Maaperän, tarkemmin bioenergian ja erityisesti biopolttonesteiden hiilitase

Yksi hallitusneuvottelujen kuumista ja kalliista kysymyksistä on suhtautuminen liikennepolttoaineiden nk. jakeluvelvoitteeseen.  Tämä kaikkea muuta kuin itseselittävä sana velvoittaa liikennepolttoaineiden jakelijat toimittamaan vuosittain kulutukseen vähimmäismäärän uusiutuvia polttoaineita.  Joskus tulevaisuudessa tämä velvoite voitaneen täyttää hiilidioksidista ja uusiutuvalla sähköllä tuotetusta vedystä prosessoiduilla polttonesteillä (nk. sähköpolttoaineilla), mutta nämä ovat toistaiseksi laboratorio- ja pilottivaiheen hankkeita.  Niiden massatuotantoon saakka vaihtoehdot ovat erilaisista biomassoista tuotettu etanoli, biodiesel ja biokaasu.  Laskennallinen oletus on, että nämä biopolttonesteet ovat ilmastoneutraaleja, ts. että ne vähentävät polttoaineiden käytön kasvihuonekaasupäästöjä jakeluvelvoitetta vastaavalla osuudella.  Tämä laskenallinen oletus ei tietenkään voi pitää paikkaansa.  Se edellyttäisi biopolttonesteiden koko tuotanto- ja jakeluketjujen hiilineutraalisuutta.  Ongelma on kuitenkin sivuutettu olettamalla/uskomalla että biopolttonesteiden hiilitase on joka tapauksessa ilmaston kannalta ratkaisevasti fossiilisia polttonesteitä parempi.

Tämä oletus pätee kuitenkin vain muiden tuotantoprosessien tai yhdyskuntien jätevirroista tuotetuille biokaasulle/polttonesteille, jotka eivät edes teoriassa voi täyttää  liikennepolttoaineiden kasvavia jakeluvelvoitteita, Suomessa, Euroopassa, maailmassa.

Tämän vuoksi valtaosa liikennepolttoaineisiin sekoitetuista biopolttonesteistä tuotetaan prosessoimalla varta vasten kasvatetusta sokeriruo’osta, maissista, vehnästä, palmu- ym. -öljykasveista.  Kysyntää vastaavien biopolttonestemäärien tuottaminen vaatii valtavasti viljelypinta-aloja ja biomassavirtoja, työkoneita ja kuljetuskapasiteettia, lannoitteita ja kasvinsuohjelukemikaaleja.  Kun koko tuotannon hiilitasevaikutukset on laskettu uuden viljelymaan raivauksesta alkaen, tulos on johdonmukaisesti ollut että [em. jätevirtoja lukuunottamatta] biopolttonesteiden hiilitase ei ole niillä korvattavia fossiilisia polttonesteitä parempi vaan merkittävästi huonompi.  Ts., jakeluvelvoite huonontaa liikenteen hiilitasetta, jakeluvelvoitteen nostaminen huonontaa sitä lisää, ja tämän hetken jakeluvelvoitevaihtoehdoista ilmastolle paras olisi 0%.

Lisäksi maan raivaaminen biopolttonesteiden tuotantoa varten edustaa luontokatoa pelkistetyimmillään.

Perustelu, että jakeluvelvoite on silti syytä säilyttää, koska se painostaa öljy-yhtiöitä tuottamaan tulevaisuudessa oikeasti hiilineutraaleja liikennepolttoaineita, on absurdi koska (i) hiilitasetta ei paranneta huonontamalla sitä ensin väliaikaisesti ja toivomalla myöhemmin käännettä parempaan (ii) investoinnit biopolttonesteiden viljelyalaan ja tuotantoprosesseihin eivät millään mekanismilla edistä investointeja biopolttonesteiden kanssa kilpaileviin sähköpolttonesteisiin.

Yksityiskohtaisemmat perustelut ja viitteet olen esittänyt Kuopion yliopistolla professori Jouko Tuomiston syntymäpäiväseminaarissa 13.3.2019 pitämässäni esitelmässä, jonka powerpoint-versio on kokonaisuudessaan tässä.

Siinä viitatut tieteelliset artikkelit ja raportit taas löytyvät tästä:

J Fargione et al. Science 2008, T Searchinger et al. Science 2008, sekä Science 2009

EEA/SC, 2012

Bioenergie: Möglichkeiten und Grenzen, Leopoldina, Nationale Akademie der Wissenschaften, 2012

DeCicco et al. Climate Change (2016) 138

TD Searchinger et al. Nature 2018, 564

www.greenpeace.org/archive-finland/fi/kampanjat/palmuoljy/UKK-palmuoljy/

Yksi vastaus artikkeliiin “Maaperän, tarkemmin bioenergian ja erityisesti biopolttonesteiden hiilitase

  1. Kiitos että autat sokeita näkemään.

    Onko uskottavia vastaväitteitä esittämällesi? Muita kuin poliittisia.

Vastaa