Oliko Kiinan pandemiamenestys vain kaunisteltuja tilastoja?

CNN oli joulukuun 1 pv. uutisen mukaan saanut käsiinsä asiakirjoja, jotka osoittavat, että Kiina oli raportoinut 17.2. päiväkohtaiseksi Covid-19 kuolemien määräksi 93, kun todelliseksi määräksi osoittautui 196, yli kaksi kertaa enemmän.  Vastaavasti Kiina raportoi 10.2. päiväkohtaiseksi Covid-19 tartuntojen määräksi 2 478, kun todelliseksi määräksi osoittautui 5 918 (2 345 testeissä todettua + 1 772 kliinisesti diagnostisoitua + 1 796 epäiltyä tapausta). Suomen TV-1 iltauutisissa kerrottiin, että Kiina on kaunistellut tilastoja.  Pitävätkö nämä CNN:n raportoimat ja Suomen TV 1:n uutisten jakamat numerotiedot paikkansa?  Epäilemättä.  Mitä johtopäätöksiä niistä olisi tehtävä?  Kiinan menestystä Covid-19 pandemian torjunnassa on kyseenalaistettu koko kuluvan vuoden ajan kahdella perusteella.  Ensin, että Kiinasta saatuihin tietoihin ei ole syytä luottaa, vaan menestys perustuu CNN:n uutisten esittämän kaltaisiin tilastojen kaunisteluun, rehellisemmin vääristelyyn.  Toiseksi, että menestys, sikäli kun sellaista on ollut, saavutettiin niin syvästi ihmisoikeuksia loukkaavilla keinoilla, että sellaisia ei meillä Lännen demokraattisissa oikeusvaltioissa ole edes hyväksyttävää jäljitellä.  Keskityn jatkossa tuohon ensimmäiseen perusteluun.   

Kiina korjasi kuitenkin jo välittömästi 10.2. jälkeen, kuukausia ennen kuin asiaan oli kiinnitetty minkäänlaista ulkopuolista kiinnostuista, Covid-19 tartuntojen diagnostisia kriteereitä ja lisäsi sen perusteella 12.-14.2. julkaistuihin tilastoihin siihen mennessä kertyneiden 44 653 rekisteröidyn tartunnan päälle 15 768 aiemmin rekisteröimätöntä tartuntaa.  Kiinan kansanterveysviranomaiset päivittivät 17.4. myös Covid-19 taudin kuolleisuustilaston ja lisäsivät siihen siihen mennessä kertyneiden 3 342 rekisteröidyn kuoleman päälle 1 290 aiemmin rekisteröimätöntä kuolemaa.  Nämä tiedot on helppo tarkistaa Worldometers sivustolta, ja vaihtoehtoisia mutta jokseenkin identtisiä Covid-19 tilastoja löytyy mm. lähteistä WHO, Owid, ym. 

On jokseenkin varmaa, että näin korjattukaan tilasto ei kata Kiinan kaikkia todellisia Covid-19 tartuntoja ja kuolemia (joita Kiinassa oli 1.12. mennessä rekisteröity yhteensä 93 329 ja 4 750), mutta ei tästäkään kannata innostua, närkästyä tai vihastua. Miksi? 

