Kattavat yleiskatsaukset tästä kolossaalisesta [attribuutit alkavat loppua Trumpin hallinnon kuvaamisessa] turvallisuusskandaalista löytyvät linkatuista Atlanticin,  NYTimesin ja HS:n artikkeleista.

• https://www.theatlantic.com/politics/archive/2025/03/trump-administration-accidentally-texted-me-its-war-plans/682151/
• https://www.theatlantic.com/politics/archive/2025/03/signal-group-chat-attack-plans-hegseth-goldberg/682176/
• https://www.nytimes.com/interactive/2025/03/25/us/signal-group-chat-text-annotations.html
• https://www.hs.fi/paivanlehti/27032025/art-2000011125638.html

Tässä postauksessa haen vastausta kysymykseen miten oli mahdollista ja miksi ko viestittelyä ei tehty USAn valtionhallinnon vahvasti suojatuilla ja viestit dokumentoivalla alustalla (NSANet, APEX, …) vaan käyttäen kaupalliselle Signal alustalle koottua ad hoc ryhmää, jonkalaisesta Pentagon on varoitanut jo 2023 ja viimeksi 2025.

Aloitan kohun nostaneen Houthi PC ryhmän henkilöluettelolla.

• Michael Waltz, kokoonkutsuja, National Security Advisor
• Scott B, Scott Bessent, valtionvarainministeri
• Walker Barnett, Republikaani, teksasilainen tuomari
• Brian McCormack, National Safty Council
• Pete Hegseth, USA:n puolustusministeri
• Jacob
• Dan Katz, USAn valtionvarainministeriön henkilöstöpäällikkö
• Joe Kent, Trump’s nominee to run the National Counterterrorism Center
• SM, Stephen Miller, US Homeland Security advisor
• MAR, Marco Rubio, ulkoministeri
• Mike Needham, Counselor of the United States Department of State (ulkoministeriö)
• John Ratcliffe, director of Central Intelligence Agency, CIA
• Susie Wiles, the White House chief of staff
• TG, Tulsi Gabbard, Director for National Intelligence
• JD Vance, USAn varapresidentti
• Steve Witkoff, President Trump’s Middle East and Ukraine negotiator
• Alex Wong,  Principal Deputy National Security Advisor
• JG, Jeffrey Goldberg, the Atlantic lehden päätoimittaja

Ryhmän Signal viestiketjun sisältö on kokonaisuudessaan tämän postauksen lopusta.  Se löytyy myös maksumuurien takaa ylläolevista The Atlanticin ja The New York Timesin linkeistä.  Näistä voi itsekukuin päätellä sisältyikö keskusteluun mitään poliittisista syistä tai esim Jemeniin hyökkäävien merivoimien lentäjien turvallisuuden tai hyökkäyksen onnistumisen kannalta salassa pidettävää.

Kukaan olisi tuskin koskaan kuullut tästä Signal ketjusta ellei joku olisi yllättäen ja pyytämättä liittänyt Houthi PC ryhmään 11.3. Atlantic lehden päätoimittajaa, Jeffrey Goldbergia.  Aamuyöhön 15.3. saakka hän uskoi, että kyseessä oli outo pila tai ansa saada hänet nolaamaan itsensä.  Kun Signal-ketjussa valmistettu hyökkäys todella tapahtui, hän tajusi, että tässä viestittelyssä oli tehty vakavia virheitä, mahdollisesti rikoksia, että Trumpin hallituksessa oli todennäköisesti toimittu samoin jo monessa muussakin asiassa ja toimittaisiin, jos asiaan ei puututa, myös vastaisuudessa.  Hän kirjoitti Houthi PC ryhmän viestittelystä lehteensä sensaation laukaisseen artikkelin, jätti kuitenkin pois kaikkein sensitiivisimmät tiedot ja nimet, mutta kertoi että hänellä on nekin hallussaan.

Puolusatusministeri Hegseth ja Presidentti Trump kiistivät – savuavasta aseesta piittaamatta – kaiken rajussa Goldbergin henkilöön ja The Atlantic lehteen kohdistuneessa hyökkäyksessä.  Seuraavana päivänä Trumpin hallinto alkoi selittää, että viestittelyyn ei sisältänyt mitään, jota olisi tarvinnut salata [”vaikka ihan kaikkea ei sentään oltu tarkoitettu julkisuuteenkaan”].  Koska koko ketju oli nyt presidentin ja puolustusministerin suulla vannottu julkisuuskelpoiseksi, Goldberg julkaisi Signal-ketjun kokonaisuudessaan Atlanticissa ja NYTimes heti sen jälkeen.  Niin kaikkien mukana olleiden kuin presidentti Trumpinkin mukaan Signal-ketjuun ei edelleenkään sisältynyt mitään salattavaa, siis että alkamassa olevaan vaaralliseen öiseen hyökkäykseen osallistuvien lentokoneiden määrien, tyyppien, ajoitusten ja kohteiden vuotaminen julkisuuteen jo ennen hyökkästä olisi ollut ihan Ok (!?).

Asiasta haastatellut riippumattomat sotilas- ja tiedusteluasiantuntijat, samoin lentotukialuksilla palvelevat lentäjät olivat jyrkästi toista mieltä: Houthi PC ryhmän jo päiviä jatkunutta Signal-ketjua mahdollisesti seuranneelle [ja sitähän seurasi ainakin yksi täysin ulkopuolinen journalisti!] viholliselle ketju olisi antanut 2…3 tuntia hälyyttää ilmatorjuntaohjukset ja siirtää iskun kohteet turvaan.

Nämä henkilöt oli liitetty Houthi PC small group viestiketjuun.

Michael Waltz, kokoonkutsuja, National Security Adviser,

Scott B, Scott Bessent, valtionvarainministeri

Walker Barnett, Republikaani, teksasilainen tuomari

Brian McCormack, National Safty Council

Pete Hegseth, USA:n puolustusministeri

Jacob

Dan Katz, USAn valtionvarainministeriön henkilöstöpäällikkö

Joe Kent, Trump’s nominee to run the National Counterterrorism Center

SM, Stephen Miller, US Homeland Security advisor

MAR, Marco Rubio, ulkoministeri

Mike Needham, Counselor of the United States Department of State (ulkoministeriö)

John Ratcliffe, director of Central Intelligence Agency, CIA

Susie Wiles, the White House chief of staff

TG, Tulsi Gabbard, Director for National Intelligence

JD Vance, USAn varapresidentti

Steve Witkoff, President Trump’s Middle East and Ukraine negotiator

Alex Wong 

JG, Jeffrey Goldberg, the Atlantic lehden päätoimittaja

Olisi ehkä jotenkin käsitettävissä, että muutama ylläolevan ryhmän jäsentä alkaisi ideoida kaupallisella viestialustalla USA merivoimien ilmahyökkäystä.  Hälytyskellojen olisi kuitenkin pitänyt alkaa soida heti.  Ensiksi, tietoturvariskit saattaisivat vaaraan sekä osallistujien turvallisuuden että operaation menestyksen, ja toiseksi, tällaisiin operaatioihin sisältyy myös poliittisia, taloudellisia ja diplomaattisia riskejä ja vastuita.

Sekä tietoturvan että dokumentoinnin vuoksi poliittisten päättäjien ja viranomaisten OPSEC [salattavaksi], NOFORN [ei minkään ulkomaisen tahon nähtäväksi] ja Top-Secret [huippusalaiseksi] luokiteltuja asioita koskeva viestintä muilla kuin siihen hyväksytyillä alustoilla on USAn laissa kielletty.  Viikossa tuhoutumaan ohjelmoiduista Signal viesteistä ei – tietenkään – dokumenttia jää.

Useimmat Houthi PC ryhmään kuuluneet Presidentti Trump oli valinnut liittovaltion hallintoon ja lainsäädäntöön heikosti perehtyneiden joukosta – tarkoitus oli hallinnon luova tuho [Elon Musk, DOGE].  Tämä saattaisi selittää tietosuoja- ja dokumentaatiovelvollisuuksien karkeat laiminlyönnit. Mutta se ei puolusta laiminlyöntejä.  Sitäpaitsi, ryhmään kuului kaksi pitkäaikaista kongressiedustajaa ja senaattoria, JD Vance ja Marco Rubio, sekä juristeja, joiden ainakin täytyi ymmärtää että se toimii lainvastaisesti.   On mahdotonta käsittää, että tässä kahdeksantoista ministerin, virastopäällikön ja muun korkean virkamiehen joukosta yksikään ei nostanut punaista korttia.

Itse asiassa ainoan kattavan selityksen tarjoaa oletus, että laittoman ja viestit automaattisesti tuhoavan kaupallisen alustan käyttö oli tarkoituksellista juuri em. ominaisuuksien vuoksi, että Huthi PC ryhmä toimi Trumpin valtaannousua varten laaditun Project 2025 mukaisesti.  Project 2025  koulutusvideoissa mm kehotetaan viestimään OPSEC, NOFORN ja Top-Secret luokitelluista asioista alustoilla, jotka eivät säilytä tietoja – senenempää viestinnästä kuin itse viesteistäkään.

Mutta miksi?  Nimenomaan oikeudellisen, taloudellisen ja poliittisen vastuun välttämiseksi, jotta pahaksi kääntyneiden suunnitelmien ja päätösten tekijät ja toteutusten tekijät voisivat piiloutua ja väistää vastuusta – kuka, mitä, missä, minäkö, millä ihmeen perusteilla?  Ajatus on tietenkin 100% ristiriidassa yhdenvertaisuuteen ja lakiin perustuvan demokraattisen oikeusvaltion ensimmäisten periaatteiden kanssa.

Kuvittele, että 15.3.2025 hyökkäys Sana’an olisikin johtanut katastrofiin?  Kuten 15.4.1980, kun USAn erikoisjoukot yrittivät vapauttaa Iranin vallankumouskaartin USAn Teheranin suurlähetystöstä ottamat viittäkymmentäkaksi panttivankia.  Se maksoi Jimmy Carterille presidentin viran ja sulki demokraatit Valkoisesta Talosta 12 vuodeksi.

Jos muutaman viikon takainen hyökkäys Jemeniin olisi päätynyt katastrofiin, olennaisesta osasta  viestejä joissa siitä päätettiin ei olisi jälkeäkään, hyökkäyksestä päättäneet olisivat valinneet jonkun uhrattavaksi ja vierittäneet syytä ”laivaston kuumapäille”.  Yrittäväthän Huthi PC ryhmäläiset nytkin, vaikka heidän Signal-ketjunsa on kaikkien nähtävillä, vierittää skandaaliaan päivittäin kuperkeikkoja tekevillä valheilla The Atlanticin päätoimittajan ja radikaalivasemmistolaisen sensaatiomedian syyksi, ja samalla selittää että mitään ei ole edes tapahtunut: Witch hunt! Hoax! Fake News!  Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää!

 

---

---

---

Suomenkielinen yhteenveto

EUROOPAN YDINSATEENVARJO – EI JOS, VAAN KUINKA JA MILLOIN

Ilman nk. ydinsateenvarjoa Euroopan on ydinasekiristyksen kohteeksi joutuessaan viime kädessä mahdotonta puolustaa itseään riippumatta siitä kuinka suuren prosentin bruttokansantuotteestaan se käyttää puolustukseen.  Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi ja erityisesti viime viikkojen lausunnot muuttivat Euroopan oman ydinsateenvarjon etäisestä mahdollisuudesta kiireelliseksi välttämättömyydeksi.  Luottamuksen Yhdysvaltoihin pettäessä ainoa vaihtoehto on Euroopan oma ydinsateenvarjo.  Saksan tuleva liittokansleri Friedrich Merz totesikin helmikuun lopuulla, että Saksan pitäisi luottaa vähemmän amerikkalaisiin sotilaallisiin turvatoimiin, ja hän esittää neuvotteluja Ranskan ja Britannian kanssa, jotta Euroopan kaksi ydinasevaltaa laajentaisivat ydinsateenvarjonsa Saksaan.
Yksittäisten maiden suojaaminen pienten ja tiheästi asuttujen maiden Euroopassa olisi kuitenkin sotilasteknisesti epäkäytännöllistä ja NATOa poliittisesti jakavaa – Eurooppa tarvitsee yhden kattavan ydinsateenvarjon.
Nopea tie eurooppalaiseen ydinsateensateenvarjoon on onneksi mahdollinen.  Se edellyttää sopimusta toisaalta Ison-Britannian ja Ranskan ja toisaalta 28 muun Euroopan Nato-maan välillä.  Ranska on ehdottanut tällaista järjestelyä jo ainakin vuosikymmenen ajan.  Sopimus edellyttäisi epäilemättä kaikkien Euroopan NATO-maiden osallistumista Ison-Britannian ja Ranskan ydinasekustannuksiin.  Merzin ehdottama vaihtoehto olisi kuitenkin määrättömästi nopeampi ja halvempi kuin uusien NATO Euroopan tai  omien ydinasevoimien rakentaminen puhtaalta pöydältä.
___________________________________________________

 

EUROPEAN NUCLEAR SHIELD – NOT IF, BUT HOW & WHEN

The election of Donald Trump for the US president, and in particular his statements in the past weeks have changed Europe’s own nuclear shield from a remote possibility into an urgent necessity.
Without the assured nuclear shield provided by the US it will be ultimately impossible for Europe to defend itself under nuclear blackmail, regardless of any % of GDP committed for the military spending.  The only imaginable alternative is Europe’s own nuclear shield. 

Friedrich Merz, the likely new Chancellor of Germany, has already ceded that Germany should rely less on American military safeguards, and is advocating talks with France and Britain that would see Europe’s two nuclear powers expand their protective shield to Germany.
A fast track to a European nuclear shield is possible, but it requires a deal between the UK and France, and the 28 other European NATO countries. Cost sharing of the maintenance and future development of the nuclear armament of the UK and France by the other European NATO countries, would obviously be in order.

Boundary conditions for the European Nuclear Shield include NATO, the Non-Proliferation of Nuclear Weapons Treaty and, in the current situation, the Budapest Memorandum.

 

The North Atlantic Treaty Organization (NATO, 1949)

NATO is a collective security system of 30 European countries, the US and Canada.  In the Treaty the commitment clause of Article 5 is of the biggest  interest here.  It commits each member state to consider an armed attack against one member state to be an armed attack against them all.  Upon such attack, each member state is to assist by taking ”such action as [the member state] deems necessary, including the use of armed force, to restore and maintain the security of the North Atlantic area.”  Three of the NATO member countries, the US, the UK and France have nuclear weapons, but currently only those of The US and the UK form NATO’s nuclear forces.

The fundamental purpose of NATO’s nuclear forces is for deterrence.   While the employment of nuclear weapons is considered extremely remote, any employment against NATO would impose costs on the adversary that would be unacceptable and far outweigh the benefits that any adversary could hope to achieve.
The strategic forces of the Alliance, and particularly those of the United States, are the supreme guarantee of the security of the Alliance [thus the lay terms nuclear shield or umbrella].  The independent strategic nuclear forces of the United Kingdom have a deterrent role of their own and contribute significantly to the overall security of the Alliance.
Without such nuclear deterrent or shield, if not by the nuclear arsenal of the US, then Europe’s own, European countries must ultimately bow to any blackmail from any nuclear power.  This would, simply, be an intolerable and unsustainable state of affairs.
But why was this nuclear shield, that covers the 32 countries of NATO, first established by the US and the UK?  In its current form it is based on two public documents agreed by all Allies: The 2022 Strategic Concept; and The 2012 Deterrence and Defence Posture Review.

History: In 1948 only the US and Russia possessed nuclear weapons.  Each of the two could have crushed any enemy – except the other nuclear power – without being crushed itself.  In 1949 NATO was established. In short, to keep the Russians out, the Americans in, and the Germans down.  In 1952 the UK and in 1960 France detonated their first nuclear weapons.   In those days also other countries like Sweden (1945-72) and Italy (late 1960’s) had ongoing nuclear weapons programmes. Nazi-Germany had had one (1939-45), and there were new nuclear aspirations in Western Germany (NATO member since 1955).  The idea, however, of nuclear weapons proliferation into new countries was seen as gravely dangerous by most, and of German nuclear weapons after WW I and WW II simply out of question.
The fundamental security of any NATO Ally against nuclear attacks was, therefore, agreed be the backed up by the nuclear arsenal of the US and the UK, i.e., own nuclear arsenals would not be necessary for the other NATO members.
Has NATO Article 5 been ever invoked?  Yes.  On September 12, 2001, the day after the al-Queda 9/11 attacks on New York and Washington, when NATO met in an emergency session.  For the first and only time in its history, NATO invoked Article 5.  The NATO allies did come to help the US in 2001 when called for.  This led to the invasion of Afghanistan by NATO forces from the US, the UK, France, Canada, Italy and Germany, and SEATO forces from Australia, and New Zealand.  After the defeat of Taleban International Security Forces (ISAF) were formed to help the new Afghan security forces.  ISAF consisted of 8000 American and 5000 coalition (other Nato countries) soldiers. Eventually 2400 US and 1100 coalition soldiers got killed in action in Afghanistan, including soldiers from Denmark, Sweden and Finland.

 

Treaty on the Non-Proliferation of Nuclear Weapons (NPT, 1970)

In NPT the five NWS parties (Nuclear Weapons States, the US, the UK, France, Russia and China) agree not to transfer nuclear weapons capabilities into the NNWS countries (Non-Nuclear Weapons States) (Article I).  The NNWS parties on their part agree not seek such capabilities (Article II).  The NNWS parties also agree to accept safeguards by the International Atomic Energy Agency (IAEA) to verify that they are not diverting nuclear energy from peaceful uses to nuclear weapons (Article III).

Additionally, the US, Russia, the UK, France and China undertook not to use their nuclear weapons against a non-NWS party except in response to a nuclear attack, or a conventional attack in alliance with a NWS.

 

Budapest Memorandum (1994)

After Ukraine became in 1991 independent as the Soviet Union dissolved, Ukraine possessed the 3rd largest strategic and tactical nuclear arsenal after Russia and the US.  One can now speculate that had Ukraine kept this arsenal, in no way would Russia have invaded Crimea on 2014 or any part of Ukraine in 2022.  At the same time, it is questionable that Ukraine possessed in 1991 the capabilities and resources to maintain this huge strategic and tactical nuclear arsenal to remain operational and safe – maybe a part of the tactical weapons, though.
In the early 1990’s, however, the US and Russia both wanted eagerly to get the nuclear weapons out of Ukraine.  In the Budapest memoranda, signed in 1994 by the representatives of the US, Russia, and the UK (later by France and China), these nuclear powers promised to respect the independence and sovereignty of Ukraine, Belarus and Kazakhstan in their existing borders, and were prohibited from threatening or using military force or economic coercion against them, ”except in self-defense or otherwise in accordance with the Charter of the United Nations.
Since 2014 Russia, however, has bluntly violated the Budapest Memorandum but so have also the US and the UK by not interfering – unless one counts the sanctions that have failed to change the situation on the ground.

Since 2022 Russia has also violated the undertakings of the NPT via thinly veiled threats to use nuclear weapons against Ukraine if it felt that its critical interests are threatened. Putin appears to interpret the NTP so that Russia is subject to “a conventional attack by Ukraine – and not the other way around – in alliance with a NWS, i.e., the US”, and that Russia is, thus, entitled to use nuclear weapons against Ukraine or any NATO country supporting Ukraine as it deems necessary for the self-defence of Russia – and not the Russian invasion of a sovereign Ukraine.

Now, how crooked can the interpretation of the situation on the ground in Ukraine and the text of the Nuclear Non-Proliferation Treaty get?!

