Artikkeli on päivitetty 12.7.2023 klo 18:00, kts- muutokset artikkelin lopusta.
Tiivistelmä
Vastoin kevään 2020 odotuksia COVID-19 on osoittautunut yhdeksi johtavista lasten kuolinsyistä ja se aiheuttaa myös lapsille pitkäaikaista sairauskuormaa. Tämä on sitäkin merkittävämpää, koska toisin kuin esim vanhukset, lapset voivat joutua kantamaan toisille kevenevää, toisille raskaammaksi kasvavaa sairauskuormaa vuosikymmenien ajan.
Suomalaisten lasten pandemia-ajan ylikuolleisuus alkoi kasvaa samoihin aikoihin koko väestön ylikuolleisuuden kanssa kevään vaihtuessa kesäksi v. 2021. Lasten laskennallisten ylikuolemien (55) osuus koko väestön ylikuolemista (11 000) on alle 1%, mutta lasten suhteellinen ylikuolleisuus, 12 %, on kaksinkertainen koko väestön suhteelliseen ylikuolleisuuteen, 6%, verrattuna. Ts. pandemia on kasvattanut enemmän lasten kuin koko väestön kuoleman riskiä.
Laskemani arviot vastaavat muualla maailmassa laskettuja.
Tausta – lasten kuolleisuus ja pandemia-ajan ylikuolleisuus
Vielä 1990-luvun alussa kuoli Suomessa viikottain 9…13 lasta [450…650/v], mutta 2010-luvun lopulla enää 2…4/vko [140…170/v] (Kuva 1). Vuosikymmenien kuluessa lasten kuolemat ovat siis vähentyneet murto-osaan. Tulokseen vaikuttaa myös koko lapsipopulaation samanaikainen supistuminen 130 000:lla. Valtaosa lasten kuolemista lienee aina ollut 0-4 v lasten kuolemia. Lasten poikkeuksellisen korkean kuolleisuuden vuosia on ollut aikaisemminkin, lähimenneisyydessä mm. 2014. Koska sitä edeltänyt v. 2013 ja seurannut v. 2015 olivat kuitenkin matalan lapsikuolleisuuden vuosia, koko 2013-2015 jakso ei erotu pitkän ajan alenevasta trendistä. Vastaavasti kevään 2011 korkea kuolleisuuspiikki ei näy koko vuoden 2011 lapsikuolleisuudessa.
Tässä postauksessa koetan selvittää onko myös Suomessa havaittavissa 0-14 vuoden ikäisten lasten pandemia-ajan ylikuolleisutta ja jos niin kuinka paljon – absoluuttisesti ja suhteellisesti.
Kanadalaisen Diego Bassani osoitti twiittiketjujssaan, että koronapandemia on kasvattanut merkittävästi myös 0-14 v. ikäisten kanadalaisten lasten kokonaiskuolleisuutta. Kasvua ei näkynyt vielä 2020, mutta 2021 alun jälkeen lapsia on Kanadassa kuollut n. 20% yli tilastollisen odotusarvon.
Olen itse mallintanut koko väestön ylikuolleisuutta Suomessa jo puolentoista vuoden ajan. Blogpostauksessani 17.1.2023 kerroin mitä väestön menetetyn elinajan mittareita on käytössä, mitä ylikuolleisuudella tarkoitetaan ja kuvasin kehittämäni ylikuolemien laskentamallin, mallin validoinnin ja sillä laskettujen pandemia-ajan ylikuolemien aikasarjan Suomessa v. 2022 loppuun saakka.
Tuohon mennessä oli ylikuolemia kertynyt Suomessa n. 10 000 (nyt, ½ v myöhemmin, samalla mallilla laskettuna yli 11 000). Kaikkiaan suomalaisia on on kuollut pandemia-aikana, 2020 vko10 – 2023 vko23, 181 000, josta ylikuolemien osuus on n. 6 %.
Diego Bassanin twiittiketju innosti minut soveltamaan koko väestön ylikuolemiin kehittämääni laskentamallia 0-14 v. ikäisiin. Tilastollisiksi haasteiksi nousevat syntyvyyden voimakkaasta alenemisesta aiheutuva 0–14 v. populaation suuruuden (vuoden 2005 alussa 912 000 => vuoden 2022 lopussa 835 000) ja ikäjakauman muutokset, sekä lasten kuolemien – onneksi – alhaiset määrät. Edellisen haasteeseen vastasin laskemalla kuolemien absoluuttisen määrän sijaan kuolleisuutta miljoonaa 0-14 v. ikäistä kohden [lyhyesti lapsikuolleisuus]. Tilastollisia virherajoja taas arvioin laskemalla kuolleisuusarviot sadalle eri 52 peräkkäisen viikon jaksolle ja vertaamalla niitä samoille 52 vko jaksoille tilastokeskuksen datasta laskemiini arvioihin.