Etenkin Covid-19 pandemian alkukuukausien tilastot olivat yhtä epätarkkoja ja arvioivat sekä tartunnan saaneiden että kuolleiden määrät reilusti alakanttiin kaikkialla, myös meillä vapaan tiedotuksen demokraattisessa lännessä.  Tilastoitujen – siis testattujen tai muuten varmistettujen – Covid-19 tapausten ei Euroopassa tai Amerikassa vielä maalis-toukokuussa edes kuviteltu kattavan läheskään kaikkia tartuntoja.  Virustestausta käytettiin enemmän diagnostisena kuin sairauden levinneisyyttä mittaavana työkaluna.  Tämä käy ilmi jo siitä, että esim. Suomessa maalis-huhtikuun testatuista keskimäärin 5,2%, parhaana päivänä 12%, sai positiivisen tuloksen.  Testaustulosten oletetaan löytävän enimmät, myös lieväoireiset ja oireettomat tartunnan saaneet vasta kun enintään 1% testituloksista on positiivisia.  Huhti-toukokuun vaihteessa, kun rekisteröityjen tautitapausten luku oli Ruotsissa 22 000 ja Suomessa 5 000, Ruotsin Folkhälsomyndighetenin ja Suomen THL:n edustajat olettivat todellisten tartuntojen määrän olevan molemmissa maissa satojatuhansia. Immunologiset SARS-CoV-2 vasta-ainetestaukset pudottivat sentään nämä arviot murto-osaan. Itse tekemäni kaikkien Suomessa tähän mennessä rekisteröityjen Covid-19 kuolleiden ja tartunnan saaneiden päivittäisiin määriin perustuvan tilastollisen analyysini tulos on, että Suomen maalis-huhtikuussa rekisteröidyt Covid-19 tartunnat kattoivat noin neljäsosan tartuntojen kokonaismäärästä, ts. tartuntojen todellinen määrä olisi Suomessa tuolloin ollut n. 20 000.

Huhtikuussa herättiin tajuamaan, että myös Covid-19 sairauteen kuolleiden tilastot olivat puutteellisia, ajoittain ja paikoittain hyvin puutteellisia.  Herätys tuli Italian [ja maailman] pahiten koronasta kärsineen Lombardian Bergamon provinssin pienestä Nembron kaupungista.  Aikaisempina vuosina kaupungin asukkaista oli kuollut helmi-maaliskuussa keskimäärin 35, nyt pelkästään Covid-19 kuolleita oli tilastoitu 31, ts. Covid-19 oli kaksinkertaistanut koko kaupungin kuolleisuuden.  Varsinaisen herätyksen aiheutti kuitenkin huomio, että kaupungin asukkaista oli helmi-maaliskuussa kuollut 158, ts. pandemian kahden kuukauden aikainen ylimääräinen kuolleisuus oli 123, neljä kertaa enemmän kuin tilastoidut Covid-19 kuolemat. Havainnon uutisoi 26.3. Corriere della Sera.  Nyt alettiin ympäri maailmaa etsiä tilastoista puuttuvia mutta ajallisesti Covid-19 pandemiaan kytkeytyviä kuolemia vertaamalla paikallisia ja alueellisia päivittäisiä kokonaiskuolleisuustilastoja vastaaviin raportoituihin Covid-19 kuolleiden määriin sekä aikaisempien vuosien kokonaiskuolleiden määriin.  Vuosittaisten kausi-influenssaepidemioiden vaikutukset pyrittiin eliminoimaan analyyseistä.  Ensimmäisen 11 Euroopan maata ja erikseen 8 kaupunkia kattaneen yhteenvedon julkaisi 26.4. Financial Times.  Tulos osoitti että Covid-19 pandemiaan kytkeytyviä kuolemia oli näissä maissa ja kaupungeissa 49% enemmän kuin tilastoituja Covid-19 kuolemia, ja lehti päätteli, että jos tulkinnan laajentaisi maailman kattavaksi, niitä olisi siihen mennessä kertynyt 318 000, paljon enemmän kuin tilastoista yhteenlaskettu 201 000.  Mm. Englannissa, Espanjassa ja Belgiassa Covid-19 pandemian keväthuipun aikainen kokonaiskuolleisuus oli yli kaksinkertainen normaalikuolleisuuteen verrattuna [samoin Puolassa nyt syksyllä].  New York Times laati oman vastaavan analyysinsä, jota sen jatkanut ja laajentanut tähän päivään saakka.  Nyt, joulukuun alussa, 35 maata kattavan analyysin tulos osoittaa, että globaaleista Covid-19 kuolleiden tilastoista (1 476 000) puuttuu edelleen vähintään 412 000 tapausta. 