 

Nuclear shield of Europe – Lost and found

Faced with Putin threatening the US NATO Allies in Europe, president Trump forgets the invoking of Article 5 in 12.9.2001 by the US.  He obscures and vaguely conditions the US commitment to Article 5 in case its NATO Allies would be attacked in Europe.  Via such talk Trump not only hugely encourages Putin to test what, if anything, might be left of the most formidable defense alliance in the World, but also forces European Nato countries to replan their defences uncertain about which side the biggest and strongest NATO Ally would take.
The Baltic NATO states are afraid that they would be Putin’s first test site.  The people of Estonia, Latvia and Lithuania are already looking back to the future of being betrayed, rolled over, robbed, railroaded to Siberia and randomly murdered by a military superpower.

Without an assured nuclear shield provided by the US it will be ultimately impossible for Europe to defend itself under nuclear blackmail, regardless of any % of military spending. The only imaginable alternative is a shield provided by Europe’s own nuclear arsenal. The new Chancellor of Germany, Friedrich Merz, has already ceded that Germany should be less reliant on American military safeguards, advocating talks with France and Britain that would see Europe’s two nuclear powers expand their protective shield to Germany.
Shielding individual countries and not others within the small, densely populated countries of Europe would, however, be technically impractical and politically divisive – we need an EU-NATO-wide nuclear shield. One NATO, one shield.
Fast track to a European nuclear shield is possible, but it requires a deal between the UK and France, and the 28 other European NATO countries. Cost sharing of the nuclear armament costs of the UK and France with the other European NATO countries, would obviously be in order, and that idea might appeal to the UK PM Keir Starmer, who just announced a significant increase of the defence budget, including new Dreadnought-class nuclear submarines.
On 25.2.2025 the Telegraph reported that France is ready to use its nuclear deterrent to defend Europe instead of the United States.

This discussion has been going on with a saving flame for years, but the election of Trump for the US president, and in particular his statements in the past weeks have changed Europe’s own nuclear shield from a remote possibility into an urgent necessity.

 

On December 6, 2024 Lavrov said during his interview with Tucker Carlson, the former Fox News host, in Moscow:

“Look, we have been very friendly with Finland, for example. Overnight, the Finns came back to the early years of preparation for World War II, when they were the best allies of Hitler. And all this neutrality, all this friendship, going to sauna together, playing hockey together, all this disappeared overnight.”

E.g. https://mark3ds.wordpress.com/2024/12/05/rt-russian-propaganda-nuclear-conflict-risk-ukraine-and-syria-escalation-read-lavrovs-interview-with-tucker-carlson-full-version/

It was a long interview and covered a lot of ground.  Still, I want to focus on just this one detail, which was conspicuous to me as a Finn, because it opens a much broader issue.  Namely, who was (were) the best ally of the Nazi Germany that enabled its Blitzkrieg conquest of Europe in the early years of WW-II?  One answer I can give immediately: it wasn’t Italy. Italy was an ally, all right, but a burden, not an enabler.

I take you chronologically through the events to answer Lavrov’s reference to Finns as “the best allies of Hitler”, but most of the paragraphs that follow cover wider European events from 1938 to 1941.

 

I begin with the governments of Finland re. the Soviet-Finnish relations before WWII  

On March 21, 1931:  Finland elected an old law-and-order conservative president, P.E. Svinhufvud, and after the parliamentary elections of 1932, he nominated the government of T. Kivimäki (1932‒36) that included the centrist Agrarian, the Liberal and the Swedish parties.  This government negotiated and signed the first Soviet-Finnish Non-Aggression Pact on January 22, 1932 in Helsinki.  Estonia, Latvia, and Lithuania negotiated and signed similar Pacts with the Soviet Union.

On January 30, 1933:  Adolf Hitler became the Chancellor of Germany, and on July 14, 1933 all political parties except the Nazi party were banned.

In the spring of 1934, the Soviet Union proposed to extend its bilateral Non-Aggression Pacts by 10 years.  On April 7, 1934 Estonia, Latvia, Lithuania and Finland signed in Moscow the extended Non-Aggression Pacts with the Soviet Union to last until December 31, 1945.

On October 7, 1936, following the parliamentary elections, the president nominated K. Kallio (Agrarian party) to form a minority government (1936‒37) that included the Agrarian and Liberal parties.  After K. Kallio was himself elected the new President on March 1. 1937, he nominated a government (1937‒39) of A.K. Cajander, a Liberal forestry professor, which leant on a uniquely strong parliamentary majority of the Social Democrats (83/200), the Agrarian (53/200), the Liberal (7/200) and the Swedish (21/200) parties, and ruled Finland until the Winter War.

Through the 1930’s, the Parliament also included a Conservative party (18..25/200), and national populist IKL party (8..14/200), which remained small and weak through the decade.  Neither of these parties were represented in the Governments of the 1930’s in Finland.

Could you imagine a logical connection between this prewar history timeline of Finland’s presidents, governments and Non-Aggression Pacts with the Soviet Union through the 1930’s, and Sergei Lavrov’s statement “the Finns came back to the early years of preparation for World War II when they were the best allies of Hitler”?

 

I now move from the pre-WWII years to the two first years of WWII

On August 19, 1939, the Nazi Germany and the Soviet Union signed a 200 million Reichsmarks German-Soviet Credit Agreement to deliver commodities, such as oil, raw materials and grain to the value of 420‒430 million Reichsmarks to Germany (4 bn € in 2024).

On August 23, 1939, the foreign ministers Molotov (Soviet Union) and Ribbentrop (Nazi Germany) signed in Moscow the 10-year Molotov-Ribbentrop Pact, officially the Treaty of Non-Aggression between Germany and the Union of Soviet Socialist Republics.  A secret protocol of the Pact divided Eastern Europe into the German (the Western half of Poland), and the Soviet (the Eastern half of Poland, Lithuania, Latvia, Estonia and Finland) spheres of influence.

On September 1, 1939, the Nazi Germany invaded Poland from the West and South (Slovakia).

On September 17, 1939, Tte Soviet Union invaded Poland from the East, and by October 6, 1939, all of Poland had been taken and divided between the German and the Soviet armies as agreed in the Molotov-Ribbentrop Pact. The German and Soviet cooperation in the invasion of Poland has been described as co-belligerence.

On September 24, 1939, Estonia received an ultimatum to establish Soviet military bases in Estonia.  Estonia signed the agreement on September 28, 1939, Latvia followed on October 5, 1939 and Lithuania on October 10, 1939.  Consequently 21,000 Soviet soldiers were stationed in Estonia, 30,000 in Latvia, and 20,000 in Lithuania.

 

The Soviet-Finnish Winter War 0f 1939‒40

On October 5, 1939 the Soviets invited a Finnish delegation to Moscow for negotiations, which began on October 12.  Molotov proposed an exchange of territories.  The Soviet Union wanted most of the Karelian Isthmus between Viipuri and Leningrad, the Gulf Islands, the Finnish Peninsula of Kalastajasaarento between the Soviet Union and Norway on the coast of the Arctic Ocean, and the Hanko Peninsula about 100 km West of Helsinki (both critically important harbours), and offered land further in the North in exchange.  The Finnish side made counteroffers, and the negotiations in Moscow continued on/off without resolution until on November 13, when they ended in failure.

On November 30, 1939 – two days after the Soviet Union revoked the Soviet-Finnish Non-Aggression Pact of 1934 – the Winter War began, by the Soviet air force aerial bombardment of Helsinki and some other cities and industrial sites in Finland, and following heavy artillery fire, the Soviet soldiers and tanks invaded Finland at numerous locations on the Eastern border.  The Soviet forces expected a welcoming reception by the Finnish working class, and to reach Helsinki in the South and Oulu in the North within a few weeks.  They were thus poorly prepared for a longer war, for fighting in deep snow, dense forests with few or no roads, and the oncoming very cold (down to -45°F) winter.  Finland received extensive material and military help from Sweden (which officially remained neutral!), including 10 000 volunteer soldiers with personal weapons and supplies, 13 tanks and 26 aircraft. Considerable economic and material help was also received from the US, Great Britain, France, Denmark and Italy.  The Nazi Germany, in contrast, remained true to its Pact with the Soviet Union, not only preventing any help coming from Germany but also blocking any transfer of materials via German soil.  The Great Britain and France also planned a military expedition to Northern Norway (which took place on April 1940) and further to Finland.

On March 1940, the Finnish army was still fighting, but very low on supplies and on the brink of collapse.  At the same time, however, Stalin absolutely wanted to avoid any military conflict with the Great Britain.  Thereby, after 3.5 months of fighting, the Moscow Peace Treaty ended the Winter War on March 13, 1940. The Soviet Union gained all the original territorial demands, but not Stalin’s political demands. He had to abandon the O.W. Kuusinen’s puppet government that he had nominated for Finland on December, 1939, and except the Hanko Peninsula, he gained no Soviet army presence or political control of Finland.

The casualties had been heavy on both sides: 70,000 dead, missing or wounded in Finland, 321,000 – 381,000 in the Soviet Union.

 

Back to the European Theatre

On February 11, 1940, the Nazi Germany and the Soviet Union signed an extension of the German-Soviet Commercial Agreement [A. B.] for 27 months.

Between January 1940 and the date of the German Barbarossa invasion that broke and ended the agreement, the USSR exported goods to the total estimated value of 597.9 million Reichsmarks (5.5 bn € in 2024) to Germany. German deliveries amounted to 437.1 million Reichsmarks (4 bn € in 2024).   The agreements resulted in the delivery of large amounts of raw materials to Germany, including over 820,000 tons  of oil, 1,500,000 tons  of grain and 130,000 tons of manganese ore.

The Soviet Union received the incomplete Admiral Hipper-class naval cruiser Lützow, the plans to the battleship Bismarck, information on German naval testing, ”complete machinery for a large destroyer”, heavy naval guns, other naval gear, and samples of 30 of Germany’s latest warplanes, including the Bf 109 and 110 fighters and Ju 88 and Do 215 bombers.  The Soviet Union also received electric equipment, locomotives, turbines, generators, diesel engines, ships, machine-tools, and samples of German artillery, tanks, explosives, chemical-warfare equipment, and other items.

Raw materials that Germany had obtained from the Soviets through the 1940 agreement supported the German war effort against the Soviet Union from 1941 onwards.  In particular, the German stocks of rubber and grain would not have sufficed to support the invasion of the Soviet Union if the Soviets had not already supplied these products to Germany.

The Eastern flank of the Nazi Germany was now secured by the pre-war annexation of Austria on March 13, 1938, the occupation of Czechoslovakia (in steps from October 1, 1938 to March 15, 1939), the annexation of Western Poland on October 6, 1939 and the Molotov-Ribbentrop Pact of August 23, 1939.  These together enabled…

 

…the North-, West-, and Southward Blitzkrieg conquests of the Nazi German forces in 1940 and 1941

On April 9 – June 9, 1940, the Nazi Germany conquered Denmark and Norway.

On May 10 – June 21, 1940, the Nazi Germany conquered Belgium, the Netherlands, and France.

For fifteen months after the Winter War Finland remained – despite the Moscow Peace Treaty – under constant diplomatic, political, and military pressure from the Soviet Union.  One well-known atrocity was the shooting down of a Finnish commercial aircraft, Kaleva, on its scheduled flight on June 14, 1940, for the purpose of capturing a bag of the diplomatic mail it was known to carry.

On August 3, 1940, Lithuania was annexed into the Soviet Union, on August 5. 1940 Latvia, and on August 6, 1940 Estonia.

From July 10 to October 31, 1940 the Nazi Germany tried to force Britain into a peace treaty – the Battle of Britain.  First the air and sea blockade were begun, targeting shipping convoys, ports and shipping centres.  On August 1, 1940, the German Luftwaffe was directed to achieve air superiority over the British RAF by attacking the airfields, aircraft production and strategic infrastructure.  Eventually the campaign employed terror bombing of cities and civilian populations ä.

From September 7, 1940 to May 11, 1941 the Luftwaffe carried large scale nocturnal terror attacks on England, known as the Blitz.

In the closing months of 1940, in accordance with the Molotov-Ribbentrop agreement, the ethnic Germans were transferred from Estonia and Latvia, and in 1941 from Lithuania, to be resettled in West Prussia in Germany.

The new German-Soviet Border and Commencial Agreement that was signed on January 10, 1941, was a broad agreement that settled border disputes, and ensured the ongoing raw materials and war machine trade between the Soviet Union and Nazi Germany.

On April 6 – 27, 1941, the Nazi Germany conquered Yugoslavia and Greece.

 

Summary of the Nazi German – Soviet cooperation until June 1941

The political, commercial and military alliance based on the German-Soviet Commercial Agreements of August 19. 1939, February 11. 1940, and January 10. 1941, and the Treaty of Non-Aggression between Germany and the Union of Soviet Socialist Republics and its secret protocol of August 23. 1939, remained effective from August 19, 1939 until June 22, 1941, i.e., through the first 20 of the 68 months that the WWII raged in Europe.

From the German-Soviet invasion of Poland in 1939, through the Soviet invasion of the Baltic states and Finland later in 1939-1940, the Nazi German invasions of Denmark, Norway, the Netherlands, Belgium, France, Yugoslavia and Greece, and the Battle of Britain in 1940 – 41, the best, i.e., the most valuable ally of the Nazi Germany beyond any question was the Soviet Union.  On the one hand the German-Soviet Commercial agreements supplied the Nazi Germany with huge quantities of food and critical raw materials, and on the other hand, the Non-Aggression Treaty secured its Eastern flank while Nazi Germany was conquering most of the North, West and South of Europe.  In June 1941 the Great Britain was standing alone against the Nazi-German ruled Europe.

 

WW-II, of course, did not end there.  It continued for four more years.  But the war took a completely new course.  The alliance between the Nazi Germany and the Soviet Union ended, a new alliance between the Great Britain and the Soviet Union was agreed, and when the United States and China entered into it half a year later the Allied Powers was formed.

In wanted to focus in this blog-post on the two first years of WW-II, that was launched and then defined by the German-Soviet alliance, and have been forgotten by the Russians, like Sergei Lavrov, because alliance with the Nazis doesn’t support their national pride.

To make the timeline complete, however, I will now fast forward towards then V-day on May 1945.

 

Operation Barbarossa

On June 22, 1941, the Nazi Germany turned Eastwards and invaded the Soviet Union, while freight trains were still delivering commodities from Russia to Germany.

The German invasion of the Soviet Union, and only this, finally ended the political, commercial and military alliance between the two dictators. Only the end of the two year Nazi German-Soviet alliance made the emergence of a Nazi German-Finnish alliance possible.

On June 25, 1941, Finland declared the Second Soviet-Finnish War on the Soviet Union, and on July 10, 1941, the Finnish Armed Forces invaded the territory taken by the Soviets in the Winter War Peace Treaty, and then further areas North and East of Lake Ladoga that had never before been a part of Finland.

The Finnish-German Waffenbruderschaft was certainly a de facto military alliance, but an eternal debate has been going on about whether it was also a de jure military alliance. Finland refused to join the Tripartite Pact of 1940 (The Nazi Germany led Military Alliance consisting of Germany, Italy, and Japan – called the Axis Powers – that later expanded to include also Hungary, Romania, Slovakia, Bulgaria, Yugoslavia and Croatia), but in the end of 1941 Finland did join the 13-country Anti-Comintern Pact of 1936 that was directed against communism.

 

The long and bloody final years of WW-II till the Nazi German defeat, 1942-45, [C, D, E, F ]

The surprise attack of the Japanese Navy on the U.S. Navy Base in Pearl Harbour, Hawaii on December 7, 1941 brought the US first into the Pacific and then also into the European Theatre of WW-II.  On November 8, 1942 the US forces landed in and invaded the French colonies of Morrocco and Algeria, on July 1943 they invaded Sicily, and on September 1943 the Southern Italy. On June 6, 1944 the Allied forces landed in and invaded Normandy.

On June 9, 1944, coinciding with the Allied forces Operation Overlord in Normandy, the Soviet Leningrad Front launched the heaviest offensive yet on the Finnish defences in the Karelian Isthmus.  To receive desperately needed material help and air power from the Nazi Germany R. Ryti, signed a Ryti-Ribbentrop letter of Agreement, a personal commitment as the President of Finland  to stay at the side of the Nazi Germany till the end of the war.  The Finnish Army succeeded to stop the Soviet offensive after very severe losses on both sides.  The Soviets withdrew most of their forces from the Finnish Front and directed them southwards to reach Berlin before the Americans and the British.  As the Finnish Front calmed down, R. Ryti resigned as President and was replaced by C.G. Mannerheim, the secret peace talks were begun, and the hostilities between Finland and the Soviet Union were ended by the Moscow Armistice on September 19, 1944.

The war in Europe continued, however.  The Soviet Union paid a horrendous price for its trust on the military, political and economic agreements with the Nazi Germany.  But also the Germans suffered 3/4 of their 5.5 million war deaths in the Eastern Front.  The defeat of Nazi Germany began by the surrender of the remains of the German Forces in Stalingrad on January 31, 1943.  The Nazi-German Army never recovered from this.  This was also the point where the Finnish Army Command and Government concluded that the defeat and eventual surrender of Nazi-Germany are inevitable and, to avoid disaster,e Finland must make peace with the Soviet Union as soon as possible.  One year later the Soviet Forces ended the Siege of Leningrad on January 27, 1944.  Battle by battle the German forces were pushed westwards out of the Soviet territory by September 1944, out of the Balkans and into the German Motherland in East Prussia by December 1944.  The Battle of Berlin raged from April 20 to May 2 1945.

On May 9, 1945 the Nazi Germany capitulated, and the WW-II in Europe was over.

Together the estimated loss of life in the 1941-45 war between the Nazi Germany and the Soviet Union is over 30 million, making it the bloodiest front in any war, ever.

Epilogue

In the alternative reality that the Great Britain had not won the 1940-41 Battle of Britain, the US would hardly have entered the war in Europe, a war between the Nazi Germany and the Soviet Union would most likely have broken out eventually, the liberal democracy as a form of government and society would hardly exist anywhere in Europe, and that Europe would be incomprehensible for anyone dropped into it from the Europe that we now know.

Suureen US Department of Veterans Administration aineistoon perustuvan koronan tautitaakkatutkimuksen tuloksista ja Suomen varmistetuista koronatartunnoista, sairaalaan otoista ja koronakuolemista laskien Suomen tähänastisten koronatartuntojen tautitaakka vastaa 342 000 terveen/toimintakykyisen elinvuoden menetystä (DALY).  Jokaista tautitapausta kohden tämä vastaa sairastuneen iästä ja tilasta riippuen keskimäärin 84 menetettyä opiskelu- tai työpäivää, tai kasvanutta hoidon/hoivan tarvetta.

Käyttäen Suomen BKT/cap (= € 46 000) yhden tautitaakalle  menetetyn elinvuoden tappiona, tähänastisen koronatautitaakan tappioksi saadaan 15,7 Mrd €.

Yhteiskunnan kokonaistappiot eivät tietenkään rajoitu tähän.  

 

Taustatiedoksi – BoD ja DALY

Tautitaakan, (Burden of Disease, BoD) mittayksikkö on DALY, menetetty toimintakykyinen/terve elinvuosi. Yksi DALY vastaa 1 v. aikaistunutta kuolemaa, tai esim. 1 v. neliraajahalvaantuneena tai tiedottomana, 5 v. sokeutta tai 50 v. huonokuuloisuutta.

DALYn [sekä YLL, years of life lost, ja PYLL, potential years of life lost] käytön yleiskuvaus löytyy tästä, määritelmä ja laskentamenetelmä tästä ja laskennassa käytetyt disability weighs eri taudeille, vammoille ja oireille tästä.

 

USA:n puolustusvoimissa palvelleiden v. 2020 koronan sairastaneiden 2 vuoden seurantatutkimuksessa ilmennytn tautitaakka – ekstrapoloituna Suomen väestöön 2020 – 2025.