Lapsikuolleisuuden aleneminen jatkui Suomessa koronapandemiaan saakka, mutta alkukesällä 2021 lapsikuolleisuus kääntyi kasvuun. Kasvu oli samanaikaista Suomen koko väestön ylikuolleisuuden kasvun ja myös alussa mainitsemani Kanadan lapsikuolleisuuden kasvun kanssa. Se liittyy siis todennäköisesti lapsia ja Suomea laajempaan pandemian kehitykseen.
Ylikuolleisuuden laskentaan tarvitaan…
Pandemia-ajan ylikuolleisuuden laskemiseen tarvitaan kolme tietoa. Kohdeväestön suuruus, kohdeväestössä tapahtuneiden kuolemien määrä sekä laskennallisten taustakuolemien [montako kuolemaa olisi tapahtunut ilman pandemiaa] viikottaiset aikasarjat. Kaksi ensimmäistä saa ikäryhmittäin ladattua suoraan Tilastokeskuksen verkkosivuilta, kohdeväestön suuruudet vuosittain, kuolemat viikottain. Tammikuun postauksessa kuvasin menetelmän paljon yksityiskohtaisemmin.
Taustakuolemien – kuolemien jotka olisivat oletettavasti tapahtuneet ilman pandemiaa – laskennallinen arviointi on ylikuolleisuuden arvioinnin kaikki kaikessa. Arvioinnin täytyy perustua varmimpaan mahdolliseen dataan (tässä tapauksessa viikottaisten kuolemien tilastoituihin määriin) sekä mahdollisimman vähiin ja yksinkertaisiin oletuksiin. Oma arvioni perustuu oletukseen, että ilman pandemiaa lapsikuolleisuuden vuosien 2005-2019 aleneva ura olisi jatkunut samanlaisena vuodet 2020-23. Koska lasten viikottaisten kuolemien määrät ovat alhaisia ja vaihtelut vastaavasti suuria, käytän kullekin viikolle datakohinan vaimentamiseksi viiden viikon liukuvaa keskiarvoa. Tämä helpottaa graafisten esitysten lukemista ja yleiskuvan hahmottamista, mutta ei vaikuta kausi- tai vuositason kuolemien tai kuolleisuuden määrällisiin arvioihin.
Lapsikuolleisuuden pitkäaikaistrendin määritin regressiolla pandemiaa edeltäneiden vuosien 2005-19 lapsikuolleisuudesta. Sovitin datan logaritmiseen, lineaariseen ja eksponentiaaliseen malliin, joiden tulokset erosivat toisistaan vain vähän ja jokainen korreloi datan kanssa kahden numeron tarkuudella yhtä hyvin, R2 = 0,39.
Kuolleisuus ei jakaudu tasaisesti läpi vuoden. Talvella kaiken ikäisiä kuolee enemmän kuin kesällä Tämän vuoksi lisäsin malliin pitkäaikaistrendin päälle normivuoden jokaisen 52 viikon kuolleisuuden keskipoikkeaman vuosien 2005-19 trendistä – samoin menettelin aikaisemmin koko väestön ylikuolleisuutta arvioidessani. Vuoden sisäisellä viikkovaihtelulla täydennettynä korkeimman ylikuolleisuusarvion ja ylikuolemien määräarvion pandemian ajalle – 2020 vko10… 2023 vko23 – tuotti odotetusti logaritminen (161#/1M ja 138#), ja matalimman eksponentiaalinen malli (65#/1M ja 55#), lineaarisen asettuessa niiden välille (116#/1M ja 99#).
Logaritmisen, lineaarisen ja eksponentiaalisen taustakuolleisuusmallin validoimiseksi laskin kullakin lasten kuolleisuusarviot sadalle peräkkäiselle 52 viikon jaksolle välillä 2017 vko5 … 2019 vko52 ja vertasin niitä ajallisesti vastaaviin Tilastokeskuksen datasta laskettuihin kuolleisuuslukuihin. Eksponentiaalisen mallin virhe oli -4 (95% CI -18…+9)/v/1M. Sekä lineaarisen että logaritmisen mallin virherajat olivat hieman suuremmat. Koska eksponentiaalinen malli istuu paremmin myös kuvan 1 esittämään lasten kuolleisuuden pitkäaikaistrendiin, tässä esittämäni tulokset perustuvat siihen.