Voitaisiinko näistä Covid-19 kuolemantapausten määrästä päätellä jotakin Covid-19 tartuntojen kokonaismäärästä, jonka mm. Worldometers ja WHO ovat tilastoineet 63…64 miljoonaksi (1.12.2020)? Itse asiassa kyllä.  Yhdistelemällä viime keväänä 14 eri tutkimuksen tulokset päädyin huhti-toukokuun vaihteessa siihen, että ikärakenteeltaan ja terveystaustaltaan tyypillisen länsimaisen väestön Covid-19 tartuntakuolleisuus (IFR) on 0,7…1,8%.  Matalammat arvot vastannevat tilanteita, joissa sairaanhoitokapasiteetti on riittänyt kaikkiin tarvittaviin tehohoitoihin, korkeammat taas niitä, joissa merkittävä osuus väestöstä on sairastunut ja sairaanhoitokapasiteetti on ylikuormittunut.  Em. IFR-arviota käyttäen voidaan Covid-19 kuolleiden globaalista kokonaismäärästä laskea taaksepäin arvio tartunnan saaneiden määrästä.  Jos kuolleiden määräksi uskotaan New York Timesin arvio, 1 476 000 + 412 000 = 1 888 000, tartunnan saaneiden arvioksi saataisiin tällöin 105…270 miljoonaa.  Koska mukana on paljon maita, joiden väestön ikärakenne on paljon Eurooppaa ja Amerikkaa nuorempi, ja Covid-19 kuolleisuus on siten alempi, todellinen tartuntojen kokonaismäärä lienee lähempänä arvion ylärajaa.

Palaan nyt CNN:n raportoimaan Kiinan helmikuisten Covid-19 tartunta ja kuolemantapaustilastojen kaunisteluun.  Miksi koko maailman Covid-kuolleiden virallisista tilastoista puuttuvia 412 000 vainajaa, sekä 41-206 miljoonaa sairastunutta pitäisi kutsua?  Kymmenien maiden ja kansainvälisten järjestöjen harrastamaksi tilastojen kaunistelemiseksi vai peräti tahalliseksi vääristelyksi?  Vai saattaisiko tietojen epätäydellisyys, epätäsmällisyys ja epätarkkuus sittenkin johtua uuden ja tuntemattoman haasteen kohtaamisesta, erilaisista ja muuttuvista määritelmistä, tiedon, osaamisen, resurssien ja ymmärryksen kertymisestä vasta vaiheittain.  Kiinan Hubein provinssin Wuhan kohtasi tämän haasteen ensimmäisenä, eivätkä sen helmikuussa ilmoittamien tartuntojen ja kuolleiden määrien aliarvioinnit silti poikenneet olennaisesti länsimaiden viimekeväisen tartunta-aallon aikaisen raportoinnin vastaavista aliarvioinneista.  

Kiinan Covid-19 tilastoja korjattiin jo helmi-maaliskuussa tehdyillä tarkennuksilla, ja vaikka joku haluaisi tehdä lukuihin vielä 2..5 kertaiset omat uskottavuuskorjauksensa Kiina olisi silti tähän mennessä selviytynyt alle sadasosalla Euroopan ja Pohjois-Amerikan pandemiakuolleisuudesta.  Sellaiselle monen mielellään tekemälle johtopäätökselle että ’Ei se Kiina sittenkään tainnut selvittää pandemiaa Länsimaita paremmin.  Mitä nyt väärensivät tilastoja, ja joutuivat siitä nyt kiinni’ ei siis tunnetuista tosiasioista löydy tukea sen enempää kuin Trumpin vaalivoitolle USA:n presidentinvaaleissa. 

Palaan vielä hetkeksi siihen toiseen perusteluun, että Kiinan menestys saavutettiin keinoilla, jotka eivät ole sovitettavissa yhteen länsimaisten ihmisoikeuksien ja demokratian kanssa. Vastaava menestys saavutettiin kuitenkin myös Etelä-Koreassa, Japanissa, Taiwanissa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa – miksi niiden esimerkki ei ole kelvannut?

12 vastausta artikkeliin “Oliko Kiinan pandemiamenestys vain kaunisteltuja tilastoja?