Keskeisenä lähteenäni on Naturessa 21.8.2023 julkaistu amerikkalaistutkimus, jonka aineistona on US Department of Veterans Affairs (VA) national healthcare tietokanta.  Se kattaa 5 985 000 USA:n puolustusvoimissa palvelevaa ja palvellutta naista ja miestä.  Miehet ovat puolustusvoimissa odotetusti yliedustettuja ja alle 20 v. ikäiset puuttuvat.  Tutkimusraportissa US-VA datasta lasketut tulokset on kuitenkin korjattu vastaamaan koko USA:n yli 20 v. väestön ikä-, sukupuoli-, sos-eko- ja etnistä jakaumaa.

Tutkimus kattaa ensimmäisen koronavuoden 1.3. – 31.12.2020 aikana saatujen koronatartuntojen (139 818 #) jälkitaudit ja oireet (COVID-19 sequelae) kahden vuoden aikana, 1.11.2022 mennessä.  Laskennan kohteena oli 80 tautia ja oiretta, jotka jaettiin kymmeneen ryhmään ja laskettiin kumulatiivisina 30 vrk tilanteesta lähtien 90, 180, 360, 540 ja 720 vrk saakka kunkin koronatapauksen diagnoosin päiväyksestä lukien.

Tulokset laskettiin erikseen koronan kotona sairastaneille ja sairaalahoitoon joutuneille, ja yhdistettiin vastaamaan näiden osuuksia kaikista koronatapauksista.  Koronatapauksilla kahden tartuntaa seuraavan vuoden aikana ilmenneiden jälkitautitautitaakka (BoD) 1000 henkilöä kohden ylitti kontrolliväestön (ei koronadiagnoosia seuranta-aikana) vastaavan neurologisen tautitaakan 38 DALY, sydän- ja verisuonitautien 32 DALY, mielenterveyden häiriöiden 23, verenhyytymien 20 DALY, keuhko-oireiden 13 DALY, ja kaikkien jälkitautien/oireiden yhteisen tautitaakan 155 DALY.  Tutkimustiimin arvio on, että koronan kansallinen tautitaakka on yli 50% suurempi kuin syövän tai sydänsairauksien tautitaakka(!).

 

Tulosten ekstrapolointi Suomeen

Koska vastaavaa dataa ja analyysiä ei Suomesta tai pohjoismaista ole saatavissa, käytän edellä kuvatun amerikkalaistutkimuksen erikseen kotona hoidetuissa tai sairaaloihin joutuneissa koronatapauksissa tautikohtaisia tautitaakkoja (BoD/DALY) 1000 henkilöä kohden arvioina Suomessa kotona ja sairaaloissa hoidettujen koronatapausten vastaavia  tautitaakkoja.  Vastaavuus lienee vähintään kohtalainen, koska ihminen ja virus ovat lajeina samat USAssa ja Suomessa, ja US Dept of Veterans Administration tarjoaa pohjoismaiseen malliin verrattavan kattavan ja elinikäisen maksuttoman terveyden- ja sairaanhoidon kaikille sen piiriin kuuluville.

 

Suomi-ekstrapolaatioon tarvitsemat lähtötiedot

Muuntaakseni amerikkalaistutkimuksen laskemien tulokset vastaamaan Suomen koronapandemiatilastoja hain laskentamalliin seuraavat Suomi-kohtaiset syöttötiedot:

PCR-testin ja/tai lääkärin varmistamien koronatapausten määrä (tässä, ja tässä) => 1 495 008 varmistettua tapausta

Koronan vuoksi tai kanssa sairaalassa olevien potilaiden hoitopäivien määrä 29.12.2022 mennessä, jolloin THL lakkasi raportoimasta => 322 352 hoitopäivää

Koronan vuoksi tai kanssa sairaalassa olevien potilaiden hoitopäivien 29.12.2022 jälkeisen määrän approksimoin kuolemantapausdatasta (tässä) olettaen että koronan vuoksi tai kanssa sairaalassa olevien hoitopäivien määrän suhde koronaan 30 pv aikana tartunnasta kuolleiden määrään on v. 2023 pysynyt samana kuin se oli keskimäärin vuosina 2020-22.  Näin approksimoitu hoitopäivien määrä 30.12.2022 – 2023.09.28 => 73 551 hoitopäivää

Koronan vuoksi sairaalaan otettujen määrän laskentaan tarvitsin lisäksi koronapotilaan keskimääräisen hoitoajan sairaalassa:

Suomessa: miehet 16,8, naiset 8,4, yhteensä keskim, => 10.0 päivää

Edellisistä laskien (322 352 + 73 551)/10 => 39 590 sairaalapotilasta koronan vuoksi tai koronan kanssa

Toisin kuin käyttämäni amerikkalaistutkimus, laskin mukaan myös korona- ja ylikuolemien DALYt.  WHO:n DALY määritelmässä yksi menetetty elinvuosi = 1 DALY

Niiden laskentaan tarvitsin varmistettujen koronakuolemien määrän Suomessa 9.11.2023 mennessä => 10 864 #

Ja laskennallisten ylikuolemien määrän, joihin oletan sisältyvän em. varmistetut koronakuolemat => 15 973 #

Sekä lisäksi yhdessä koronakuolemassa keskimäärin menetettyjen elinvuosien (YLL) määrän, 81 maan keskiarvona miehet 15,7, naiset 15,1 v.  Vastaavasti Suomi: miehet 13,2, naiset 11,7 v, keskiarvo => 12,5 v

 

Laskentatulokset

Seuraava taulukko esittää edellä kuvatun laskenta-arvion tulokset kaikista syyskuuhun 2023 mennessä Suomessa kertyneistä koronatapauksista v. 2025 syksyyn mennessä aiheutuneista ja aiheutuvasta tauti[+kuolema]taakasta (BoD).  Kaikkiaan Suomessa lokakuuhun 2023 mennessä sairastettujen korotapausten laskennallinen tautitaakka lokakuuhuun 2025 mennessä on 342 100 DALYa, sairaudelle tai kuolemalle menetettyä elinvuotta.

Taulukko 1. Laskennallinen arvio Suomessa lokakuuhun 2023 mennessä ilmaantuneiden koronatapausten tähän mennessä aiheuttamasta ja v. 2025 loppuun mennessä odotettavissa olevasta tautitaakasta (BoD/(DALY)

Laskentatulokset kertovat, että 30 ensimmäisen päivän jälkitautitaakan osuus on 8% ja varmistettujen koronakuolemien osuus 40% koko 2 vuoden koronatautitaakasta.  Koko 720 päivän aikana jälkitautitaakan osuus koronatautitaakasta on 42%, ylikuolemien (sisältäen varmistetut koronakuolemat) osuus loput 58%.  Suuruusluokkaa puolet 720 päivän koronatautitaakasta ajoittuu täten akuutin vaiheen jälkeen.

Koulu- ja työikäisten menettämien terveiden elinpäivien määrän voi olettaa olevan jonkin verran alempi kuin ikääntyneiden, mutta toisaalta edellisistä useammat ovat sairastaneet koronan, ja hyvin monet useamman kerran.  Tartuntaa kohden kymmenien koulu- ja työpäivien menettäminen jälkitaudeille heikentää oppimisen ja työn tuloksia ja tulee siten yhteiskunnalle kalliiksi. Toisaalta jälkitaudit rapauttavat myös muutoin terveitä eläkeläisiä useammin sairaaloihin ja aikaisemmin hoivakoteihin, mikä myös tulee kalliiksi.

Arvion tarkkuuteen vaikuttavat mm seuraavat epävarmuustekijät:

– lasten osuuden puuttuminen amerikkalaistutkimuksesta

– muiden kuin alkuperäisen Wuhan-variantin, toistuvien tartuntojen ja rokotusten vaikutusten puuttuminen sekä akuutin koronan että sen jälkitautien taakasta

– kahta vuotta myöhempien ml. elinikäisten pitkäaikaisvaikutusten puuttuminen => pitkäaikasvaikutukset muodostuvat todellisuudessa laskettuja suuremmiksi

– USAn ja Suomen väestöjen pandemian taustalla olevien tautitaakkojen eroavuudet

Epidemiologiselle koronatutkimukselle tärkeä tartunnoilta välttynyt väestö on sekä USAssa että Suomessa jo nyt pieni ja pienentyessään edelleen se valikoituu taustaparametreiltaan kasvavasti muusta väestöstä poikkeavaksi.  Vertailuväestöt uusien varianttien ja uusien tartuntojen tautitaakan sekä koko koronatautitaakan taloudellisten, sosiaalisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten arvioimiseksi ovat näinollen katoamassa.

Koronapandemia on tuottanut valtaisasti uutta tutkimustietoa – sekä tiukasti fokusoitua että interdisciplinaarista – viruksista ja niiden vaikutuksista ihmispopulaatioihin, molekyylitasolta yhteiskuntatasolle. Tämä tuottaa myönteisiä mahdollisuuksia. Yksi lupaavista on hanke aidosti immunisoivan yleisrokotteen kehittämiseksi koronaviruksia vastaan.  V. 2017 kolme johtavaa rokotetutkijaa lähetti NIAID:lle apuraha-anomuksen yleisen koronavirusrokotteen kehittämiseksi.  Hankkeen silloiset arvioijat pitivät suunnitelmaa tieteellisesti erinomaisena, mutta prioriteetiltaan alhaisena koska ”koronavirusten vastaisella yleisrokotteella olisi tuskin suurta merkitystä” (Sic!).  Siinä fyysisessä maailmassa ja ihmiskulttuurissa jossa me elämme, tällainen rokote tarjoaisi ilmeisesti ainoan toteutettavissa olevan mahdollisuuden koronapandemian tukahduttamiseksi – vrt. isorokon globaali eradikaatio 1960-70-luvulla, ja hanke on tiettävästi uudelleen aktivoitu.

 

Kuinka kalliiksi väestön terveyden ja toimintakyvyn menetys on tullut – arvio?

Yhden terveen ja toimintakykyisen elinvuoden menettämisen (DALY) hinnan arvioimiseen löytyy minua parempia lähtötietoja ja laskentamalleja.

Lähtökohtaisesti suhteuttaisin BKT:n muutoksen terveen ja toimintakykyisen väestön osuuden muutokseen väestöstä, tarkemmin kysymykseen tämän suhteen kulmakertoimeen nykytilanteessa (= kaiken muun pysyessä ennallaan), ts. jos terveen ja toimintakykyisen väestön osuus alenee/kohoaa 10%, aleneeko/kohoaako BKT sen seurauksena >10%, 10% vai <10%.  Ennen parempaa tietoa oma oletukseni on 10%, t.s., että yhden vuoden tautitaakan (1 DALY) kansantaloudellinen tappio vastaisi keskimäärin yhden vuoden bruttokansantuotetta asukasta kohden (BKT/cap).

Suomen BKT asukasta kohden v. 2022 oli US$ 50 537, tämän päivän kurssilla € 45 989.  Tällä oletuksella Suomen tähänastisten koronatapausten aiheuttamien tautitaakan, 342 100 DALY, kansantaloudellinen tappio v. 2025 loppuun mennessä olisi 15,7 Mrd €.  Voisiko arvio olla ainakin suuruusluokaltaan oikea?

Neljän pandemiaa edeltäneen vuoden aikana Suomen valtion velka kasvoi keskimäärin 1,64 Mrd€/v.  Pandemian iskiessä Valtio otti tehtäväkseen turvata kuntasektorin ja osittain myös yritysten tappioiden kantamisen. Vuosina 2020-21, ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan Suomen valtionvelan koronapandemiaan liittyvä kasvu, kun kokonaiskasvusta on vähennetty e.m. koronaa edeltävien vuosien valtionvelan keskimääräinen vuosikasvu x 2 oli 19 Mrd €.  Tätä vasten arvioni 3,5 koronavuoden tautitaakan 15,7 Mrd € tappiosta ei ole korkea.

15,7 Mrd € on TIER I arvioni tautitaakan suorasta kansantaloudellisesta tappiosta. Siihen ei sisälly lisääntyvän sairastavuuden vaatiman sairaanhoidon eikä toimintakyvyn heikkenemisen vaatiman hoivan lisäkustannuksia, ei myöskään pandemian välillisesti heikentämästää työllisyydestä ja aiheuttamista vararikoista johtuvia yhteiskunnan lisäkustannuksia.

Ennen kattavampaa, tarkempaa ja perustellumpaa pandemian kustannusten kokonaisarviota esittämääni arviota pandemian tähänastisen tautitaakan tuottamasta kansantaloudellisesta tappiosta, 15,7 Mrd €, voisi käyttää esim. tehtyjen ja harkittavien pandemiatoimien, vaikkapa rokotusten, Paxlovidin, hengityssuojainten ja ilmanvaihdon tehostamisen alustavissahyöty/kustannusarvioinnissa.

 

---

 

JÄLKIKIRJOITUS

Useampikin kommentoija on huomauttanut – aivan oikein – että laskelmani jättää huomiotta koronan olennaisia kustannusvaikutuksia ja aliarvioi sekä koronan tautitaakan että taloustaakan (harmi että keksin tämän termin vasta nyt).

Naturen artikkelissa esitettyjä USAn väestöä vastaavia sairaus- ja hoitopaikkakohtaisia tautitaakkoja pidän oikeansuuruisina myös Suomen väestön tautitaakan arvioimiseen sellaisella tarkkuudella kuin se on tarpeen, samoin Suomen korona- ja ylikuolemien sekä sairaaloihin otettujen koronapotilaiden määräarvioita.

Sensijaan on selvää, että koronan sairastaneiden suomalaisten määrä – sairaustapauksista puhumattakaan – on moninkertainen raportoituun 1,5 miljoonaan verrattuna. Kolminkertainen, 4,5 miljoonaa olisi varmasti lähempänä todellisuutta.  Samoin, että tautitaakan (DALY=väestön tuottavan/toimintakykyisen ajan menetys) suorat vaikutukset kattavat vain osan koronapandemian kokonaiskustannuksista.  Siitä puuttuvat mm. sairaanhoidon ja hoivan kustannukset ja kaikki tartunnasta laskien kahta vuotta myöhemmin jatkuvat tai ilmenevät tautitaakkavaikutukset.  Samoin arvioinnista puuttuvat työntekijöiden toistuvan ja runsaan sairastamisen aiheuttamat häiriöt työyhteisöjen ja yritysten toiminnassa, sekä vapaa-ajan palveluiden ja tavaroiden kuluttamisessa – koko talouselmässä.

Miksi päädyin kuitenkin tähän suppeaan arviointiin.  Koska halusin perustaa laskelmani  maksimaalisesti jäljitettäviin suomalaisiin tilastoihin ja numerotietoihin, ja laskea niistä koronan tauti- ja taloustaakalle rajan jota ne eivät varmasti alita.  Koronapandemian todellinen tauti- että taloustaakka Suomessa on epäilemättä moninkertainen laskemaani verrattuna, mutta muille kuin esittämilleni numeerisille arvioille en pysty antamaan tietolähteisiin linkattua laskennallista tukea.

Muutama välähdys

Suomessa koko pandemia-ajan  korkein suhteellinen ylikuolleisuus – kuoleman riskin 17…29% kasvu – on kohdistunut toisaalta päiväkoti- ja peruskouluikäisten lasten (0-14 v.), toisaalta aktiivisimmassa työiässä olevien ja perheiden ruuhkavuosia viettävien aikuisten (40-59 v.) ikäluokkiin.  Vastaavaasti kuoleman riskin kasvu on ollut pienin 60-69 v., 80-89 v. ja 90+ v. ikäluokilla, 4,5…5,6%.  

Nuoremmille ikäluokille pandemia-ajan ylikuolleisuutta on kertynyt alussa vähän hitaammin, kesän 2021 jälkeen vähän nopeammin, mutta kokonaisuudessaan varsin tasaisesti.  Yli 60 v. ikäluokille ylikuolleisuutta sensijaan kertyi kesään 2021 mennessä vain vähän tai ei lainkaan.  Vuoden 2021 ohi-on-nyt-saa-mennä syksyn jälkeen kaikkien, mutta  korostetusti vanhimpien ikäryhmien COVID ja ylikuolemien kasvu on ollut vertailumaiden suurinta.  Se selittää valtaosan koko siitä kesän jälkeisestä koronakuolemien vuoksiaallosta, johon on menehtynyt valtaosa Suomen pandemia-ajan tähänastisista 13 000 ylikuolleesta, ja joka on vienyt Suomen pandemia-ajan kuolleisuustilastojen kärkiryhmään.

Suomen pandemia-ajan ylikuolleista 38 % oli iältään 80 v. tai vanhempia, 25 % on ollut iältään alle 70 v., yli 200 alle 30 v.  Mielikuva riskin kohdistumisesta vain haudan partaalla horjuviin monisairaisiin vanhuksiin vie pahasti harhaan.  Varmasti koronapotilaat ovat kuollessaan olleet hyvin huonokuntoisia, mutta tämä on tautologiaa, sama pätee valtaosaan kaikkiin muihinkin syihin kuolleista.

 

Ylikuolleisuus

Pandemian alettua lukuisat kansainväliset organisaatiot (OECD, EuroStat, EuroMOMO, WHO, ym), tietosivustot (OWiD , IHME, ym) media (The Economist, The Lancet, ym) ja yksittäiset tutkijat alkoivat luoda ja julkaista kymmeniä maita kattavia, tai yksittäisten maiden (esim. allekirjoittanut Suomen) ylikuolleisuustilastoja.  Ne perustuvat kansallisiin ja julkisiin väestötilastoihin, jotka ovat lähes poikkeuksetta erittäin luotettavia, ajantasaisia, yksityiskohtaisia ja helposti saatavilla.  Kuolleisuustilastot muodostavat lahjomattoman kontrollin – tässä tapauksessa pandemiakuolleisuuden raportoinnille – ja osoittivat jo alkuvaiheessa, että monet maat raportoivat kansalaisilleen ja WHOlle kaunisteltuja ja jopa yksiselitteisesti vääristeltyjä tietoja.   Silloinkin kun koronakuolemien diagnostisointi ja raportointi ovat kohdallaan, ylikuolleisuus kertoo pandemiasta, yhteiskunnasta ja väestöstä enemmän kuin tilastoidut koronakuolöemat.

Olen nähnyt tähän mennessä vain vähän pandemian ajalta julkaistuja ikäluokittaisia ylikuolleisuusanalyysejä pl. OWiDn viikko/kuukausilaskelmia, Ilkka Rauvolan 52 viikon laskelmia, ja yhtä omaa 0-14 v. ikäluokan ylikuolleisuusanalyysiä.

WHO:n määritelmän mukaan esim. COVID-19 pandemiaan liittyvä ylikuolleisuus [excess mortality/deaths] on tapahtuneiden kuolemien ja laskennallisen kuolleisuuden – jos pandemiaa ei olisi – erotus.  Avain on kuolleisuuden, jos pandemiaa ei olisi, laskennallinen arviointi-

Olen aiemmin julkaissut blogissani perinpohjaisen selvityksen Suomen koronapandemia-ajan koko väestön ylikuolleisuuden laskemisesta ja laskennan tuloksista  [https://worldaccordingtomatti.blog/2023/01/17/kaikki-paitsi-elama-on-turhaa/].