Lasten ja koko väestön pandemia-ajan ylikuolleisuus
Pandemiavuosille, 2020…23, eksponentiaalisella mallilla laskemieni viikottaisten taustakuolleisuusravioiden ja toteutuneen kuolleisuuden vertailu on esitetty kuvassa 2. Vielä vuonna 2020 toteutunut 0-14 v. lapsikuolleisuus ei poikennut olennaisesti laskennallisesta taustakuolleisuudesta. Vuoden 2021 loppukeväällä toteutunut kuolleisuus kohosi lähes kaksi kertaa laskennallista taustakuolleisuutta korkeammaksi ja ero kasvoi sykäyksittäin vuoden 2022 loppupuolelle saakka. Loppukeväällä 2023 toteutunut kuolleisuus näyttäisi laskeutuvan takaisin taustakuolleisuuden tasalle. Tästä ei kuitenkaan ole syytä tehdä johtopäätöksiä ennen talvea, koska toteutunut kuolleisuus aleni väliaikaisesti laskennallisen tasolle myös kesällä 2021 ja keväällä 2022 noustakseen seuraavana talvena ja syksynä jälleen uudelle entistä korkeammalle tasolle, enimmillään yli kaksinkertaiseksi laskennalliseen taustakuolleisuuteen verrattuna.
Yleiskuva on hyvin samankaltainen kuin tammikuun postaukseni kuva koko väestön pandemia-ajan toteutuneesta ja taustakuolleisuudesta (Kuva 3).
Kuvat 0-14 v lasten (Kuva 2) ja koko väestön (Kuva 3) toteutuneesta ja mallinnetusta kuolleisuudesta ovat suoraan vertailukelpoisia. Niistä näkyy, että (i) 0-14 v ikäisten kuolleisuus on suuruusluokkaa 1% koko väestön kuolleisuudesta, että (ii) lasten kuolleisuuden suhteellinen vaihtelu on – odotetusti – paljon koko väestön kuolleisuuden vaihtelua suurempaa ja, että (iii) koko väestöön verrattuna lasten pandemia-ajan suhteellinen ylikuolleisuus on ollut kaksinkertainen.
Ylikuolleisuuden kasvu taas näkyy selkeimmin lasten kumulatiivisessa ylikuolleisuuskäyrässä (vihreä käyrä Kuvassa 2). Vuoden 2021 kevääseen saakka lasten ylikuolleisuutta ei juuri esiintynyt, vaan laskennalliset odotusarvot ja toteutunut kuolleisuus vastasivat toisiaan. Kevään 2021 jälkeen lasten ylikuolleisuus alkoi kasvaa jokseenkin lineaarisesti. Ylikuolleisuuden kasvutrendi on vuoden 2021 viikon 20 jälkeen ollut 39(-18…+9)#/v/1M (kuolemaa vuodessa per miljoona) ja kahden vuoden ylikuolleisuus on 12%. Kuluvan vuoden viikolle 23 mennessä laskennallisia lasten ylikuolemia oli kertynyt 55.
Pandemia-aikana lasten ylikuolleisuuden kumulatiivinen kehitys muistuttaa häkellyttävästi koko väestön ylikuolleisuuden vastaavaa (Kuva 4).
Vaikka 0-14 v. lasten osuus koko väestön pandemia-ajan ylikuolemista on alle 1 %, lasten ylikuolemien osuus kaikista lasten pandemia-ajan kuolemista, 12 %, on kaksinkertainen verrattuna koko väestön ylikuolemien osuus koko väestön kaikista kuolemista, 6 %.
Lasten pandemia-ajan ylikuolleisuutta kasvattavat samanaikaisesti sekä pitkäaikaisregressioon perustuvan laskennallisen taustakuolleisuuden aleneminen etrtä pandemia-ajan kuolintilastoihin perustuva toteutuneen kuolleisuuden kasvu. (Kuva 5).
Kuva 5. Siniharmaalla toteutuneet viikottaiset 0-14 v ikäisten kuolemat sekä niiden lineaarinen 2020 vko1 – 2022 vko52 regressio
Punaisella lasten viikottaisten kuolemien exsponentiaalinen 2005-2019 regressiomalli viikkokorjaustermin kanssa ja ilman.
Tässä kuvassa siniset pisteet näyttävät 0-14 v suomalaislasten pandemia-ajan toteutuneen viikottaisen kuolleisuuden ja katkoviiva 2020 vko1 – 2022 vko52 viikottaisten kuolemien regression. Lineaarinen regressioyhtälö on kirjoitettu kuvan yläosaan. Punainen katkoviiva taas näyttää lasten vuosien 2005 – 2019 viikottaisen kuolleisuuden regression. Sen eksponentiaalinen regressioyhtälö on kirjoitettu kuvan alaosaan. Punaiset pisteet taas näyttävät käyttämäni taustakuolleisuuden laskentamallin viikottaiset tulokset, jotka sisältävät exponentiaalisen regression lisäksi vuosien 2005-2019 viikkojen 1-52 kuolleisuusarvojen keskipoikkeamat eksponentiaalisesta regressiosta.