  1. Idän ihmemaillakaan ei ole löytynyt lopullista ratkaisua pandemiaan. Etelä-Korea on juuri ilmoittanut isosta tartuntapiikistä, ja myös vähän testausta harjoittaneessa Thaimaassa tilanne on rävähtänyt silmille viime päivien aikana isojen tartuntaryppäiden myötä. Syylliset ovat tietenkin, yllätys yllätys, ulkomaalaisia (burmalaisia). Rajoituksia isketään päälle siellä täällä ikään kuin niistä saataisiin muuta kuin hetkellistä helpotusta. Muutaman viikon päästä ollaan samassa tilanteessa uudelleen. Mitä tällä kaikella yritetään saavuttaa? Voittaa aikaa rokotetta odotellessa? Mitä jos se ei tehoa lukuisiin uusiin mutaatioihin ja/tai rokotekattavuus jää liian vähäiseksi? Jatketaanko yhden viruksen ”tukahdutusta” ikään kuin sitä voitaisiin ihmisen päätöksin ohjailla johonkin karsinaan?

    1. Idän ihmemaiden koronakuolleisuus on alle sadasosa Euroopan ja Amerikan tasosta. Selitystä Lännen ilmiselvään epäonnistumiseen ovat kyselleet viimeksi USA:n johtava lääketieteellinen julkaisu, JAMA ja Englannin vastaava, The Lancet. Pari päivää Idän esimerkkiin viittasivat Suomen mediassa talousnobelistimme Bengt Holmström ja valtionvarainministeriön edellinen lansliapäällikkö Martti Hetenmäki. Vertailun vuoksi, jos yhden maan imeväiskuolleisuus on alle sadasosa toisen maain imeväiskuolleisuudesta, onko meidän johtopäätöksemme että ’eipä ole edellinenkään maa onnistunut estämään eikä täysin lopettamaan imeväiskuolleisuutta’?

    2. Tunnettu tosiasiahan on, että juuri kovat taudin tukahduttamiseen pyrkivät rajoitustoimet ovat myrkkyä taloudelle.

      Kiinan talouskehitys ei tue tuota väitettä mutta tämähän selitetään sillä, että vastaavat tukahduttamistoimet eivät länsimaisessa demokratiassa ole mahdollisia.

      Uusi-Seelanti julkaisi myös Q3:n tuloksensa ja lienee ainoa länsimaa missä BKT:n kokonaisarvo ohitti jo pandemiaa edeltävän tason.

      https://tradingeconomics.com/new-zealand/gdp-growth

      Ehkä selitys nyt on, että tukahduttamistoimet eivät onnistu muualla kuin saarivaltioissa.

      Mielestäni voidaan myös kysyä mitä Suomen nykyisen kaltaisilla kovilla mutta taudin tukahduttamiseen riittämättömillä valtiotasoisilla rajoitustoimilla edes pyritään saavuttamaan? Nämä sakkaavat talouden, laumasuoja olisi tällä tartuntatahdilla n. 50 vuoden päässä ja näin suurella tartuntatahdilla ajaudumme todennäköisesti jälleen yhteiskunnan sulkutoimiin saavuttamatta oikeastaan yhtään mitään.

      Koronastrategiamme pitäisi olla sellainen, ettei laajoja kovia sukutoimia pitäisi tehdä montaa kertaa. Nyt tämä näyttää väistämättömältä.

      1. Täsmälleen! Tukahduttaminen on usein tahdottu ymmärtää joko täydelliseksi tai epäonnistuneeksi. Näin arvioiden mm. Suomi on epäonnistunut niin tuhkarokon, papilloomaviruksen kuin tuberkuloosinkin tukahduttamisessa. Ero 99%+ onnistuneen tukahduttamisen ja tautien luonnonmukaisen leviämisen välillä on kuitenkin valtaisa. Aivan vastaavasta, 99%+ erosta SARS-CoV-2 viruksen leviämisessä johtuu se, että Kiinan, Uuden Seelannin, Taiwanin ja Vietnamin taloudet kasvavat v. 2020 samalla kun ne Euroopassa ja Amerikassa supistuvat.

