riittävyyteen, matkustus- ja kokoontumisrajoitusten aiheuttamiin taloudellisiin menetyksiin ja maskien käyttöön kohdistuvaan vastenmielisyyteen.  COVID-19 tartuntojen aiheuttamat pitkäaikaiset ja pysyvät vauriot aivoissa sekä sisäelimissä – ei vain edellä kuvatussa haimassa, vaan myös keuhkoissa, sydämessä, munuaisissa, jne. – kohdistuvat pitkävaikutteisimmin lapsiin, nuoriin ja nuoriin aikuisiin, joilla on edessään elämä, taudin seurausten kanssa tai ilman niitä.   Lasten ja nuorten rokottamista sekä suojaamista tartunnoilta ainakin siihen saakka on tarkasteltava nimenomaan näitä seuraamuksia, ei lasten alhaista akuuttiin COVID-19 tautiin kuolemisen vaaraa vasten.  

Pisteeksi Iin päälle, lue ihmeessä myös Turun yliopiston emeritusprofessorin, Risto O Roineen blogipostaus Korona on myös merkittävä aivosairaus.

4 vastausta artikkeliin “Long COVID ja muita SARS-CoV-2 pitkäaikaisvaikutuksia

  1. Hieno yhteenveto. Long Covid tuntuu mahdollisesti olevan muodostunut yläkäsitteeksi joukolle moninaisia oirekuvia ja mahdollisesti sairauksia. Covid-19 toimimisesta laukaisevana tekijänä tarvitaan vielä paljon lisää tutkimusdataa. Tähän kirjoitukseen koostamiesi tutkimusten johtopäätöksiä ja yleistyksiä täytyy myös maallikkona hieman epäillä, sillä koti-Suomessa long-Covid on ollut vielä verrattain harvinainen ilmiö. Oletko muuten perehtynyt Ivermektiinin väitettyihin positiivisiin vasteisiin Long-Covidin tapauksissa? Muistan jonkun paperin itse aiheesta lukeneeni.

    1. Long COVIDia ei Suomessa ole juuri tutkittu, se ei tee siitä harvinaista. Muualta uutta tutkimusdataa kertyy nopeasti lisääntyen. Päivitin juuri blogini lisäten siihen tiivistelmän 56 maan kyselytutkimuksesta. Harvinainen Long COVID ei missään nimessä ole, se näyttää iskevän n. 10 %:iin COVID-19 tartunnan saaneista iästä ja oireiden vakavuudesta riippumatta ja oireet näyttävät jatkuvan useimmilla vielä puoli vuotta myöhemmin. Kts norjalaistutkimus Bergenoistä, johon otettiin mukaan kaikki kaupungin tiedetyt tartunnan saaneet. Sikäli kun se liittyy viruksen aivoissa aiheuttamaan solukatoon ja muihin elinvaurioihin, ainakin osa oireista saattaa jäädä pysyviksi.

  2. Hei, oletko tietoinen professori Tapio Puolimatkan suomalaiseen keskusteluun tuoman teol. tri. Douglas Farrowin mielipiteistä koronasta? (https://tapio.blog/yleinen/douglas-farrow-pelon-uskonnon-seuraajina/#_edn3)

    Minua kiinnostaisi vastineenne näihin koronarokotekriittisiin artikkeleihinsa. Voisi olla hyödyllistä kristillisten piirien suhteen, joihin näillä ulkonaisesti hyvin lähteistetyillä artikkeleilla on kasvava vaikutus mm. rokotevastaisuuden lisääntymisenä.

    Olisitteko valmis esim debattiin Puolimatkan kanssa? Näkisin sille tarvetta ja tilausta.