Tämänkertaisessa postauksessa esitän yhtenäisellä menetelmällä lasketut ylikuolleisuusarviot Suomen väestön ikäryhmille, 0-14 v., 15-29 v., 30-39 v., 40-49 v., 50-59 v., 60-69 v., 70-79 v., 80-89 v., 90+ v., sekä koko väestölle, 0-90+ v. aikajaksolla 2020 viikko 12 → 2023 viikko 29, yhteensä 174 viikkoa.  Jaoin tuon ylikuolleisuuslaskennan myös kahteen vaiheeseen, ennen ja jälkeen 2021 viikon 27.  Laskuissa käytettämäni Suomen väestön viikottaisten kuolemien sekä vuosittaisen väestömäärän ja -rakenteen lähteet ovat Tilastokeskuksen julkaisut

Kuolleet muuttujina Alue, Viikko, Ikä, Sukupuoli ja Tiedot. PxWeb

Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972-2022

Ylikuolleisuuden laskennan avain on taustakuolleisuuden [= laskennallinen kuolleisuus, jos pandemiaa ei olisi] mallintaminen.  Edellämainituissa postauksissa käyttämäni laskennallisen kuolleisuuden malli koostui pandemiaa edeltävän aikajakson 2005 – 2019 trendistä ja keskimääräisestä vuosirytmistä [korkeampi talvella ja keväällä, matalampi kesällä ja syksyllä].  Vuosirytmi vaikuttaa laskennan tarkkuuteen lyhyellä, mutta ei vuosien aikajaksolla.  Niinpä jätän taustakuolleisuuden mallin vuosirytmit tällä kertaa huomiotta, ja arvioin kunkin ikäluokan 174 viikon pandemiajakson taustakuolleisuutta käyttäen saman ikäluokan aikajakson 2010 viikko 12 → 2020 viikko 12 lineaarista kuolleisuustrendiä.

Kuolleisuus ilmaistaan useimmiten kuolleiden määränä tuhatta ikäluokan jäsentä kohden (promilleina, ‰) per vuosi tai per jokin muu, erikseen ilmoitettu aikajakso.  Jokaisesta ikäluokasta jokaisen viikon aikana kuolleiden määrää vastaavan ikäluokan koon laskin lineaarisella interpolaatiolla Tilastokeskuksen kunkin vuoden viimeiselle päivälle ilmoittamista luvuista.

 

Ylikuolleisuuslaskennan tulokset ikäluokittain

Tässä osassa esitän kullekin ikäluokalle tähänastisten 174 pandemiaviikon laskennallisista tuloksista (i) graafin ylikuolleisuuden kertymisestä yli koko pandemia-ajan (‰), (ii) arvion siitä kuinka paljon toteutunut kuolleisuus ylitti odotetun, ts. laskennallisen kuolleisuuden (%), sekä (iii) arvion ylikuolemien lukumäärästä.   Laskennallisten arvioiden tarkkuudet ovat matalampia nuoremmille ryhmille, joissa luvut ovat pienimpiä ja vastaavasti korkeampia vanhimmille ikäryhmille jossa ne ovat suuruusluokkaa 50 kertaa suurempia.  Lukuarviot eivät ole lopullisia, ne vastaavat vuoden 2023 heinäkuun tilannetta, ja ne kasvavat edelleen toistaiseksi.

Aloitan nuorimmasta ikäluokasta, 0-14 v.  Sen 174 viikon aikana kertynyt ylikuolleisuus oli 0,102 ‰, toteutunut kuolleisuus ylitti laskennallisen 20 % ja ylikuolemia kertyi kaikkiaan 86.  Ylikuolleisuutta ei kertynyt lainkaan vielä v. 2020, mutta alkoi kertyä v. 2021 alusta alkaen jokseenkin lineaarisesti laskentakauden loppuun saakka.

Ikäluokan 15-29 v. kertynyt ylikuolleisuus oli 0,131 ‰, toteutunut kuolleisuus ylitti laskennallisen 8,4 % ja ylikuolemia kertyi kaikkiaan 125.  Lasketut numeroarvot ovat nämä, mutta tämän ikäluokan tulokset poikkeavat niin olennaisesti kaikista muista ikäryhmistä, että niihin on suhtauduttava varauksilla ja palaan niihin muiden tulosten esittelyn jälkeen.

Ikäluokan 30-39 v. kertynyt ylikuolleisuus oli 0,162 ‰, toteutunut kuolleisuus ylitti laskennallisen 6,9 % ja ylikuolemia kertyi kaikkiaan 117.  Ylikuolleisuuden kertyminen on vähäistä kevääseen 2021 saakka, jonka jälkeen kertyminen oli lähes lineaarista laskentakauden loppuun saakka.

Ikäluokan 40-49 v. kertynyt ylikuolleisuus oli 1,10 ‰, toteutunut kuolleisuus ylitti laskennallisen peräti 29,4 % (!) ja ylikuolemia kertyi kaikkiaan 784.  Ylikuolleisuutta kertyi melko tasaisesti läpi koko laskentakauden.

Ikäluokan 50-59 v. kertynyt ylikuolleisuus oli 1,87 ‰, toteutunut kuolleisuus ylitti laskennallisen 17,0 % ja ylikuolemia kertyi kaikkiaan 1316.  Kuten 40-49 v. ryhmässä, tämänkin ryhmän ylikuolleisuus kertyi varsin tasaisesti läpi koko laskentakauden.

Ikäluokan 60-69 v. kertynyt ylikuolleisuus oli 1,53 ‰, toteutunut kuolleisuus ylitti laskennallisen 4,9 %, molemmat alittivat merkittävästi 50-59 v. ryhmän arvot, ja ylikuolemia kertyi kaikkiaan 1086.  Ylikuolleisuuden kertyminen oli vähäistä syksyyn 2021 saakka, sen jälkeen lineaarista laskentakauden v. 2023 kevääseen, jolloin kertyminen hidastui.

Ikäluokan 70-79 v. [nk. suuret ikäluokat lukuunottamatta v. 1941 kohorttia sisältyvät tähän] kertynyt ylikuolleisuus oli 6,27 ‰, toteutunut kuolleisuus ylitti laskennallisen 8,6 %, ja ylikuolemia kertyi kaikkiaan 3729.  Ylikuolleisuuden kertyminen oli vähäistä syksyyn 2021 saakka, mutta sitten jyrkempää ja lineaarisesta laskentakauden loppuun saakka.

Ikäluokan 80-89 v. kertynyt ylikuolleisuus oli 10,5 ‰, toteutunut kuolleisuus ylitti laskennallisen 4,4 %, ja ylikuolemia kertyi kaikkiaan 2867.  Ylikuolleisuuden kertyminen alkoi vasta talvella 2022, mutta jatkui sitten jyrkkänä, tosin pysähtyen kesällä 2022 ja 2023.

Ikäluokan 90+ v. kertynyt ylikuolleisuus oli 40,0 ‰, toteutunut kuolleisuus ylitti laskennallisen 5,5 %, ja ylikuolemia kertyi kaikkiaan 2332.  Tämä ikäluokan ylikuolleisuuden kertymäkuva on lähes toisinto 80-89 v. ikäluokasta.  Vastoin yleisiä mielikuvia, 80 v. ja sitä vanhempien osuus kaikista ylikuolemista on ollut vain 38%.  Molemmissa näkyvien jyrkien nousujen [talvi-kevät] ja notkahdusten [kesä-syksy] vähintään osittainen selitys on käytetyn taustakuolleisuusmallin lineaarisuus, jonka vuoksi se aliarvioi talvi-kevätkauden ja yliarvioi kesä-syyskauden taustakuolleisuutta.  Koko vuoden tason arviointiin tällä ei ole vaikutusta.  Vuodenaikarytmin huomioivat ylikuolleisuuskertymät käyttäytyisivät siis esitettyjä juohevammin, mutta johtaisivat samoihin numeerisiin lopputuloksiin.

Samalla tavoin laskien koko väestön ylikuolleisuus oli 2.47 ‰, toteutunut kuolleisuus ylitti laskennallisen 7,5 %, ja laskennallisia ylikuolemia kertyi kaikkiaan 13 815 (vrt. ikäryhmäkohtaisista mallilaskelmista yhteenlaskien 12 444).  Koko väestön ylikuolleisuus kertyi samankaltaisesti kuin kolmen vanhimman ikäluokan (70+ v.) ylikuolleisuus.  Syy on ilmeinen, niiden osuus ylikuolemista oli 3/4.  Vastaavasti alle 70 v. osuus kaikista ylikuolemista oli 1/4.  Alkusyksyyn 2020 mennessä ylikuolleisuutta ei kertynyt juuri lainkaan, ja seuraavaankin kesään, 2021, mennessäkin vain vähän [hetki näytti otolliselta sittemmin julkaisematta jääneelle kirjalle, Miten Suomi päätti voittaa koronan].  Syksystä 2021 alkanut ylikuolleisuuden jyrkkä kertyminen nosti Suomen v. 2022 aikana länsimaailman ylikuolleisuustilastojen huippulle.

Edelläolevat graafit ja niiden selitykset sisältävät niin paljon numerotietoa, että kokosin ne allaolevaan taulukkoon 1. yhdessä tärkeimpiwen taustatietojen kanssa.

 

Mitä nämä graafit ja numerot kertovat – muutamia nostoja

Ikäluokkien koko pandemia-ajan ylikuolleisuuserot.  Absoluuttisesti ylikuolleisuus (‰) nousi yhdellä poikkeuksella, 50-50 v., sitä enemmän mitä vanhemmasta ikäluokasta on kyse – mitä vanhempi ihminen on, sitä todennäköisenpää on että hän kuolee saatuaan virus/bakteeritartunnan, joutuessaan vaikeisiin olosuhteisiin tai esim. seuraavan viiden vuoden aikana ylipäätään.  Tämä on triviaaliteetti.  Kiinnostavampi on kysymys, kuinka paljon kunkin ikäluokan ylikuolemat kasvattivat kuoleman riskiä yli odotusarvon pandemian aikana (%).

Omassa luokassaan on ollut ylikuolemien osuuden [kaikista kuolemista] kasvu päiväkoti- ja kouluikäisten (0-14 v.) sekä kouluikäisten vanhempien ikäluokissa (40-49 v. ja 50-59 v.), joissa kuoleman riskit kasvoivat 17 – 29%.  Hakematta palautuu mieleen lasten kouluissa saamien ja kouluista koteihin tuomien tartuntojen aktiivinen vähättely, jopa de facto suosiminen ensin laumasuojan ja sitten hybridi-immuniteetin edistämiseksi.

Vastaavasti alhaisimmat ylikuolleisuuden osuudet kaikista kuolemista löytyivät 60-69 v., 80-89 v. ja 90+ v. ikäluokissa, 4,5 – 5,6%, ts. 1/3 … 1/6 kouluikäisten ja heidän vanhempiensa ylikuolemien vastaavista osuuksista.  Suuret ikäluokat kattavassa 70-79 v. ikäluokassa ylikuolemien osuus oli korkeampi, 8,9 %.

Yli 60 v. ikäisille on useammin kuin nuoremmille mahdollista valikoida, rajoittaa ja välttää kontaktejaan sekä paikkoja joissa altistumisriski on ilmeinen.  Sensijaan lapsiperheille tämä tehtiin etenkin syksystä 2021 alkaen vaikeaksi tai mahdottomaksi perheen mahdollisista riskiryhmiin kuuluvista riippumatta.

 

Nuoremman, alle 60 v., ja vanhemman, yli 60 v., väestön ylikuolleisuus ennen kesäkuuta 2021 ja sen jälkeen 

Taulukko 2 esittää koronakuolemat keskimäärin viikkoa ja miljoonaa ihmistä kohden laskettuna [joten lukuarvot ovat keskenään suoraan vertailukelpoisiksia] erikseen ajalle ennen ja jälkeen keskikesän 2021 sekä koko ajalle, erikseen alle ja yli 60 v. ikäisille sekä koko väestölle.  Jaksojen välinen ero nuorempien ja vanhempien ikäluokkien pandemia-ajan ylikuolemien suhteen ei voisi olla räikeämpi.  Ensimmäisen jakson, pandemian alusta kesäkuuhun 2021, aikana ylikuolleisuus pysyi kokonaisuudessa maltillisena.  Yllättävästi ylikuolleisuutta ilmeni vain alle 60 v. ikäisessä väestössä.  Myös yli 60 v. ikäisiä ihmisiä kuoli COVIDiin, mutta julkiset rajoitustoimet ja yksilöiden oma suojautuminen eivät ainoastaan pitäneet ikäväestön koronakuolemien määrää alhaisena vaan ilmeisesti vähensivät muista tartuntataudeista ja ehkä joistakin muistakin syistä aiheutuneiden kuolemien määrää niin paljon, että ikääntyneiden kokonaiskuolleisuus väheni odotusarvoa pienemmäksi.  Tämä näkyy selvästi kuvissa 8 ja 9.  Jos/kun tavoitteena oli, syksyllä 2020 julkaistun Great Barrington Declaration -ideologian mukaisesti, levittää tartuntoja lapsiin ja nuoreen aikuisväestöön [koska heidän uskottiin olevan de facto suojassa COVID tartuntojen vakavilta seurauksilta, jonka koska heidän tartuttamisensa kautta uskottiin saatavan väestössä aikaan laumasuoja COVIDin leviämistä vastaan], ja samalla suojata vanhuksia [ja muita riskiryhmiä], niin kesään 2021 saakka ainakin sekä lasten, nuorten ja keski-ikäisten tartuttamisessa, että ikääntyneiden suojaamisessa onnistuttiin yli odotusten.

Toinen, kesällä 2021 alkanut pandemiajakso muodosti jyrkän vastakohdan ensimmäisen jakson torjuntavoitolle.  Deltavariantti levisi keskellä kesää jalkapallon maailmanmestaruuskisoista Pietarista hallitsemattomasti kaikkialle Suomeen.  Tästä huolimatta ja vanhusten sekä riskiryhmien toisen rokotuskierroksen ollessa vielä kesken, kaikkia koronarajoituksia alettiin purkaa nopeaan tahtiin, kansalaisten annettiin ymmärtää,  että pandemia hiipuu, on muutaman viikon kuluttua ohi, ja rohkaistiin lähtemään liikkeelle, tapaamaan kavereita, tekemään entisiä kivoja asioita, voittamaan pelkopandemia ja palaamaan normaaliin.  Omikronvariantti saapui Suomeen joulun alla, ja moni odotti sen lieviksi uskotuista infektioista jopa lopullista luonnon immuunibuusteria, jolla korona voitetaan.

Ylikuolleisuus kääntyi jo loppukesällä kasvuun.  Alle 60 v väestön ylikuolleisuus kasvoi 50…100%.  Vanhemman, yli 60 v. ikäisen väestön kohdalla muutos oli paljon rajumpi.  Alikuolleisuus vaihtui muutamassa viikossa nopeasti kasvavaksi ylikuolleisuudeksi.  Niin korkeaksi, että kesästä 2021 syyskuuhun 2023 kertyneen ylikuolleisuuden tilastoissa Suomi siirtyi pandemian hallinnassa parhaiten selviytyneiden maiden joukosta yhdeksi kaikkein huonoimmin menestyneistä, kts. Taulukko 3.

 

Lukio- ja opiskeluikäisten ikäluokan 15-29 v., riskikuva  poikkeaa olennaisesti muista ryhmistä (kuvat 2 ja 11).  Allaolevan kokonaiskuolleisuuskuvaajan tasoitetut viikkokeskiarvot vuodesta 2020 vuoteen 2023 näyttävät, että 15-29 v. kuolleisuus aleni vuoteen 2015 saakka, kääntyi nousuun v. 2016, mutta romahti ensimmäisen pandemiavuoden 2020 lopulla.

Minulla ei juuri ole eväitä tämän ikäluokan kuolleisuuden vuosien 2016-2020 nousun ja vuoden 2020 toisen puoliskon nopean laskun syiden arviointiin.  Ajatuksiin nousevat toisaalta huumekuolemat, joista mieleen on jäänyt uutisista ohimennen kuultuja klippejä.  Koska tämän ikäluokan kokonaiskuolleisuus on hyvin alhainen, esim. huumekuolemien lisääntyminen muutamalla kymmenellä per vuosi voisi selittää vuosien 2016…20 kuolleisuudessa havaitun nousun.  Toisaalta erilaisten riskikäyttäytymismahdollisuuksien väheneminen ensimmäisenä pandemiavuonna saattaisi selittää ylikuolleisuuden nopeaa pudotusta vuoden 2020 jälkipuoliskolla.

 

Pandemiapolitiikan seurausten arvioimiseksi ja eri ikäluokkien sekä koko väestön ylikuolleisuuskertymien ymmärtämiseksi pandemia-aika on jaettava aikaan ennen kesää 2021 ja aikaan syksystä 2021 eteenpäin.  Jälkimmäinen edustaa yhtä suurta epäonnistumista kuin edellinen onnistumista. 

Kouluikäiset ja heidän vanhempansa ovat maksaneet koko pandemia-ajan koronapäätöksistä kuolleisuuden 17-29% nousun muodossa suhteellisesti korkeimman hinnan.  Yli 70 v. ikäiset taas ovat maksaneet syksyllä 2021 jälkeisistä koronapäätöksistä 9000 ylikuoleman muodossa absoluuttisesti korkeimman hinnan. 

COVID tartuntojen pitkäaikaisten ja pysyvien vaikutusten hintaa ja kestoa me emme vielä tiedä, se voi osoittautua erittäin korkeaksi.  On kuitenkin varmaa, ne kohdistuvat raskaimpina tämän päivän lapsiin, nuoriin ja parasta ikäänsä eläviin aikuisiin, koska heillä on eniten jäljellä olevaa elämää elettävänä, toimeentuloa ansaittavana, sekä omia ja yhteisiä velkoja maksettavana.

 

Epilogi

Jo edellä totesin, että Suomi luopui kesän ja syksyn 2021 aikana koronatartuntoja torjuvista toimista kaikkialla,  jopa terveyden- ja sairaanhoidossa sekä hoivakodeissa. Ensin se perustui uskomukseen että COVID tartunta on lähes vaaraton kaikille muille paitsi ikääntyneille ja riskiryhmille, ja että näiden ryhmien rokottaminen kahteen kertaan sekä muun väestön ’kohtaaminen koronaviruksen [=luonnon]’ kanssa toisi koko väestölle immuniteetin joka riittäisi taltuttamaan pandemian tavalliseksi kausiflunssaksi.  Omikronin saavuttua tätä uskomusta täydennettiin epämääräisesti ajoittaisten rokotusten plus tartuntojen tuottamalla buustauksella, hybridi-immuniteetilla.

(i) Kesästä 2021 alkaen sovellettu [hybridi]strategia nosti Suomen ylikuolleisuuden [myös COVID-kuolemat] maailman huipulle, (ii) molemmat pysyvät kaksi vuotta myöhemmin edelleen huipulla kausittain ja virusvarianteittain vaihdellen, (iii) eliniänodote aleni v. 2022 toisena vuonna peräkkäin ja enemmän kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen ja (iv) COVIDin pitkäaikaiset ja pysyvät terveysvaikutukset kumuloituvat erityisesti nuoressa ja työikäisessä väestössä jokaisen uuden ja toistuvan tartunnan kautta.

Jos nämä tosiasiat eivät riitä osoittamaan, että kesän 2021 jälkeinen koronapolitiikka on epäonnistunut perinpohjaisesti, on pakko kysyä, mitä tämän politiikan tavoitteet ovat olleet, ja mitä ne ovat nyt?

Yksi hallitusneuvottelujen kuumista ja kalliista kysymyksistä on suhtautuminen liikennepolttoaineiden nk. jakeluvelvoitteeseen.  Tämä kaikkea muuta kuin itseselittävä sana velvoittaa liikennepolttoaineiden jakelijat toimittamaan vuosittain kulutukseen vähimmäismäärän uusiutuvia polttoaineita.  Joskus tulevaisuudessa tämä velvoite voitaneen täyttää hiilidioksidista ja uusiutuvalla sähköllä tuotetusta vedystä prosessoiduilla polttonesteillä (nk. sähköpolttoaineilla), mutta nämä ovat toistaiseksi laboratorio- ja pilottivaiheen hankkeita.  Niiden massatuotantoon saakka vaihtoehdot ovat erilaisista biomassoista tuotettu etanoli, biodiesel ja biokaasu.  Laskennallinen oletus on, että nämä biopolttonesteet ovat ilmastoneutraaleja, ts. että ne vähentävät polttoaineiden käytön kasvihuonekaasupäästöjä jakeluvelvoitetta vastaavalla osuudella.  Tämä laskenallinen oletus ei tietenkään voi pitää paikkaansa.  Se edellyttäisi biopolttonesteiden koko tuotanto- ja jakeluketjujen hiilineutraalisuutta.  Ongelma on kuitenkin sivuutettu olettamalla/uskomalla että biopolttonesteiden hiilitase on joka tapauksessa ilmaston kannalta ratkaisevasti fossiilisia polttonesteitä parempi.