      2. ”Ehkä selitys nyt on, että tukahduttamistoimet eivät onnistu muualla kuin saarivaltioissa. ”

        Tässä on Uuden-Seelannin ”raja”:
        https://www.newzealand.com/assets/Tourism-NZ/Auckland/1975559ab3/img-1536198010-5081-24237-740AA8C4-DCAE-230E-ADC4DD6395E2B889__aWxvdmVrZWxseQo_FocalPointCropWzQyNyw2NDAsNTAsNTAsODUsImpwZyIsNjUsMi41XQ.jpg

        Tässä on Sveitsin ja Italian raja:
        https://www.thelocal.ch/userdata/images/article/1164b0c856dd8efcffa5747715b0e01890ef59632b8c28a7f2bec2851db5dd2e.jpg

        Tuossa sen rajan sentään huomaa, mutta olen ylittänyt sen sellaisesta kohdasta, että asiaa ei edes huomannut kuin vasta Italian puolelle ehdittyäni. Kumpaakohan noista on helpompi valvoa ja liikkumista rajoittaa.

      3. Italian ja Sveitsin raja on tuttu, olen asunut ja työskennellyt vuosia juuri sen eteläpuolella, Lago Maggioren rannalla. Australia, Uusi Seelanti ja Taiwan ovat todellakin saaria ja sellainen on de facto myös Etelä-Korea. Mutta menestyneeseen Itään kuuluvat Kiina, Japani, Malesia ja Vietnam eivät ole, ja sekä Singapore että Hongkong ovat kuhisevia urbaaneja risteysasemia. Toisaalta Euroopan menestyneimmät, Norja ja ennenkaikkea Suomi ovat varsin pitkälle de facto saaria. Irlanti ja Euroopan huonoimmin menestynyt Englanti ovat oikeita saaria, eikä USA ole saanut SARS-CoV-2 virusta suinkaan Kanadasta tai Meksikosta, vaan valtamerten yli Kiinasta ja Euroopasta.
        Saari on enintään osaselitys. Varsinainen selitys löytyy poliittisten päättäjien asettamista aivan errilaisista tavoitteista. Idässä tavoite oli alusta lähtien itse pandemian ja sen uusintapesäkkeiden estäminen tai nopea tukahduttaminen mm. varmistamalla että maahan ei pääse ulkopuolelta tulemaan karanteenin ja terveystarkastuksen ohi sen enempää muiden maiden kuin omiakaan infektoituneita kansalaisia. Meillä Lännessä tukahduttamistavoite hylättiin jo heti alussa ja tavoitteeksi otettiin pandemian leviämisen hidastaminen laumaimmuniteetin tavoittamiseksi niin, että sairaaloiden hoitokapasiteetti, erityisesti tehohoitokapasiteetti selviäisi kuormastapandemian kuormasta. Kun tämä osoittautui mahdottomaksi tqavoitteeksi niin kuolonuhrien, sairaaloiden ylikuormituksen kuin laumaimmuniteetin saavuttamisen suhteen, pandemian hallitseminen ja pitäminen jotenkin siedettävällä tasolla siihen saakka kunnes se saadaan rokottamalla katoamaan. Rokotukset pysäyttänevät pandemian Idässä aivan samoin kuin Lännessäkin, mutta Länsi maksaa politiikastaan suunnattomasti Itää korkeamman inhimillisen, sosiaalisen ja taloudellisen hinnan.

      4. Tuo Suomenkin tavoittelema laumasuoja perustui THL:n arvioon kolmikymmenkertaisista tilastojen ulkopuolisista tartunnoista. Vasta-ainetestit paljastivat, että keväällä tilastojen ulkopuolisia tartuntoja olikin vain kolminkertainen määrä. Se, mihin tuo alkuperäinen arvio THL:llä oli perustunut on ainakin minulle jäänyt täydellisesti epäselväksi.