    1. Luin pari kolme ensimmäistä. Niiden argumentaatio on samaa jota tulee vastaan hyvin monelta suunnalta. Se sisältää valikoituja totuuksia, puolitotuuksia ja selkeästi paikkansa pitämättömiä väitteitä, ja sellaisiahan kuulee myös rokotuksia vaativilta ja kannattavilta tahoilta.
      Monilta suunnilta puuttuu käsitys siitä, että oikeat ja menestyvät ratkaisut voivat perustua ainoastaan tosiasioiden, kaikkien tosiasioiden – myös niiden korjauksien ja päivitysten – varteen ottamiseen.
      Rokotusten ja rajoitusten vastustajat eivät hyväksy tosiasiaksi, että ilman niitä vuosittainen kokonaiskuolleisuus suurinpiirtein kaksinkertaistuu, yhteiskunnat ja erityisesti sairaanhoito destabiloituvat ja kriisiytyvät uusien varianttien aiheuttamien tautiaaltojen alla hamaan tulevaisuuteen.
      Että korona ei suinkaan kaada ja tapa ainoastaan vanhuksia. Se sairastuttaa ja vammauttaa pitkäaikaisesti ja pysyvästi myös lapsia ja nuoria. Että näitä vaikutuksia ei voi täysin estää, ei mitenkään perustele sitä, että taudin annettaisiin jyllätä kontrolloimattomana. Ajatus, että ihmiset voisivat näissä oloissa elää vapaina peloista ja yhteiskunnat kukoistaa taudista huolimatta on absurdi. (vrt. Luovutaan turvavöistä, alkoholirajoituksista, pyöräilykypäristä, nopeusrajoituksista ja liikennevaloista. Ne rajoittavat vapautta, eivätkä silti voi poistaa liikenneonnettomuuksia eikä lopettaa liikennekuolemia. Ja joku päivähän me kuitenkin jokainen kuollaan.).

      Monet tartuntatautiepidemiologit ja heidän perässään poliitikot ovat valmiita panevat kaiken yksin rokotteiden varaan. He taas ohittavat ne tosiasiat, että sen enempää nykyiset rokotteet kuin sairastettu tautikaan eivät anna täyttä suojaa tartunnalta, eikä edes sen vakavimmilta seurauksilta, ja että sekin suoja alkaa hiipua puolen vuoden kuluttua, ja saattaa olla heikko mahdollisen uuden variantin kohdalla. He ovat valmiita antamaan kaikkien lasten saada koronatartunnan – eiväthän lapset siihen kuole. Hekin torjuvat mielestään erityisesti lasten tartuntojen mahdollisesti elinikäiset kudosvauriot ja Long COVIDin. Niiden huomioon ottaminen ja käsitteleminen johtaisi kirkasotsaisista varmuuksista liian sameisiin vesiin.

      Paluuta entiseen normaaliin ei ole, ei useimpien viranomaisasiantuntijoiden, eikä pandemian kieltäjienkään opeilla. Niille joille kaiken ikäisten ja oloisten lähimmäisten elämä, terveys, mahdollisuus toimeentuloon ja sosiaalisiin kontakteihin on itsessään arvokasta jää tällä hetkellä käteen ainoastaan toistuvat rokotukset, tehokkaammat rokotteet ja parantavat lääkkeet toivottavasti lähitulevaisuudessa, suojautuminen maskeilla yleisissä sisätiloissa, parempi sisäilmanvaihto ja suodatusa sekä ihmistungosten välttäminen.
      Sairauden pidäkkeetön tartuttaminen lähimmäisille, sairaaloiden, sairaanhoitajien ja lääkäreiden kapasiteetin nujerttaminen sillä perusteella että minä en tautiin usko/välitä, mutta minut pitää silti tarvittaessa hoitaa maksoi mitä maksoi, ei voi olla kenenkään unalienable right.
      Haluanko osallistua tästä julkiseen keskusteluun? Teen sitä twitterissä joka päivä. Vastauksena saan toisaalta kiinnostusta ja kannatuista, toisaalta niiltä, jotka eivät panndemiaan usko eivätkä itseensä kohdistuvua rajoituksia kenenkään muun suojaamiseksi hyväksy, tulee lähinnä kirouksia, solvauksia, uhkauksia ja hävyttömyyksiä. Ei mitään sellaista josta kannattaisi jatkaa keskustelua.

Vastaa