Tämä oletus pätee kuitenkin vain muiden tuotantoprosessien tai yhdyskuntien jätevirroista tuotetuille biokaasulle/polttonesteille, jotka eivät edes teoriassa voi täyttää  liikennepolttoaineiden kasvavia jakeluvelvoitteita, Suomessa, Euroopassa, maailmassa.

Tämän vuoksi valtaosa liikennepolttoaineisiin sekoitetuista biopolttonesteistä tuotetaan prosessoimalla varta vasten kasvatetusta sokeriruo’osta, maissista, vehnästä, palmu- ym. -öljykasveista.  Kysyntää vastaavien biopolttonestemäärien tuottaminen vaatii valtavasti viljelypinta-aloja ja biomassavirtoja, työkoneita ja kuljetuskapasiteettia, lannoitteita ja kasvinsuohjelukemikaaleja.  Kun koko tuotannon hiilitasevaikutukset on laskettu uuden viljelymaan raivauksesta alkaen, tulos on johdonmukaisesti ollut että [em. jätevirtoja lukuunottamatta] biopolttonesteiden hiilitase ei ole niillä korvattavia fossiilisia polttonesteitä parempi vaan merkittävästi huonompi.  Ts., jakeluvelvoite huonontaa liikenteen hiilitasetta, jakeluvelvoitteen nostaminen huonontaa sitä lisää, ja tämän hetken jakeluvelvoitevaihtoehdoista ilmastolle paras olisi 0%.

Lisäksi maan raivaaminen biopolttonesteiden tuotantoa varten edustaa luontokatoa pelkistetyimmillään.

Perustelu, että jakeluvelvoite on silti syytä säilyttää, koska se painostaa öljy-yhtiöitä tuottamaan tulevaisuudessa oikeasti hiilineutraaleja liikennepolttoaineita, on absurdi koska (i) hiilitasetta ei paranneta huonontamalla sitä ensin väliaikaisesti ja toivomalla myöhemmin käännettä parempaan (ii) investoinnit biopolttonesteiden viljelyalaan ja tuotantoprosesseihin eivät millään mekanismilla edistä investointeja biopolttonesteiden kanssa kilpaileviin sähköpolttonesteisiin.

Yksityiskohtaisemmat perustelut ja viitteet olen esittänyt Kuopion yliopistolla professori Jouko Tuomiston syntymäpäiväseminaarissa 13.3.2019 pitämässäni esitelmässä, jonka powerpoint-versio on kokonaisuudessaan tässä.

Siinä viitatut tieteelliset artikkelit ja raportit taas löytyvät tästä:

J Fargione et al. Science 2008, T Searchinger et al. Science 2008, sekä Science 2009

EEA/SC, 2012

Bioenergie: Möglichkeiten und Grenzen, Leopoldina, Nationale Akademie der Wissenschaften, 2012

DeCicco et al. Climate Change (2016) 138

TD Searchinger et al. Nature 2018, 564

www.greenpeace.org/archive-finland/fi/kampanjat/palmuoljy/UKK-palmuoljy/

INTRODUCTION

A large and increasing body of scientific literature points towards significant effect of the post COVID-19 syndrome following a mild to severe COVID-19 infection on the cognitive function (A, B, C, D, E, F, G, H).

Three hypotheses for post COVID-19 syndrome have been considered:

– The persistence of the virus in the organism.

– The s.c. cytokine storm triggered by the virus in its acute phase.

– The existence of autoantibodies that may perturbate the immune function.

 

IS COVID INDUCED COGNITIVE IMPAIRMET ASSOCIATED WITH AGE?

Elena Herrera et al. in the Department of Psychology, University of Oviedo, Spain, assessed for individuals with post COVID-19 syndrome [but not COVID-19 sequelae with observed organ damage] the association of the level and probability of cognitive impairment  with the age, level of education, cognitive reserve [correlates with age and education, see the original research paper] and time since COVID-19 diagnosis of the patient.

They conducted the study with 214 patients selected by the following eligibility criteria: (i) 18 years or older, (ii) confirmed diagnosis of COVID-19 or RT-PCR positive at least 4 months before the study, (iii) symptoms suggestive of post COVID-19 syndrome [WHO definition] with present neurological complaints that appeared during or after SARS-CoV-2 infection, (iv) no brain damage, neurodegenerative, autoimmune or psychiatric disease that could lead to cognitive problems, and (v) no history of alcohol or drug abuse.

The mean age of the participants was 47.5 years (SD=7.4), and they were divided into three age groups, 26-39 years, 40-49 years, and 50-64 years.  In the total sample 182 (85%) were women. The participants had in average 16.3 years (SD=5.9) of education, the average time from diagnosis to cognitive tests was 508 days (SD=150), 24% had been hospitalised, 2.7% in ICU for COVID-19.

Each participant underwent 22 cognitive ability tests covering attention, working memory, verbal memory, visual memory, visuospatial function, speed processing, executive functions, and language [Spanish].

For each test the result of each participant was scaled into a Z-score [Z-score distributions for the applied tests are available for the Spanish population.  An individual test result of 0.0 refers to the mean, -1.0 to one standard deviation below the mean, +1.0 to one standard deviation above the mean].  Separately in each test the participants were assigned into one of four groups, high (Z > 1.5), mean (-1.5 < Z < 1.5), mild impairment (Z < -1.5), and severe impairment (Z < -3.0, i.e., more than 3 standard deviations below the Spanish population mean).

 

CONTRARY TO EXPECTATION THE YOUNGER ARE IMPAIRED MORE THAN THE OLDER

Table 4 in the study report presents for each test the percentages of the participants in the four Z-score groups and then in the three age groups within each Z-score group.  I amended the original Table 4 by writing in the group and test definitions from the actual text body instead of just the shorthand symbols seen in the column and line titles in Table 4 of the publication.  The structure and numerical contents of Table 4 in the study report and in my Table are identical.

Table: The percentages of the participants in the four Z-score groups and then in the three age groups within each Z-score group for each of the 22 cognitive ability tests.

To help grasp a general impression of the cognitive ability test results I computed weighed averages of the 22 test results for the three age groups and compare just the highest (Z > 1.5) and the lowest (Z < -3.0) test score groups.  In no way should this mini-table be seen to replace the much more informative full table.

In the youngest age group only 1/10 found themselves in the highest test scores group, but almost half in the lowest, i.e., with severe cognitive impairment.  In contrast, in the oldest age group, 3/10 were in the highest test scores group, but only 1/10 in the lowest.  The results obtained by the oldest age group were significantly higher in all neuropsychological tasks in which statistically significant differences were observed.

 

ASSOCIATION OF COGNITIVE IMPAIRMET WITH YOUNG AGE IS SIGNIFICANT AND CONSISTENT, AND THE IMPAIRMENT PERSISTS AT LEAST 1…2 YEARS AFRER COVID-19 INFECTION

Indeed, the most striking result of the study was that all the correlations found between the neuropsychological tests and age were positive (i.e., the older the age, the better the scores on the tests), except for the ROCF (complex figure copying) task, in which a negative correlation was found.

The facts that only 51 of the 214 study participants had been hospitalised, and that there was no correlation between the COVID-19 severity and the cognitive ability tests outcomes, indicates that most of the observed outcomes resulted from mild infections.

The youngest group showed the highest percentages in brief attention and severe verbal memory impairment, as well as deficits in semantic verbal fluency tasks and reasoning tasks.

The mean time from COVID-19 diagnosis to cognitive ability tests was 508 days, which suggests that cognitive difficulties are often maintained up to two years or more.  On some tasks, however, such as the verbal learning phase and immediate recall of visual memory, patients with longer time since COVID-19 diagnosis showed better results, suggesting that some cognitive areas might improve over time.

 

FINDINGS SUPPORT THE AUTOIMMUNE HYPOTHESIS FOR LONG COVID

The facts that women appear to suffer much more frequently from the post COVID-19 syndrome than men, gives indirect support to the autoimmune hypothesis of the post COVID-19 syndrome since several studies (e.g., I) have found that this type of disease affects women more than men in a ratio of 80–20%.  The outcome that the youngest, 26-39 yr, age group in the current study suffers significantly more frequently from both mild and severe cognitive impairment than the oldest, 50-64 yr, age group is contrary to a priori expectations, since younger age usually induces a better prognosis in virtually all disorders with cognitive deficits, such as dementia and acquired brain injury.  The result, however, does agree with an earlier Italian study (J). It also supports the autoimmune hypothesis, since aging affects the immune system by weakening it, so that the autoimmune response will also be weaker.

 

THE IMPLICATIONS FOR FINLAND [and most other countries] ARE DIRE

A recent investigation of the global proportions of individuals with persistent fatigue, cognitive, and respiratory symptoms following COVID-19 (K) estimates that 6.2% (2.4 – 13.3%) of individuals who had symptomatic COVID-19 experienced Long COVID symptoms, including 2.2% (0.3 – 7.6%) for cognitive problems after adjusting for health before COVID-19.

National Institute for Health and Welfare in Finland (THL) estimated that by September 2022 70% of the total population had experienced COVID-19.  The proportion must have increased significantly in the following autumn-winter COVID-wave, although many if not most of those cases have been reinfections.  Assuming conservatively that 75%, or 4.1 million Finns have experienced COVID-19 at least once, 256 thousand would be suffering from Long COVID and 91 thousand from cognitive impairment.  For the time being these percentages and numbers continue to grow.

The findings of Elena Herrera et al. suggest that in the order of ¾ of the impaired are women, and that most of theimpaired are not old and vulnerable – as the authorities and media like to see it – but, instead, adults in their prime age and working career.  These are bad news even if you would ignore the human tragedy of the individuals, who find that their regular day to day tasks at home or at work have become too difficult to manage – not at the age of 86 but of 40 years.  The news are seriously bad for the availability, capability and, thus, productivity of our skilled labour force, for the dependency ratio, and for the whole economy and society.  Just try to imagine physicians, nurses, bus drivers, rescue troopers, airline pilots, police officers, etc. whose cognitive capacities have dropped via one or more COVID infections to three standard deviations below the national mean – in other words, to the lowest 0.5% category.

Helsingin sanomien artikkeli, Näin suomalaiset kuolevat nuorena, 22.3.2023, kirvoitti keskustelua niin artikkelin kommenttipalstalla kuin SoMessakin huumeista ja alkoholista, itsemurhista ja mielenterveydestä, menetetyistä elinvuosista ja kypsästä iästä.  

HS:n artikkeli kertoi Kuntaliiton omistaman Finnish Consulting Groupin (FCG) Suomen Tilastokeskuksen kuolinsyytilastojen pohjalta tekemästä, OECD:n PYLL(potential years of life lost – potentiaalisesti menetetyt elinvuodet)-indeksiin perustuvasta tutkimuksesta suomalaisten eri maakunnissa eri systä menettämistä elinvuosista.  Kuitenkin artikkelin lause kypsäksi iäksi on kansainvälisesti päätetty 75 vuotta johdatteli niin mielikuvia kuin keskusteluakin siinä määrin sivuraiteelle, että koin tarpeelliseksi selvittää toisaalta mitä tämän lauseen takaa löytyy ja mitä ei löydy ja toisaalta kertoa mitä menetettyjen elinvuosien ja terveyden mittareita on käytössä, mihin niitä tarvitaan, mitä ne kuvaavat sekä esittää muutamia käyttöesimerkkejä.

OECD:lle 75 vuotta ei määritä kypsää ikää vaan se on PYLL laskennan tarkoituksiin valittu ikäraja (selected age limit).

 

Osa 1: ”Kypsäksi iäksi on kansainvälisesti päätetty 75 vuotta” – kuka, missä?

Käsitteen kypsä ikä merkitys suomen kielessä ja sitä vastaavan mature age tai mature years englannin kielessä on kaikkea muuta kuin täsmällinen.  Suomessa se tarkoittaa yleensä aikusta, aikuisen tasolla olevaa ihmistä, esim. “Kypsä ihminen ei aina ole aikuinen, eikä aikuinen ihminen ole aina kypsä”.  Englannin kielessä mature age/years tarkoittaa laveasti ei-nuorta, sukukypsää, keski-ikäistä, sekä kiertoilmaisuna vanhaa ihmistä.  Kävin läpi kymmenkunta Google hauilla [OECD “mature age”] ja [OECD “mature years”] löytynyttä julkaisua.   OECD-libraryn julkaisuista päätellen mature age esiintyy lähes yksinomaan australialaisissa raporteissa, jotka koskevat iältään yli 50 v. työvoiman pysyttämistä työelämässä.  Myös yhdestä suomalaisesta OECDn raportista mature age löytyi ja se viittaa aikuisopiskelijoihin.  Google hauilla [WHO “mature age”] ja [WHO “mature years”] löytyi yksi julkaisu WHO:n v. 2015 uudistamista ikäluokittelusta.  Yksikään artikkelissa määritetyistä viidestä ikäluokasta ei sisällä käsitettä mature, mutta abstrakti päättyy “… throughout the whole life in the course of rapid growth in youth, smooth development in mature age and the subsequent gradual aging of the human body.” Tässä tekstissä  kypsä ikä [mature age] viittaa tasaiseen elämänvaiheeseen nuoruuden ja vanhuuden välissä.

HS artikkelin emotionaalisesti ladatuksi koettu lause ”Kypsäksi iäksi on päätetty kansainvälisesti 75 vuotta” on FGG:n asiantuntijalääkärin Emma Kajanderin tai HS artikkelin kirjoittajan Tiina Rajamäen oma kannanotto.  Mitään kypsän iän [mature age/years] kansainvälisesti päätettyä määritelmää – ikärajasta puhumattakaan – ei ole ole olemassa.

Lisättäköön, että Tilastokeskuksen mukaan tänään 75 v ikäisen suomalaismiehen jäljellä olevan elinajanodote on keskimäärin kahdeksan ja naisen yli kymmenen vuotta.

 

Osa 2: Miksi ja miten menetettyjä elinvuosia mitataan?

Rationaalisen terveyspolitiikan päätöksenteko tarvitsee eri tekijöiden väestölle aiheuttamien terveysmenetysten vertailua, samalle viivalle saattamista, muutoinkin kuin eurojen mittarilla.  Kehittynyt yhteiskunta pyrkii luonnollisesti torjumaan ulkoisten syiden, kuten tapaturmien, tartuntatautien, elinympäristön altisteiden, epäterveellisten elintapojen, väkivallan ja hoitovirheiden, mutta myöskin perinnöllisten tekijöiden sen väestölle aiheuttamia sairauksia, invaliditeetteja ja kuolemia.  Torjua ei kuitenkaan voida keinoilla ja hinnalla millä hyvänsä koska päättäjien vallalla ja resursseilla on rajansa.  On siis pyrittävä arvioimaan, kvantifioimaan, toisaalta mistä syistä johtuen ja kuinka paljon elinvuosia ja terveyttä väestö erilaisista syistä menettää, ja toisaalta, kuinka paljon terveyttä ja elinvuosia väestölle olisi mahdollista voittaa erilaisilla lääketieteellisillä toimenpiteillä (esim. rokotukset), yhteiskunnallisilla rajoituksilla (esim. alkoholin myynti ja tarjoilu), säädöksillä (esim. elintarvikehygienia), tekniikoilla (esim. liikenneväylien valaiseminen) ja kustannuksilla, sekä miten niiden hyödyt ja rasitukset jakautuisivat eri väestöryhmien kesken.  Samalla oikeusvaltion on huomioitava yksilöiden yhdenvertaisuus ja oikeudet eivätkä niiden vaatimukset ole automaattisesti yhdensuuntaisia väestön kokonaisedun kanssa.

Etujen ja haittojen puntarointi on siis paljon haastavampaa kuin ensikysymällä luulisi.  Yleispätevillä ihmiselämän ja terveyden mittareilla ei kaikkia vastauksia löydy, mutta ilman sellaisia esim. esikouluikäisen tapaturman, 15 v pojan kohtaaman väkivallan, 30 v perheenäidin auto-onnettomuuden, 70 v miehen syövän ja 92 v naisen keuhkokuumeen seurausten kvantitatiivinen vertaileminen on mahdotonta ja käteen jää vain johtopäätösten teko yhteismitattomista kuvauksista.

Kuolemien lukumäärä on kvantitatiivisista elämän ja terveyden mittareista karkein, eniten käytetty ja lahjomattomin.  Pandemia-ajan kokonais[yli]kuolleisuus on tällainen mittari, ja se on mahdollistanut pandemian seurausten vertailemisen eri maiden välillä ja aikajanalla.  Sen kvantitatiivisuus jää kuitenkin äärimmäisten seurausten lukumäärän tasolle. Se ei huomioi menetetyn elinajan määrää menetetyn terveyden määrästä puhumattakaan.

Nyt kolme vuotta jatkuneen COVID pandemian aiheuttamien ylikuolemien globaaliksi määräksi on arviotu 21,3 (17,0 – 29,0) miljoonaa.

OECD-PYLL (potential years of life lost, potentiaalisesti menetetyt elinvuodet), jota HS:ssa uutisoidussa FGG:n analyysissä käytettiin on kuolemien lukumäärää kehittyneempi ennenaikaisen kuolleisuuden mittari.  OECD on kansainvälinen talousjärjestö, joten sen kehittämä mittari painottaa työikäisten ehkäistävissä olevia kuolemia.  Potentiaalisten menetettyjen elinvuosien (PYLL) laskennassa summataan kussakin iässä esiintyvät kuolemat ja kerrotaan ne jäljellä olevien vuosien määrällä valittuun ikärajaan asti (OECD:n terveystilastoissa valittuna ikärajana, selected age limit, käytetään 75 vuotta).  Vielä 2009 ikäraja oli 70 vuotta.  Ikärajan nostaminen vastaa tavoitteeseen työurien pidentämisestä väestön terveiden elinvuosien lisääntyessä.  Maiden välistä ja aikatrendien vertailua varten OECD standardoi PYLL:t on maakohtaisesti ja vuosittain.  Ikästandardoinnin vertailuväestöksi on otettu OECD vuoden 2010 kokonaisväestö.  PYLL ilmaistaan menetetyinä elinvuosina 100 000 iältään 0–69 v. asukasta, miestä ja/tai naista kohti.

Huolimatta 75 v laskentaikärajasta ja kohdeväestön rajaamisesta 0-69 vuoden ikähaarukkaan OECD-PYLL mittaa koko väestön terveyttä ja hyvinvointia.  Mekaaninen päättely, että 75 v vanhempien kuolemat eivät vaikuttaisi väestön OECD-PYLL arvoon, vie harhaan koska saman väestön eri ikäkohorttien kuolleisuudet eivät ole toisistaan riippumattomia.  Maassa A, jossa esim. 80 vuoden ikäisten kuolleisuus on korkeampi kuin maassa B, myös 75 v, 70 v ja 65 v ikäisten kuolleisuudet ovat jokseenkin varmasti korkeampia.