Kuva osoittaa, että tässä tapauksessa pitkäaikaisregressioon perustuvan laskennallisen taustakuolleisuuden aleneminen ja pandemia-ajan kuolintilastoihin perustuva toteutuneen kuolleisuuden kasvu molemmat kasvattavat ylikuolleisuutta. Toisessa asetelmassa ne voisivat myös kumota toistensa vaikutusta.
Kuvasta voi myös lukea, että kolmen pandemiavuoden aikana lasten teutuneen kuolleisuuden ja laskennalisen taustakuolleisuuden erotus [= ylikuolleisuus], joka vuoden 2020 alussa oli nolla, kasvoi kolmessa vuodessa lähes yhteen viikottaiseen [ylimääräiseen] kuolemaan miljoonaa lasta kohden.
Tulevaisuuden näkymiä
Lasten tähänastisen ja tulevan terveyden indikaattorina 55 ylikuolemaa kahden pandemiavuoden aikana on jäävuoren huippu. Kuolemien lisäksi on Suomessa, kuten muuallakin maailmassa väistämättä ilmennyt kertaluokkaa suurempi määrä raskaita ja monien lasten kohdalla toistuneita sairaustapauksia sekä vielä paljon enemmän jo ilmenneitä sekä vasta ajan kanssa ilmeneviä pitkäaikaisseurauksia (vrt. JAMA, Lancet, J Clin Med, Blood Advances, J Infect, CDC, Pediat Infect Dis J, Diabetes Care, etc. relevantteja julkaisuja COVIDin pitkäaikaisvaikutuksista lapsiin on julkaistu johtavissa lääketieteellisissä julkaisuissa satoja).
Tämä asettaa kyseenalaiseen valoon ne lukuisat suomalaisten lasten terveydestä vastuussa olevien viranomaisten ja johtavien asiantuntijoiden rohkaisut ja vakuutukset joiden mukaan COVID:in ei ensialkuun pitänyt tarttua lapsiin tai lapsista juuri lainkaan (vrt, JAMA; 70% perheen sisäisistä tartunnoista oli saatu lapsilta) ja vähän myöhemmin olla tarttuessaankin lapsille tervetullut ja jokseenkin harmiton immuunibuusteri, jota rokottaminen vain haittaisi (vrt. JAMA: COVID on yksi johtavista alle 19 v. kuolemien syistä).
Sen enempää lasten kuin koko väestönkään pandemiakuolleisuus ei ole päättynyt. Nimityksiä voidaan muuttaa hallinnollisilla päätöksillä, mutta tiedossa ei ole päätöksiä, hoitoja, rokotteita eikä valittuja tartuntoja rajoittavia keinoja joilla koronapandemia tyrehtyisi. COVIDin pitkäaikasvaikutukset väestössä ja erityisesti lapsissa siis kumuloituvat, eliniänodote todennäköisesti lyhenee edelleen ja väestön sairauskuorma kasvaa pitkälle tulevaisuuteen.
Lopuksi
Mikään ei olisi minulle mieluisampi joululahja kuin että vuoden loppuun mennessä minun osoitettaisiin olevan perinpohjaisesti väärässä.
__________________________________________
Pari korjausta, jotka on huomioituylläolevassa tekstissä:
(1) Kohdassa Ylikuolleisuuden laskentaan tarvitaan, kappaleessa 3, lauseessa…
Näistä kolmesta mallista pandemian ajalle – 2020 vko10 … 2023 vko23 – korkeimman ylikuolleisuusarvion ja ylikuolemien määräarvion tuotti odotetusti logaritminen (161#/1v/1M ja 138#), ja matalimman eksponentiaalinen malli (93#/1v/1M ja 80#), lineaarisen asettuessa niiden välille (116#/1v/1M ja 99#).
…oli kirjoitusvirhe. Kyse ei ole ylikuolleisuudesta per vuosi vaan koko pandemia-ajan ylikuolleisuudesta 2023 vko23 mennessä. Virhe ei toistunut tulosten esittelyssä, ja se on korjattu tekstissä.
(2) Edellisen lisäksi matalimman ylikuolleisuusarvion tuottaneessa eksponentiaalisessa mallissa oli virhe(*, jonka korjaaminen alentaa ylikuolleisuusarvion 93 #/1M => 65 #/1M, ja ylikuolemien arvion 80# => 55#. Myös se on nyt korjattu tekstissä ja kuvissa.
*) lähes lineaarinen eksponentiaalinen malli on lineaarista mallia herkempi malliyhtälön merkitsevien numeroiden määrälle. Korjattu arvio on laskettu seitsämällä (7) merkitsevällä numerolla.
(3) Alkuperäisen tekstin Kuvat 2 ja 4 on yhdistetty Kuvaksi 2, jossa myös em. korjaukset on huomioitu.