HS:n uutisteksti FGG:n analyysistä oli sikäli pettymys, että vaikka analyysi oli tehty maakunnittain ja aivan ilmeisesti myös kuolinsyittäin, maakunnalliset tulokset esitettiin ainoastaan suhteellisina ja kuolinsyiden osuudet vain kuvailevina.  Olisi mielenkiintoista ja vaikkapa äänestyspäätöstenkin kannalta merkityksellistä saada tietää esimerkiksi alkoholin aiheuttamiksi lasketuissa kuolemissa potentiaalisesti menetettyjen elinvuosien määriä eri maakunnissa 100 000 ikävakioitua miestä ja naista kohden ja päästä vertaamaan määriä maakuntien kesken tai muista syistä menetettyihin elinvuosiin.

YLL/WHO (years of life lost, menetetyt elinvuodet) muistuttaa PYLL:a.  Siinä lasketaan eri kuolinsyiden, eri maissa, eri ikäisille, naisille ja miehille aiheuttamia menetettyjä elinvuosia 100 000 asukkasta kohden.  Valitun kuolinsyyn C vuonna t aiheuttamat menetetyt elinvuodet [YLL] alaväestölle, jonka on iältään a vuotta ja sukupuoleltaan s on yhtä kuin vastaavien (C,t) kuolemien lukumäärä kertaa väestön (a,s) menetettämien elinvuosien määrä.  Kuolemien lukumäärä perustuu WHO:n globaaleihin terveysarvioihin [WHO Global Health Estimates] ja menetetyt elinvuodet maailman väestöennusteiden (World Population Prospects 2012) vuodelle 2050 ennustamaan korkeimpaan kansalliseen elinajanodotteeseen syntymäetkellä, 92 vuotta.  Ikäraja seuraa korkeinta kansallista elinajanodotetta.

Monikansallinen tutkijaryhmä julkaisi vuoden 2021 alussa laskelman COVID:in vuoksi 81 maassa vuonna 2020 menetetyistä elinvuosista ja päätyi YLL arvioon 20,5 miljoonaa.  Keskimäärin kussakin COVID kuolemassa menetettiin 16 elinvuotta.  Ekstrapoloituna maaliskuulle 2023 COVID:in aiheuttama YLL on kasvanut 109 miljoonaan menetettyyn elinvuoteen.

Laskentaa varten valituista ikärajoista – OECD-PYLL, 75 v., WHO-YLL, 92 v. – johtuen OECD:n laskentamalli painottaa työikäisten ihmisten elinvuosimenetysten aiheuttajia kun WHO:n laskentamalli kattaa koko väestön elinvuosien menetykset.  Eron selittää se että OECD on talous- ja WHO terveysjärjestö.  Vaikka WHO:n YLL laskenta tuottaa menetetyille elinvuosille huomattavasti suurempia numeroarvoja kuin OECD:n PYLL laskenta, eri maiden keskinäiseen järjestykseen tällä tuskin on mainittavaa vaikutusta, kuolinsyiden järjestykseen varmaankin enemmän.

 

Osa 3: Väestön sairauskuorman yleispätevin mittari on Maailmanpankin ja WHO:n kehittämä DALY

Menetettyjen elinvuosien (YLL) kuva eri väestöryhmiin kuuluvien yksilöiden sairaustaakasta (BoD, burden of disease) jää väistämättä epätäydelliseksi, koska se ei huomioi sairauksien ja vammojen aiheuttamaa usein pitkäaikasta ja pahimmillaan lamauttavaa työ/toimintakyvyttömyyttä.  Tämän vuoksi Maailmanpankki käynnisti 145 maata kattavan maailman tautitaakka -projektin (Global Burden of Disease Study, GBD) vuonna 1990.  Projektissa tuhannet tutkijat kaikkialla maailmassa kvantifioivat 100 sairauden ja vamman vaikutukset kuolleisuuteen ja sairastavuuteen iän, sukupuolen ja alueen mukaan jaoteltuna.  Hanke tuotti myös termin toimintakykysovitetut elinvuodet (disability-adjusted life years, DALY) tautitaakan (BoD) mittayksiköksi.  Yksi DALY vastaa yhden vuoden terveyden/toimintakyvyn täydellistä menetystä – esim. kuolemaa, koomaa tai neliraajahalvausta.

Tiettyyn sairauteen tai vammaan liittyvät DALY:t lasketaan lisäämällä sen aiheuttamiin menetettyihin elinvuosiin (YLL) menetyt terveet elinvuodet (YLD).  YLD lasketaan kertomalla kunkin sairauden tai vamman rajoittamana eletty kokonaisaika ko. sairauden tai vamman rajoittavuuskertoimella (Disability weight). DALY konsepti ja DALY laskenta kuvataan yksityiskohtaisestion WHO methods and data sources for global burden of disease estimates 2000-2019 -raportissa, josta löytyy myös GBD-projektin tuottamaa ja laskennassa tarvittavaa numerotietoa.

Koska DALY on yleispätevin tähän mennessä kehitetyistä kuolemien, sairauksien ja vammojen väestötason vaikutusten mittareista, sen käyttö on yleistynyt hyvin laajalle eri väestöihin eri syistä kohdistuvien  terveyshaittojen laskemiseksi ja vertailemiseksi yhteisellä mitta-asteikolla.

Omassa työssäni BoD:n mittaaminen DALY:na on ollut vuosituhannen vaihteen jälkeen yksi keskeisimmistä työkaluista.  EU:n EnVIE ja IAIAQ projekteissa selvitimme 26 Euroopan maan väestöille sisäilman saasteista [pl. tupakansavu] aiheutuvan sairauskuorman kohdentumisesta eri päästölähteille, eri aineille ja eri sairauksille.  Selvityksen perusteella sisäilman saasteiden koko sairauskuorma on n. 1,45 miljoonaa DALY/vuosi, sairauskuorman lähteistä merkittävimmät ovat ulkoilma ja lämmityspolttoaineet, aineista palamisperäiset pienhiukkaset ja bioaerosolit, sekä sairauksista sydän- ja verisuonitaudit, astma ja hengitystieallergiat. 

Erikseen arvioidun tupakansavun osalta Euroopassa vuodesta 2000 vuoteen 2010 voimaan tulleet tupakointirajoitukset vähensivät siitä aiheutuvan sairauskuorman 1,6 miljoonasta 0,6 miljoonaan DALY/vuosi, ts. 2000 luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä voimaan tulleet tupakointirajoitukset lisäsivät Euroopan väestölle joka vuosi miljoona tervettä elivuotta!

Kolmannessa EU projektissa, URGENCHE, mallinsimme paikallisten kasvihuonepäästöjen alentamisvaihtoehtojen vaikutuksia neljän Eurooppan ja kahden Kiinan kaupungin väestöjen lähivuosien  terveisiin elinvuosiin DALY:na.  Soveltamalla esim. Suzhoun kaupungissa globaalille ilmastolle tulevien vuosikymmenien kannalta  parasta sjenaariovaihtoehtoa ilman saasteiden paikalliselle väestölle lähivuosina aiheuttama sairauskuorma, BoD, alenisi 44% verrattuna business-as-usual skenaarioon.

 

Lopuksi: Niin PYLL, YLL, kuin myös DALY ovat väestön menetettämien [terveiden] elinvuosien arviointimenetelmiä.  Yksilön puuttuvien/liikojen elinvuosien ennakointiin tai selittämiseen ne eivät missään nimessä sovellu.

Ensimmäisen paastonajan sunnuntain – invocavit – evankeliumiteksti [alla] on tuttu jokaiselle koulun uskonnonopetukseen osallistuneelle ja rippikoulun käyneelle. Samanaikaisesti tuttu ja kovin kaukaisen tuntuinen.  Osakseni tuli alustaa siitä raamattupiirissä, johon olen kauan kuulunut.  Olisin todella kaivannut konkreettisempaa tekstiä.
Epätoivoisena avasin saksalaisen, erittäin runsailla selitysteksteillä (1500 sivua tiheää pränttiä], varustetun Uuden Testamentin, jonka olin ostanut Berliinissä v. 2017 Saksan Evankeelisilta kirkkopäiviltä.  Sen selitysteksteistä avautui minulle aivan uusi ja ajankohtainen näkökulma Matteuksen 4 luvun tekstiin.

---

Matt. 4:1–11

¹Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. ²Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. ³Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” ⁴Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’”
⁵Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. ⁶Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’” ⁷Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’”
⁸Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ⁹ ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” ¹⁰ Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’”
¹¹Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.

Sen jälkeen kun Johannes oli kastanut Jeesuksen Henki vei hänet erämaahan, ensin 40 päiväksi nälän, janon, väsymyksen ja vilun uuvutettavaksi ja senjälkeen Paholaisen kiusattavaksi.  Jeesus, ihminen ja Jumalan poika joutui siis kohtaamaan Paholaisen nälkäisenä, janoisena ja uupuneena ihmisenä.

Ensimmäinen kiusaus, kivien käskeminen muuttumaan leiväksi [lätäkön viiniksi, kylmän luolan lämpimäksi asunnoksi tms.] oli tietenkin ihmisen mahdollisuuksien ulottumattomissa.  Turvautuminen ’supervoimaan’ olisi – simsalabim – täyttänyt Jeesuksen omat välittömät mukavuuden, kylläisyyden ja lämmön tarpeet.  Samalla Jeesus olisi kuitenkin astunut ihmisyytensä rajojen ulkopuolelle.  Hänen sisarillaan, veljillään, vanhemmillaan, kavereillaan ja naapureillaan moista mahdollisuutta ei tietenkään olisi.

Toinen kiusaus, heittäytyminen alas temppelimuurin harjalta ja laskeutuminen maahan turvallisesti enkeleiden kannattelemana, olisi ollut häikäisevä demonstraatio: nähkää ja vaviskaa, tähän ei teistä kykene kukaan.  Ihmeteko olisi tehnyt typerryttävän vaikutuksen jokaiseen näkijään, ja heitähän Temppelin aukiolla oli joka hetki enemmän ja kaikkialta Juudeasta ja Galileasta kuin missään.  Aukiolta tapahtuman kuvaukset olisivat kiirineet kohuvyörynä toreille ja synagoogiin ja tuoneet Jeesukselle valtavasti näkyvyyttä.

Siis miksi ei?  Tekihän Jeesus monia maineikkaita ihmetekoja – ei kai niistä muutoin evankeliumeissakin kerrottaisi.  Jeesus teki ne kaikki kuitenkin toisille, ei itselleen, paransi sairaita, herätti kuolleita, ruokki 5000 viidellä leivällä ja kahdella kalalla – söi toki niistä itsekin.  Tempelinharjalta hyppääminen olisi ollut vaikuttava itsetehostusspektaakkeli, mutta se ei olisi parantanut kenenkään vammaa, tyydyttänyt yhdenkään nälkää, sammuttanut kenenkään vanhaa vihaa tai tuonut rauhaa yhteenkään ahdistuneeseen mieleen.
Monen ihmeteon kohdalla Jeesus kielsi parantunutta tai eloon herätetyn läheisiä kertomasta eteenpäin, varmasti tietäen että turhaan.  Tieto levisi, kumuloitui ja käynnisti odotuksia, jotka purkautuivat ensin vallankumousjohtajan vastaanottona palmusunnuntaina ja pettymyksenä kiirastorstaina.
Myös ristille Jeesus joutui ja kuoli ihmisenä.  Hän ei kehotuksista huolimatta astunut alas, näyttänyt kuka on kuka.  Ristille naulatut eivät astu alas voittajina, ristille naulatut kuolevat siihen lyötyinä.  Kansa ei kyennyt käsittämään miksi ”tosia hän on auttanut, itseään ei voi auttaa.”  Missä on juju?
Oman elämänsä ristille saakka Jeesus eli kanssaihmistensä veljenä.  Ilmestyminen ja jälleen katoaminen seinistä ja lukituista ovista välittämättä tapahtuivat vasta hänen ihmiselämänsä päätyttyä.

Kiusauksista suurin oli kolmas, koko maailman herruus, valta kaikkien ja kaiken yli.  Sellaistahan tavoittelivat Jeesuksen eläessä Rooman keisarit Augustus ja Tiberius – joltisellakin menestyksellä.  Paholainen tarjosi Jeesukselle maailman herruutta, omaa kirkkoa, ikuista ja mahtavaa Jerusalemia, pilviin kohoavaa kultakupolista Jeesuksen temppeliä jumalallisella – no, oikeammin saatanallisella – mahtikäskyllä.

Jeesuksen, Pietarin ja Paavalin seuraajien seurakunnat monistuivat, levisivät ja kasvoivat ensimmäiset kolme vuosisataa enimmäkseen vainottuna rahvaan liikkeenä vaihdellen kulovalkeana ja kytönä kaikkialla Rooman valtakunnassa.  Ne tavoittelivat ihmisiä ruohonjuuritasolla, lähikontakteilla, muu oli liian vaarallisia.  Missä kristityt nousivat liikaa näkyviin tai johonkin tarvittiin syntipukkia, siellä viranomainen käynnisti vainon.  Noustuaan v. 380 Rooman valtionuskonnoksi kirkko alkoi sitten kasvattaa ja laajentaa valtaansa myös perinteisemmillä keinoilla tavoitteena koko maailma.
Vuosisatojen varsilla maailman herruutta ovat tavoitelleet myös islam/Arabit, Tsingis-Khan, Espanja, Napoleonin Ranska, Britannian imperiumi, kommunistit/Stalin, natsit/Hitler, jne.
Juuri nyt pyhää maailmanherruusmissiota toteuttaa Putin – Moskovan patriarkaatin siunauksella – kuvitellen [samoin kuin edeltäjänsä] että [toisin kuin edeltäjänsä] juuri hän käyttäisi rajatonta maailmanvaltaa kaikkien parhaaksi.  Tie valtaan, vallan varmistamiseen ja laajentamiseen ei välttämättä näyttäisi kauniilta, mutta ruumisröykkiöt, savuavat rauniot, pommien myllertämät maisemat, äitien, leskien ja orpojen tuskat unohtuisivat kun oikeuden voitto, kansan onni, lainehtivat viljavainiot, bulevardien kauneus ja palatsien loisto korvaisi kaiken.
Kristinuskon nimiin maailmanvallottajista on vannonut moni.  Yksikään ole ymmärtänyt, ei ehkä kysynytkään, miksi Jeesus torjui maailman herruuden kun Paholainen sitä hänelle tarjosi.  Jos kysyivät, ehkä ajattelivat että Jeesus nyt vaan oli naivi ymmärtämään että ’saadakseen omelettia on rikottava munia’.

Paholaisen Jeesukselle suuntaamat kiusaukset edustavat kolmea eri tasoa: oikotietä omien välittömien tarpeiden tyydyttämiseen, oikotietä maineeseen ja menestykseen ihmisten silmissä, ja lopulta oikotietä valtaan yli toisten ihmisten.

Ensin Paholainen tarjosi Jeesukselle seitsämän, lisä- ja plusnumeron oikein.  Lukuisat sadut, elokuvat, kirjat ja somepostaukset perustuvat onnepotkuun tai taikakeinoon, jolla päähenkilö saa tavoittelemansa ohi kaiken vaivan jota ihmiset yleensä joutuvat näkemään.  Näistä haaveilee jokamies, me miljardit arkiseen puurtamiseen kyllästyneet viikon lottoarvonnan seuraajat.
Sitten Paholainen nosti tarjousta, lumoutuneita ihmisjoukkoja, suosiota ja vaikutusvaltaa – superjalkapallosankarin, huippuartistin, miljoonien seuraaman somevaikuttajan statusta.  Tällaiseen ponnistelee enemmän tai vähemmän vakavissaan miljoona omasta mitättömyydestään ylös parrasvaloihin, ihmisjoukkojen ihailemaksi halajavaa.
Lopulta Paholainen tarjosi rajatonta valtaa.  Juuri sinulla on visio, juuri sinulle valta kuuluisi, sinä käyttäisit sitä parhaiten.  Sitäpaitsi, muutoinhan vallan anastaisi tuo toinen – vahingoksi meille kaikille, pahempaa, koko luomakunnalle.  Näin suurta valtaa tavoittelee ehkä tuhat.  Ota, kaikki on sinun, kun vain tunnustat minut valtiaaksesi [eihän sinun tästä tarvitse kertoa kenellekään toiselle].

Miksi Jeesus ei tarttunut mihinkään näistä tarjouksista?  Koska omaksi hyväkseen hän ei todellakaan tehnyt mitään mitä hänen veljensä ja sisarensa ei voisi omaksi hyväkseen tehdä.  Miten hän olisi voinut ihmisiä ymmärtää, opettaa ja heidän asemaansa asettua, jos hän olisi itse voinut milloin tahansa astua puhelinkoppiin ja syöksyä sieltä vastaamaan uuteen haasteeseen ääntä nopeampana teräsmiehenä.
Jeesuksen esimerkki ja opetus saattoivat jäädä elämään vain hänen jälkeensä jättämien ja heidän tilalleen tulevien seuraajien – meidän inhimillisen rajallisuuden alaisten – ajatuksissa, rukouksissa, puheissa ja toimissa, elämässä.  Ja juuri niissä ne ovat eläneet jo kaksi vuosituhatta läpi lukemattomien onnistumisten, erehdysten, katumusten, armahdusten ja arjen töiden.

Juice Leskinen, XV Yö, 1980

  

 

Tiivistelmä

Aloin kirjoittaa tätä artikkelia vastineena Helsingin Sanomien Annikka Mutasen artikkeliin  Laskelmat Suomen ”huikeasta” yli­kuolleisuudesta eivät kestä tarkastelua 31.12.2022.  Tämä on nyt se tarkastelu.  Heti aluksi oli selvää, että väite vastaan väite, sana vastaan sana kiistely olisi hyvän ajan heittämistä huonon perään, että ei olisi viisasta kirjoittaa sitä ad hominem vaan a data, ja että tästä lähtökohdasta artikkelista tulisi aivan liian pitkä HS:n sivuille.  Siksi blogipostaus.

Poimin HS:n väitteistä muutaman:

• • ”Ylipäätään ylikuolleisuudelle ei ole virallista kansainvälistä mittaria”, Rapo sanoo:  Määrittele ”virallinen”.  Ylikuolleisuuden ovat määritelleet Cambridge Dictionaryn lisäksi mm. WHO, EuroStat, OECD.Stat verkkosivuillaan, ja WHO nimenomaan COVID-19 pandemian vuoksi täsmennettynä.  Määritelmät ovat  asiallisesti yhdenmukaisia ja läytyvät linkkeineen tämän artikkelin liitteestä.  WHO:n määritelmän käänsin suomeksi tämän artikkelin alkuun.
  • Ei siis ihme, että eri ylikuolleisuusvertailuista on saatu hyvinkin eri näköisiä tuloksia: Artikkelini taulukon 2 numeroista voit päätellä itse kuinka erinäköisiä tuloksia neljä eri ylikuolleisuusarvioitsijaa ovat kahdeksalle maalle ja kahdelle aikajaksolle tuottaneet.
  • Laskelmat Suomen ”huikeasta” yli­kuolleisuudesta eivät kestä tarkastelua:  Maaliskuusta 2020 joulukuuhun 2022 ylikuolemia kertyi n. 10 000, näistä 2/3 kesän 2021 ohi-on päätösten jälkeen.  Artikkelini taulukosta 1 voit päätellä itse kuinka hyvin tekemäni Suomen ylikuolleisuusarviot pandemian 3 vuodelle ja kahdelle alajaksolle kestävät tarkastelua kahden vastaavan kansainvälisen ylikuolleisuusarvion kanssa ja taulukosta 2 miten arviot  ylikuolleisuudesta Suomessa vertautuvat seitsämään muuhun Euroopan maahan.
  • …kuolleisuuden tarkastelussa pitää aina käyttää ikävakioituja lukuja. Ikävakiointi poistaa väestömäärässä ja ikärakenteessa tapahtuneiden muutoksen vaikutuksen ilmiöön. … Emeritusprofessori Jantusen laskelma menee harhaan ainakin ikävakioinnissa:  Ikävakioituja kansainvälisisiä ylikuolleisuusanalyysejä on tehty hyvin niukalti ja löytämistäni vain yksi ulottuu vuoteen 2022.  Sen tuloksia voi Suomen osalta tulkita sekä sekä hyviksi että huonoiksi, mutta vertailukelpoisia numeerisiin ylikuolleisuusarvioihin ne eivät ole.

Edellisten ohella yleisimmin kuulemani väitteet kansainvälisiä ja Suomalaistenkin laskemia ylikuolleisuusarvioita vastaan ovat

(i) Koronan kanssa mutta ei koronan vuoksi: Kuolinsyillä ei ole vaikutusta ylikuolleisuuteen, ainoastaan kuolemien määrillä.

(ii) Suomen väestön ikääntymistä ei ole huomioitu: Seitsämän eurooppalaisen vertailumaan väestöpainotettuihin keskiarvoihin verrattuna suomalaisten mediaani-ikä on 1,3 v nuorempi, yli 70 v osuus on 1,0 %-yksikköä pienempi, elinajanodote 0,2 v lyhyempi, diabetesprevalenssi sama, ja tupakointi merkittävästi vähäisempää.  Me emme ikäänny yksin.

(iii) Tilastot antavat väärän kuvan Suomen koronakuolleisuudesta: OECD, EuroStat, WHO, the Economist, ym. eivät yhteistuumin eivätkä erikseen ota vaivakseen muokata tilastojaan Suomea mustaavaan suuntaan. Suomi on erikoistapaus vain meille suomalaisille.  Jos me taas itse parantellemme numeroita, me petämme ainoastaan itseämme.

Suomen pandemiakuolleisuus nousi kesäkuusta 2021 alkaen eurooppalaisittain matalalta tasolta yhdeksi kehittyneiden maiden korkeimmista.  Syitä ovat suomalaisten virka-asiantuntijoiden neuvot sekä päättäjien niistä johtamat valinnat ja toimet, joita valtamedia on jokseenkin kritiikittömästi ja varauksetta tukenut.

Mitään suomalaisten omista toimista riippumattomattomia objektiivisia/ulkoisia syitä Suomen erittäin huonoksi kehittyneeseen pandemiatilanteeseen ei ole.

 

Ylikuolemat, ylikuolleisuus, määritelmä

WHO: COVID-19 pandemiaan liittyvät ylikuolemat [excess deaths]:

COVID-19 pandemiaan liittyvää ylikuolleisuutta [excess mortality] käytetään kvantifioimaan pandemian suoria ja epäsuoria vaikutuksia.  Ylikuolleisuus [excess mortality] on määritelty kaikkien määrätyllä alueella määrättynä aikana tapahtuneiden kuolemien ja laskennallisen kuolleisuuden, jos kriisiä (esim. COVID-19 pandemiaa) ei olisi, erotuksena.  Tämän erotuksen oletetaan sisältävän kuolemat jotka johtuvat COVID-19:sta suoraan, sekä myös kuolemat jotka liittyvät COVID-19:aan epäsuorasti pandemian terveydenhoitoon ja yhteiskuntaan kohdistuvien vaikutusten kautta, miinus kuolemat jotka olisivat tapahtuneet normaaliolosuhteissa, mutta joilta vältyttiin pandemiaan liittyneiden sosiaalisten olosuhteiden ja henkilökohtaisten käyttäytymismuutosten vuoksi.

Ylläoleva teksti on WHO:n 10.5.2022 päivittämä määritelmä ylikuolleisuus/ylikuolemat -käsitteelle epidemian tai tapahtuman (kuten helleaalto, ilmansaaste-episodi, sota) yhteydessä.  Hieman tiiviimmin muotoiltuja ylikuolleisuuden/ylikuolemien määritelmiä ovat esittäneet myös mm. EuroStat, OECD, OWiD [Our World in Data] ja Cambridge Dictionary – ne löytyvät liitteestä 1.  Niiden kaikkien olennainen sisältö on sama.  Ylikuolleisuus on [haitallisen tapahtuman aikana] toteutuneen kuolleisuuden ja laskennallisen [normaaleja olosuhteita vastaavan] taustakuolleisuuden erotus.

Koska tiedot toteutuneesta kuolleisuudesta saadaan yleensä luotettavista kansallisista tai kansainvälisistä lähteistä, ylikuolleisuuden laskennan kriittinen muuttuja on arvio todennäköisestä kuolleisuudesta jos haitallista tapahtumaa ei olisi.  Arviointiin on käytettävissä kansallisia ja ylikansallisia tietokantoja ja laskentamenetelmiä.

 

Ylikuolleisuuteen liittyviä mittareita

EuroMOMO Z-score visualisoi viikottaisten kuolemien määrän vaihtelua. Se ei mittaa kuinka paljon viikon kuolemat lukumääräisesti tai prosentuaalisesti ylittävät edellisten vuosien vastaavat tasot, vaan sitä kuinka merkittävä tuo ero on tilastollisesti. Z-scorea ei voi verrata väestöltään erikokoisten maiden välillä, koska väestöltään pienissä maissa, joissa viikottaisten kuolemien määrät ovat pieniä ja hajonnat suuria, esim. 2022 Malta 54…124, Kypros 99…211, niiden Euroopan korkeimmat ylikuolleisuudet 18 % ja 21% näkyvät vain vähäisinä ja harvinaisina substantial increase -tason ylityksenä (Kuva 1.)  Sensijaan suuressa maassa, kuten Ranskassa, viikottaisten kuolemien määrä on suuri ja hajonta pieni 11 000 .. 15 000. Niinpä Ranskan 9.7% ylikuolleisuus näkyy Z-scoren toistuvina ja suurina substantial increase -tason ylityksinä. EuroMOMO ei julkaise maakohtaisia numeerisia ylikuolleisuus-arviota, ei myöskään laskelmissaan käytettyjä standardipoikkeamia.

Kuva 1. EuroMOMO: Kahden väestöltään pienen maan, Maltan ja Kyproksen, Maltaa 12 ja Kyprosta 5 kertaa suuremman Suomen, sekä Suomea 12 kertaa suuremman Ranskan viikottaisten kuolemien Z-scoret vuoden 2021 heinäkuusta vuoden 2022 joulukuuhun. Maltan ja Kyproksen Euroopan korkeimmat ylikuolleisuudet 18% ja 21% näkyvät Z-scoressa paljon matalampina kuin Ranskan 9.7% ylikuolleisuus.

 

Vakioitu kuolleisuusuhde [SMR, standardized mortality rate].  Väestöotosten vakiointi kuuluu ensimmäisiin asioihin, mikä epidemiologiassa opetetaan.  Sitä  käytetään korjaamaan rinnakkaisten väestöotoksen, esim, altistuneet, ei-altistuneet, kuolleisuus/sairastavuustuloksia vertailukelpoisiksi.  Sillä vakioidaan laskennallisesti väestöotosten raakatuloksiin tutkimuksen kohteena olevan muuttujan ohella vaikuttavia taustamuuttujia, kuten ikä, sukupuoli, sosioekonominen tai terveydellinen tausta.

”Ikävakiointi poistaa kahden populaation välisistä eroista sen osuuden joka johtuu niiden erilaisista ikärakenteista; mutta se ei poista normaaleista kuolemanriskeistä sosioekonomisia eroja, eikä ylipainoisuuden tai tupakoinnin  ja terveydenhoidon eroja”.

Väestön tulevien vuosien kuolleisuutta voi toki ennustaa olettamalla kunkin ikävuosiluokan kuolleisuuden säilyvän nykyisenä, ja laskemalla odotettavissa oleva normaalikuolleisuus tulevien vuosien ennustetuja ikäjakaumia vastaavaksi.  Laskutapa johtaa kuitenkin tulevien vuosien kuolleisuuden systemaattiseen yliarviointiin, koska – poikkeusvuosia lukuunottamatta – kunkin ikävuosiluokan (0…100v) kuolleisuuden trendi on ollut aleneva jo toistasataa vuotta.

Ikävakiointi huomioi lukuisista kuolleisuuteen vaikuttavasta muuttujista vain yhden, iän, mutta sivuuttaa elintavat, ravinnon, elin-, asuin- ja työympäristön, terveyden- ja sairaanhoidon, tapaturmat ja väkivallan ym. joiden pitkän ajan muutoksista kertyvän yhteisvaikutuksen ansiosta suomalaisten eliniän pitkän ajan kasvutrendi on ollut 2,4 kk/v, ts. ikävakioitu kuolleisuus on jatkuvasti alentunut.  Tänään 84 v täyttävän elinajanodote on hänen elinaikanaan kasvanut 31 (!) vuotta.

 

Aikasarja-analyysi:

COVID-pandemiaa edeltävän ja pandemian aikaisen kuolleisuuden arvioinnissa ei ole kyse kahden väestöotoksen vertaamisesta, vaan koko väestön seurannasta, aikasarja-analyysistä, joka on normaali tapa analysoida myös helteen ja pakkasen, ilmansaasteiden, yleisten tupakointirajoitusten ym. vaikutuksia koko väestön terveyteen ja kuolleisuuteen.  Toisin kuin ikävakiointi, reaalidataan perustuva aikasarja-analyysi sulkee sisäänsä kaikkien muutostekijöiden yhteisvaikutuksen ja siten myös niiden keskinäisten tilastollisten riippuvuuksien vaikutukset.  Ikävakiointia ja aikasarja-analyysiä [muiden vaikuttavien tekijöiden huomioimiseksi] ei voi yhdistää, koska aikasarja-analyysi sulkee jo kertaalleen sisäänsä myös väestön ikääntymisen vaikutuksen.

Taustakuolleisuuden arvioimiseen Suomessa tarvittava kuolemien aikasarja (Kuva 2.) ulottuu 1700 luvulle ja korkealla ikäluokka-sukupuoli-alue-aikaresoluutolla se on ladattavissa Tilastokeskuksen verkkosivulta vuodesta 1990 tähän päivään.  Tarkkana, yksityiskohtaisena ja monidimensionaalisena tämä kuolemien tilasto on ihanteellista materiaalia monentyyppiseen datavetoiseen numeeriseen mallintamiseen sekä myös numeeristen aikasarjamallien kehittämiseen ja testaamiseen.

Kuva 2. Kuolleiden määrät Suomessa viikottain vuodesta 1990 vuoteen 2022. Tarkka katsoja erottaa kuvasta kuolleisuuden verkkaisen alenemisen vuoteen 2004 (keskim.-178#/v), ja sen jälkeinen hieman nopeamman kasvun vuoteen 2019 (keskim. +425#/v).

 

COVID-19 pandemiaan liittyvä ylikuolleisuus

Ensimmäinen vastaani tullut useita maita kattanut COVID-19 pandemian ylikuolleisuusarvio julkaistiin The Economistissa heinäkuussa 2020.  Sittemmin mm. Financial Times, New York Times, Karlinsky/WMD ja Economist ovat julkaisseet päivittyviä, kymmeniä…satoja maita ja alueita kattavia ylikuolleisuuslaskelmia.  Niiden mukaan pandemia aiheutti Suomessa vuoden 2021 toisella puoliskolla ylikuolemia moninkertaisesti varmistettuja COVID-19 kuolemia enemmän.  Korkein arvio vuosien 1920-21 ylikuolemista Suomessa – 1740 varmistettua COVID-19 kuolemaa ja 8780 ylikuolemaa (!) – esitettiin Lancetin 10.3.2022 julkaisemassa, IHME-tietokantaan perustuvassa, 191 maan COVID- ja ylikuolema-arviot kattaneessa artikkelissa.

Ylikuolemia kansainvälisesti tutkivat, laskevat ja raportoivat tahot, WHO EuroStat ja OECD.Stat, ja Economist, OWiD/Karlinsky, Karlinsky & Kobak ym. käyttävät omien tietokantojensa ohella Human Mortality Database, ja World Mortality Dataset tietokantoja.  Economistin metodiartikkelin mukaisesti se ei huomioi väestön ikärakenteen muutosta ajassa, vaan jäädyttää demografian vuoteen 2019.  WHO:n vastaava metodiartikkeli kuvaa ylikuolleisuuden jakautumista iän ja sukupuolen mukaan.  Tätä ei kuitenkaan pidä sekoittaa kuolemien ikävakiointiin.

Etsiessäni artikkeleita, tilastoja ja useita maita kattavia ikävakioituja ylikuolleisuusvertailuja löysin yhden artikkelin, jossa on esitetty ikävakioidut ylikuolleisuusarviot 37, toisen 29 maalle vuodelle. 2020, ja kolmannen USA:lle ja Euroopalle v. 2020-2021.  Vasta tämän artikkelini ensimmäisen postauksen jälkeen löysin yhden uudemman ja ehdottomasti kiinnostavimman.  Tämä ajoittain päivittyvä Brittitutkimus on löytämistäni ainoa, jossa ikävakioitua ylikuolleisuutta [Age Standardised Mortality Rate, ASMR] on selvitetty Euroopan laajuisesti ja osittain myös vuoteen 2022 ulottuen.

Sen vuoksi esittelen sen tässä laajemmin.

Tutkimusraportin johdantona kannattaa lukea ONS:n viittä ylikuolleisuuden arviointimenetelmää ja niiden 29 maan tuloksia vertaileva raportti.  Arviointimenetelmät tuottavat 29 maasta hyvin erityyppistä ja menetelmien kesken vaikeasti verrattavaa dataa, mutta kunkin menetelmän sisällä niitä voi verrata hyvin eri maiden välillä.

Mutta takaisin ASMR-tutkimukseen.  Siinä käytetyt kuolleisuuden mittayksiköt eivät aukea intuitiivisesti, joten koetan avata niitä hieman.  Tulokset on vakioitu v. 2013 Euroopan Standardiväestöön, ja viikottaisia ikävakiotuja kuolleisuuslukuja (vko ASMR verrataan vuosien 2015-2019 vastaavien viikkojen ikävakioitujen kuolleisuuslukujen keskiarvoon (ref ASMR).

Tulokset on ilmaistu suhteellisena ikävakioituna kuolleisuuslukuina (rASMR). rASMR = (vkoASMR – refASMR)/refASMR ja ilmaistaan prosentteina.  Positiivinen rASMR (suhteellinen ikävakioitu kuolleisuusluku) tarkoittaa että tarkasteltavan viikon ikävakioitu kuolleisuusluku on korkeampi kuin vuosien 2015-19 vastaavien referenssiviikkojen ikävakioitujen kuolleisuuslukujen keskiarvo, ja negatiivinen, että se on matalampi.

Lopulta valitun aikajakson suhteellinen kumulatiivinen ikävakioitu kuolleisuusluku (rcASMR) ilmaistaan ko. aikajakson viikoittaisten ikävakioitujen kuolleisuuslukujen summan prosentuaalisena muutoksena vastaavien v 2015–2019 viikkojen ikävakioiduista kuolleisuuslukujen keskiarvojen summasta (huh!).

Tuloksiin palaan tuonnempaana pandemian ensimmäisen ja toisen vaiheen kohdalla.

 

Ylikuolleisuuden arviointi aikasarja-analyysillä

Koska en kevättalvella 2022 löytänyt suomalaisia ylikuolleisuusarvioita piti alkaa itse laskea minkä suuruinen tämä Suomen WHO:n määritelmän mukainen ylikuolleisuus [ylikuolleisuus on tapahtuneiden kuolemien ja laskennallisen kuolleisuuden – jos pandemiaa ei olisi – erotus] olisi.

Tilastokeskus raportoi Suomessa tapahtuneet kuolemat viikottain, minkä lisäksi tarvitsin arvion taustakuolleisuudesta ilman pandemiaa.  Yksinkertaisin arvio olisi ollut muutaman pandemiaa edeltävän normaalivuoden kuolemien keskiarvo.  Näin laskien päädyttäisiin Suomessa kuitenkin liian korkeaan ylikuolleisuusarvioon, koska kuolleisuus Suomessa on kasvanut jo ennen pandemiaa vuodesta 2005 lähtien, jaksolla 2005-2019 keskimäärin 425 kuolemaa/v.

Pandemiavuosien laskennalliseen taustakuolleisuuteen on siis tunnettava normaalina pidettävän aikajakson taso ja kasvutrendi.  Tätä varten johdin Tilastokeskuksen raportoimista vuosien 2005-2019 viikottaisista kuolemista tässä artikkelissa käyttämäni regressiomallin pandemia-ajan taustakuolleisuudelle

          laskennalliset kuolemat/vko = 8,7587 x kalenterivuosi – 16643,

Ylikuolemien ja COVID-kuolemien tarkemman ajallisen yhteyden selvittämiseksi tarvitaan regressiomallin lisäksi normaalivuosien kuolemien vuodenaika-, kuukausi- ja/tai viikottaisesta -jakauma.  Tätä varten laskin vuosien 2005-2019 toteutuneiden viikkokuolemien poikkeamat regressiomallin ennustamista, ja niistä edelleen keskipoikkeaman normaalivuoden jokaiselle 52 viikolle.  Lopullinen laskentamalli pandemia-ajan viikottaisten taustakuolemien [siis jos pandemiaa ei olisi] arviointiin yhdistää nämä kaksi mallia.

Viidentoista vuoden jokaisen 52 viikon keskiarvot olisi voitu korvata samasta datasta lasketulla kosinisovitteella, kuten Rönning ja Guldbrandsen erinomaisessa analyysissään Suomen pitkäkestoinen ylikuolleisuusanomalia syksyllä 2021, jonka löysin vasta viime joulun alla.

Käyttämäni regressiomalli ei ole erityisen omintakeinen, mutta koska kehitin sen itse jo ennen kuin huomasin esim. Karlinsky/WMD mallintavan 120 maan ylikuolleisuutta hyvin samankaltaisella datavetoisella mallilla [hän perustaa sen 2015-19 normaalivuosidataan] kutsun silti mallin sovellusta Suomeen 2020-22 MJJ regressiomalliksi.

 

MJJ regressiomallin validointi

 Paras tapa validoida malli on testata kuinka hyvin sillä voi ennustaa tulevaiisuuden sijaan jo tapahtuneita asioita, tässä tapauksessa pandemiaa edeltävien kolmen vuoden 2017…19 kuolleisuutta.  Tätä varten johdin mallin parametrit kuten edellä, mutta vuosien 2005-2016 kuolleisuus- ja viikkopoikkeamista.  Kuvassa 3 on esitetty rinnakkain tällä metodin validointimallilla lasketut ja Tilastokeskuksen mukaiset viikottaiset kuolemat vuosille 2017-19.  Laskettuja kuolemia on yhteensä 161 772, tapahtuneita 161 725, ts. mallin ja todellisuuden erotus on 47 kuolemaa 3 vuodessa, 0,029%.

Kuva 3. Vuosien 2005-16 viikkokuolleisuudatasta johdetulla regressiomallilla lasketun vuosien 2017-19 viikottaisten kuolemien määrän ja vastaavien tapahtuneiden kuolemien vertailu. Vuosittaisten kuolemien keskiarvo on 53 900 ja koko kolmen vuoden jaksolle malli ennusti 47 kuolemaa, 0,029%, enemmän kuin tapahtui.  Erikseen vuodelle 2017 malli ennusti 82 ja vuodelle 2018 443 kuolemaa vähemmän, mutta vuodelle 2019 572 kuolemaa enemmän kuin mitä todellisuudessa tapahtui.

 

Tämä kuulostaa jo liian hyvältä.  Realistisemman kuvan MJJ regressiomallin luotettavuudesta sain analysoimalla mallinnettujen ja toteutuneiden vuosittaisten kuolemien eroja.  Koska kuolemat on sekä mallinnettu ja tilastoitu viikottain, tuotin vuosien 2017-19 datasta 100 eri 52 peräkkäisen viikon [=1 vuoden] pituista jaksoa ja laskin niistä jokaiselle mallinnettujen ja tapahtuneiden kuolemien erotukset – ts. MJJ regressiomallin virhejakauman, kumulatiivisena frekvenssijakaumana kuvassa 4.  Erotusten keskiarvo on 45 kuolemaa (0,08%), mediaani -82 (0,15%), standardipoikkeama 497 (0,91%), ja mallin virheistä 95% osuu välille -736 ja +670 kuolemaa (n. 1,3%).

Kuva 4. Sadan vuosiin 2017-2019 sisältyvän 52 viikon jakson regressimallilla lasketun ja tapahtuneen kuoleman erotuksen kumulatiivinen frekvenssijakauma. 52 viikon jakson kuolemien keskiarvo on 53 900. Mallinnettujen ja tapahtuneiden kuolemien erotuksen keskiarvo on 45 kuolemaa, 0,08%, ja standardipoikkeama 497 kuolemaa (0,91%).

 

Validoinnin tulosten perusteella MJJ regressiomallin ennustamien vuosikuolemien systemaattinen virhe [accuracy] on prosentin kymmenesosan, tilastollinen virhe [precission] prosentin suuruusluokkaa.

 

Pandemia-ajan ylikuolleisuus Suomessa

 Palaan WHO:n määritelmään: – ylikuolleisuus on tapahtuneiden kuolemien ja laskennallisen kuolleisuuden – jos pandemiaa ei olisi – erotus.  Kuva 5 esittää rinnakkain pandemia-ajalle MJJ regressiomallilla lasketun viikkokuolleisuuden [taustakuolleisuus jos opandemiaa ei olisi] sekä viikottain tapahtuneet kuolemat.  Niiden erotus on ylikuolleisuus, jonka rinnalla kuva 6 esittää THL:n nykyisen raportoinnin mukaiset koronasta johtuvat kuolemat.  Kaikki tämän esityksen COVID-19 kuolemat ovat THL:n määrittämiä koronasta johtuvia kuolemia ellei nimenomaan toisin mainita.

 

Kuva 5.  Tilastokeskuksen julkaisemat viikottaiset kuolemat Suomessa sekä MJJ Regressiomallilla lasketut viikottaiset kuolemat jos pandemiaa ei olisi jaksolla 2020 viikko 12 – 2022 viikko 52.

Kuva 6.  THL:n nykyisen ilmoitustavan mukaiset koronasta johtuvat kuolemat [yhteensä 4 694] ja MJJ regressiomallilla lasketut ylikuolemat [yhteensä 10 069] vuosille 2020-2022. Raportoinnin viiveen vuoksi, marras-joulukuun koronasta johtuvista kuolemista puuttuu vuoden 2022 loppua kohti tultaessa kasvava osuus.

Taulukossa 1 on esitetty pandemia-ajan COVID-19 ja ylikuolemat vuosille 2020, -21 ja -22, sekä erikseen vuoden 2021 alku- ja loppupuoliskolle, koska ne eroavat jyrkästi toisistaan.  Siitä voi myös vertailla MJJ regressiomallilla, Karlinskyn/WMD regressiomallilla ja Economistin koneoppivalla mallilla laskettuja ylikuolema-arvioita Suomessa pandemian eri vaiheissa.  Kaikki mallit tuottavat saman yleiskuvan pandemian etenemisestä ja ylikuolleisuuden tasosta.  Economistin malli tuottaa koko ajalle 20% korkeamman ja WMDn malli 5% matalamman ylikuolleisuusarvion kuin MJJ regressiomalli.  Jälkimmäinen tuottaa suhteellisesti hieman matalamman ylikuolleisuusarvion ensimmäiselle ja korkeamman kolmannelle pandemiavuodelle kuin Economistin ja WMDn mallit.  Yksi syy saattaa olla, että MJJ regressio perustuu vuosien 2005-2019, WMD vuosien 2015-2019 trendiin.

Taulukko 1. THL:n vanhan ja nykyisen ilmoitustavan mukaisesti raportoimat COVID kuolemat Suomessa sekä MJJ regressiomallin, Economistin ja Karlinskin WMD laskennalliset arviot ylikuolemista Suomessa vuosina 2020…2022.

 

Pandemian kaksi vaihetta

Keskikesä 2021 jakaa pandemian Suomessa kahteen toisistaan jyrkästi poikkeavaan vaiheeseen – sen vuoksi olen jakanut vuoden 2021 tarkastelussani puoliksi pandemian kahden vaiheen kesken.

 

Ensimmänen vaihe

Pandemiavuoden 2020 maalis-huhtikuun koronasta johtuvat kuolemat saatiin pian taitettua lähes nollatasolle, mikä sai Suomen johtavat kansanterveysviranomaiset julkisesti huolestumaan pandemian pysähtymisestä ja liian hitaasta etenemisestä (?!).  Kesäkuusta lokakuuhun viikottaiset koronakuolemat pysyivät yksinumeroisia, mutta kääntyivat syksyllä uuteen kasvuun. Vuoden loppuun mennessä koronasta johtuvia kuolemia oli kertynyt 530, ja ylikuolemia MJJ regressiomallin mukaan 970, Karlinsky/WMD ja Economistin mallien mukaan 254…445 enemmän.

Vuoden 2021 alkupuoliskolla ylikuolleisuus vaihtui alikuolleisuudeksi (Kuva 5 ja Taulukko 1) mitä selittää MJJ regressiomallin epätarkuuden ohella varmistettujen influenssakuolemien putoaminen pandemiaa edeltävien 5 vuoden keskiarvosta, 248, yhteen.  Ilmiö näkyy selvästi myös Economistin ja Karlinsky/WMD laskentatuloksissa.

Taulukossa 2. verrataan neljällä eri ylikuolleisuusmittarilla neljän Pohjoismaan ja neljän Euroopan suuren maan [Ranska, Saksa, Italia, Yhdistynyt Kuningaskunta] ylikuolleisuutta.

Väestöön suhteutettuna ylikuolemia tapahtui pandemian ensimmäisen vaiheen aikana Suomessa merkittävästi vähemmän kuin Keski-Euroopan verrokkimaissa.  Pohjoismaista Tanska ja Norja selviytyivät Suomea paremmin, Ruotsi selvästi huonommin (Taulukko 2.).

Taulukko 2. Economistin, World Mortality Datasetin, OECD:n ja EuroStatin pandemia-ajan ylikuolleisuuslaskelmien tulokset miljoonaa asukasta kohden neljälle Pohjoismaalle ja neljälle suurelle Euroopan maalle (i) jaksolle 2020 viikko 12 – 2021 viikko 26 ja (ii) 2021 viikko 27 – 2022 viikko 52.  Tähänastisen pandemia-ajan ensimmäisellä puoliskolla näissä 8 maassa ylikuolleisuus oli korkein Italiassa jokaisen käytetyn mittarin mukaan.  Toisella puoliskolla, sensijaan, ylikuolleisuus on korkein Suomessa – samoin jokaisen käytetyn mittarin mukaan.

 

Tässä kohdassa on syytä katsoa erikseen kuinka aiemmin mainitsemani ikävakioidun kuolleisuuden [ASMR] brittitutkimuksen tulokset vertautuvat toisenlaisilla menetelmillä laskettuihin taulukon 2 tuloksiin.

Tämän tutkimuksen tuloksista voi päätyä vastakkaisiin tulkintoihin esim. Suomen pandemia-ajan ylikuolleisuudesta.  Sen kuvasta 4 voi lukea, että tammikuusta 2020 kesäkuuhun 2021 Suomen pandemia-ajan suhteellinen kumulatiivinen ikävakioitu kuolleisuusluku (rcASRM) kuului muiden Pohjoismaiden ja Luxembourgin kanssa Euroopan matalimpiin, -5,2%.  Kahdeksasta käyttämästäni vertailumaasta Brittitutkimuksesta puuttuu Saksa, mutta muut seitsämän asettuvat pandemian ensimmäisessä vaiheessa täsmälleen samaan järjestykseen kuin keskimäärin Economistin, Karlinsky/WMD, OECD.Stat ja EuroStat arvioissa taulukossa 2, Norja-Tanska-Suomi-Ruotsi-Ranska-UK-Italia.

Saman julkaisun kuvasta 2 voi sensijaan lukea, että pandemian toisessa vaiheessa kesäkuusta 2021 kesäkuuhun 2022 Suomen viikottainen suhteellinen ikävakioitu kuolleisuusluku (rASRM) oli >1.0 koko väestön osalta 74,1% ajasta ja yli 65 v väestön osalta 81,5% ajasta.  Edellinen luku on Euroopan neljänneksi korkein Kreikan, Bulgarian ja Kyproksen jälkeen, jälkimmäinen toiseksi korkein Kreikan jälkeen (vrt. Ruotsi 3,7%, Euroopan alhaisin].  Näiden tulosten perusteella seitsämän vertailumaata asettuvat pandemian toisessa vaiheessa järjestykseen Ruotsi-Italia-Ranska-Tanska-UK-Norja-Suomi.  Italiaa lukuunottamatta järjestys on sama kuin taulukossa 2.

Tulosten vertailun kannalta on rohkaisevaa, että vaikka ikävakioitujen ylikuolleisuusarvioiden tuottamat lukuarvot eivät numeerisesti olekaan vertailukelpoisia muilla menetelmillä tuotettujen arvioiden kanssa, ne näyttävät asettavan maita hyvin samakaltaiseen  kuolleisuusjärjestykseen.

 

Toinen vaihe

Vuoden 2021 jälkipuoliskolla – delta-variantin levitessä Suomeen – koronasta johtuvat kuolemat alkoivat kasvaa hitaasti, sitten deltavariantin kiihdyttämämänä vuodenvaihteeseen 2021-22, notkahtivat muutamaksi viikoksi kunnes kasvu jälleen omikronin levitessä kiihtyi maaliskuuhun 2022 (Kuva 6.).  Toisin kuin koronasta johtuvat kuolemat, ylikuolemat kasvoivat jo heti keskikesällä hyvin nopeasti ja ylittivät jo heinäkuussa 2021 aikaisemmat huipputasot.  Vuoden 2021 jälkipuoliskon kuuden kuukauden ylikuolemat ylittivät 16 ensimmäisen pandemiakuukauden ylikuolemat 1800…2500:lla ja samojen kuuden kuukauden koronasta johtuvat kuolemat 5..6 kertaisesti (Taulukko 1.).

Kolmannen pandemiavuoden, 2022, aikana koronasta johtuvia kuolemia kertyi 3 285, 70% kolmen tähänastisen pandemiavuoden kaikista 4 694:sta koronasta johtuvista kuolemista.  Ylikuolemia kertyi samanaikaisesti yli kaksi kertaa enemmän, 6 741, 62…67% kolmen tähänastisen pandemiavuoden kaikista 10 069:sta ylikuolemasta.  Tähän mennessä kolmas pandemiavuosi eli 1/3 pandemia-ajasta on aiheuttanut 2/3 pandemiakuolemista.

Väestöön suhteutettuna ylikuolemia tapahtui pandemian toisen vaiheen aikana Suomessa sekä Keski-Euroopan suurista että Pohjolan verrokkimaista eniten (Taulukko 2).

 

Koronamenestystä siis seurasi koronaromahdus

Ensimmäisessä vaiheessa [15.3.2020 – 30.6.2021] Suomi, Tanska ja Norja muodostivat jokaisella neljällä käytetyllä ylikuolleisuusmittarilla arvioituna kahdeksan vertailumaan joukossa pandemiansa parhaiten hoitaneiden kolmen kärjen.

Sitten seurasi romahdus.

Toisessa vaiheessa [1.7.2021-30.12.2022] Ruotsi kiri näiden kahdeksan maan parhaaksi ja Suomi putosi sen huonoimmaksi – molemmat jokaisella neljällä käytetyllä ylikuolleisuusmittarilla arvioituna.

Suomen pandemiapolitiikan vertailutilanne ei parane tarkastelemalla ylikuolleisuuden sijaan varmistettuja COVID-19 kuolemia.  Vuoden 2022 osalta Suomi johtaa em. kahdeksan maan varmistettujen COVID-kuolemien määrässä (Kuva 7.) ja tätä kirjoitettaessa (13.1.2023) Suomen väestöön suhteutettu COVID-19 kuolemien määrä on Johns Hopkins yliopiston SandDatan mukaan neljän kuukauden aikana ollut yhteensä 100 päivän ajan 32 Euroopan, Pohjois-Amerikan, Aasian ja Oseanian kehittyneimmän maan korkein.

Kuva 7. Suomen viranomaisten ilmoittamien varmistettujen COVID kuolemien kumuloituminen miljoonaa asukasta kohden 12 edellisen kuukauden aikana. Myös tällä mittarilla Suomen pandemiatilanne on poikkeuksellisen synkkä. Lähde: https://ourworldindata.org/covid-deaths

 

Loppukommentteja

 Yleisimpiä reaktioita yllä esitettyjen kaltaisiin numeroihin ja kuvaajiin ovat olleet: (i) koronan kanssa mutta ei koronan vuoksi, (ii) Suomen väestön ikääntymistä ei ole huomioitu, (iii) Tilastot antavat väärän kuvan Suomen koronakuolleisuudesta.

Näistä lyhyet kommentit.

• (i) Ei vaikuta ylikuolleisuuteen tai sen arviointiin.
• (ii) Suomen ja vertailumaiden väestöjen ikääntyminen on kunkin tilastoinnin sisällä huomioitu tai jätetty huomioimatta samalla tavalla, joten sillä ei ole vaikutusta kansainvälisten ylikuolleisuustasojen vertailtavuuteen.

Koska tämä argumentti on niin yleinen, poimin taulukkoon 3 OwiDin yleisestä tietokannasta edellämainittujen kahdeksan vertailumaan viisi keskeistä ikä- ja terveysparametria. Niiden väestöpainotettuihin keskiarvoihin verrattuna Suomen väestö on mediaani-iältään 1,3 v nuorempaa, yli 70 v osuus väestössä on 1,0 %-yksikköä matalampi, elinajanodote on 0,2 v lyhyempi, diabetesprevalenssi sama ja tupakointi merkittävästi vähäisempää. Se vähä minkä Suomen väestön ikärakenne poikkeaa tyypillisistä eurooppalaisista arvoista on siis nuorempaan suuntaan, eikä vertailutilanne muuttunut kun lisäsin siihen 20 muuta Euroopan maata.

Taulukko 3. Suomen ja seitsämän vertailumaan väestön ikä- ja terveysparametreja. Koko joukon väestöpainotettuun keskiarvoon verrattuna Suomen väestö on mediaani-iältään 1,3 v nuorempi, yli 70 v osuus on 1,0 %-yksikköä pienempi, elinajanodote 0,2 v lyhyempi, diabetesprevalenssi sama, ja tupakointi merkittävästi vähäisempää.

• (iii) OECD, EuroStat, EuroMOMO, WHO, Johns Hopkins yliopisto, World Mortality Dataset, the Economist, ym. eivät yhteistuumin tai edes joku niistä erikseen ota vaivakseen vääntää kymmeniä tai satoja maita koskevia tilastoja Suomea mustaavaan suuntaan. Suomi on erikoistapaus vain meille suomalaisille.  Jos me taas itse muokkaamme tilastoja peittämään omia virheitä tai parantellemme omia numeroita, me petämme ainoastaan itseämme.

Suomen pandemia-ajan COVID-19 ja ylikuolleisuus nousivat kesäkuusta 2021 alkaen kevääseen 2022 mennessä eurooppalaisittain matalalta tasolta kehittyneiden maiden korkeimpien joukkoon ja ovat sittemmin pysyneet siellä.  Syitä ovat suomalaisten virka-asiantuntijoiden neuvot sekä päättäjien niistä johtamat valinnat ja toimet, joita – virka-asiantuntijoiden auktoriteetin säröttömyydestä alkaen – suomalainen valtamedia on jokseenkin kritiikittömästi ja varauksetta tukenut.

Mitään suomalaisten omista toimista riippumattomattomia objektiivisia/ulkoisia syitä Suomen erittäin huonoksi kehittyneeseen pandemiatilanteeseen ei ole.

 

---

 

LIITE: Excess mortality & excess deaths definitions and links

https://dictionary.cambridge.org/dictionary/english/excess-mortality

Cambridge Dictionary: excess mortality: the number of deaths during a particular period above the usual, expected number under normal conditions, which can show the effect of something like a disease or harmful event.

https://dictionary.cambridge.org/dictionary/english/excess-deaths

Cambridge Dictionary: Excess deaths: Deaths during a particular period above the usual, expected number of deaths under normal conditions, which can show the effect of something like a disease or harmful event:

Not all excess deaths during the pandemic were directly caused by the virus.

https://www.who.int/news-room/questions-and-answers/item/global-excess-deaths-associated-with-the-COVID-19-pandemic

WHO Global excess deaths associated with the COVID-19 pandemic

Excess mortality associated with the COVID-19 pandemic is used to quantify the direct and indirect impacts of the pandemic. Excess mortality is defined as the difference between the total number of deaths estimated for a specific place and given time period and the number that would have been expected in the absence of a crisis (e.g., COVID-19 pandemic). This difference is assumed to include deaths attributable directly to COVID-19 as well as deaths indirectly associated with COVID-19 through impacts on health systems and society, minus any deaths that would have occurred under normal circumstances but were averted due to pandemic-related changes in social conditions and personal behaviours.

https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Glossary:Excess_mortality

Eurostat – Statistics explained      

Glossary: Excess mortality.  An unusual mortality increase during a specific period, in a given population, is often referred to as an excess mortality. Eurostat’s excess mortality indicator is expressed as a percentage of additional deaths in a month compared to a baseline period. In 2020, the baseline is given by average monthly deaths in the period 2016-2019.

https://www.oecd-ilibrary.org/social-issues-migration-health/health-at-a-glance-2021_ec2de914-en

OECD iLibrary Excess mortality

Excess mortality measures whether, and if so to what extent, the total number of deaths from all causes is over and above what could normally be expected for a given period of time. Here, deaths in 2020 are compared against the average over the previous five years.

Excess mortality measures whether, and if so to what extent, the total number of deaths from all causes is over and above what could normally be expected for a given period of time. Here, deaths in 2020 are compared against the average over the previous five years.

https://ourworldindata.org/excess-mortality-covid

Our World in Data (OWiD): Excess mortality is a term used in epidemiology and public health that refers to the number of deaths from all causes during a crisis above and beyond what we would have expected to see under ‘normal’ conditions. In this case, we’re interested in how the number of deaths during the COVID-19 pandemic compares to the deaths we would have expected had the pandemic not occurred — a crucial quantity that cannot be known but can be estimated in several ways.

Estimated excess mortality from the Economist: a machine-learning model to estimate the number of excess deaths during the pandemic for 223 countries and regions.

Methodology: https://www.economist.com/graphic-detail/2021/05/13/how-we-estimated-the-true-death-toll-of-the-pandemic

Data: https://raw.githubusercontent.com/TheEconomist/covid-19-the-economist-global-excess-deaths-model/main/source-data/country_daily_excess_deaths.csv

 

https://www.bhf.org.uk/what-we-do/news-from-the-bhf/news-archive/2020/july/what-are-excess-deaths

British Heart Foundation: What are ’excess deaths’ and why are people talking about them?

This can sound like a heartless description, but in any given time of year there will be a “usual” or expected number of deaths – “excess deaths” means numbers above this level.

In simple terms, if 200 deaths were expected for a given week and there were 300 recorded, for this week there would have been 100 excess deaths.

During the Covid-19 pandemic, data analysts have been closely comparing the number of deaths each week with the expected number of deaths for the same week, estimated using an average of the number of deaths for the same week across the previous five years.