        Tuo ”saarihöpöteesi” on aika mielenkiintoinen koska tuolla logiikallahan edes maanpuolustus ei olisi mahdollista muualla kuin saarivaltioissa. Suomi tosiaan jopa on puoliksi saari joten jo tämänkin perusteella olisi hölmöä olla yrittämättä taudin tukahduttamista.

      5. Oletus perustui influenssa-analogiaan jota tuki seuraava päätelmäketju: Wuhanissa on n. 11 miljoonaa asukasta. Epidemia kasvoi ja hiipui siellä kahdessa kuukaudessa (tammi-helmikuu 2020) kun oireilevia covid-19 potilaita oli diagnostisoitu 26 000, tartuntojen kokonaismääräksi oli arvioitu 105 000 – 152 000, ja heistä 2900 oli menehtynyt tautiin (myöhemmin diagnostisoitujen tartuntojen määräksi tarkentui yli 60 000 ja kuolleiden määräksi n. 4 700). Tegnell (sekä monet muut tartuntatautiepidemiologit Euroopassa ja Suomessa) oletti että covid-19 oli Wuhanissa sammunut laumaimmuniteettiin [siis ei ankariin tukahduttamistoimenpiteisiin], mikä edellyttäisi, että n. 5 miljoonaa Wuhanin asukasta [30 kertaa yli kiinalaisten oman arvion] olisi saanut tartunnan, ts. covid-19 tartuntakuolleisuus (IFR) olisi 0,06 %. Niinpä THL:ssa oletettiin, että myös Suomessa piiloon jäävien tartuntojen määrän olisi 20…30 kertaa havaittuja tapauksia suurempi, ja covid-19 taudin IFR = 0,04…0,1 %. Palat näyttivät loksahtelevan paikoilleen. (Lainaus blog-postauksestani https://worldaccordingtomatti.blog/2020/08/12/toinen-aalto-ei-ole-pandemian-vaan-ihmisyhteison-ominaisuus/)
        Saari antaa epäilemättä mahdollisuuksia taudin torjuntaan, mutta vain mahdollisuuksia, minkä mm. Englannin epäonnistuminen osoittaa. Vastaavasti tiheään asuttu suurkaupunki lisää riskiä taudin leviämiselle, mutta mm. Hongkong osiottaa, että tämä riski on hallittavissa. Kohtaloon alistuminen kun toimivat ratkaisut ovat tiedossa on yhtä vastuutonta pandemian kuin ilmastonmuutoksenkin edessä.

  2. Edellinen vastaukseni ei ilmeisesti läpäissyt sensuuria, mutta yritän nyt vielä viimeisen kerran. Britannia on maantieteellisesti Uutta-Seelantia pienempi mutta siellä asuu 15-kertainen väestö. Britannia on myös kiinni Manner-Euroopassa Kanaalitunnelin kautta. Tavara- ja ihmisliikenne on valtava verrattuna Uuteen-Seelantiin, jonne pääsee vain valtamerialuksilla tuhansien kilometrien päästä tai lentokoneella. Jonkinlaista Britannian sulkua muusta Euroopasta muistaakseni kevällä yritettiin, mutta siinä uhkasi jo elintarvikepula. Näiden kahden saarivaltion suora vertailu on kohtuutonta.

    Mitä taas tulee Aasian maiden pieneen kuolleisuuteen, ainakaan tapausten määrästä se ei johdu. Singapore on ilmoittanut alle 30 kuolemaa, vaikka maassa on ollut virallisesti melkein 60 000 tapausta noin Suomen väkiluvulla. Ihmeellisen pieni kuolleisuus, vai mitä? Nuoret siirtotyöläisetkö näitä tartuntoja ovat saaneet? Ei naapurissa Malesiassakaan kuolleisuusprosentti ole sitä luokkaa kuin vanhusten Euroopassa on ilmoitettu. Vain reilut 500 kuolemaa 128 000 tartuntatapauksesta (lähde Worldometer).

    1. Ei läpäissyt muita kiireitä.
      Covid-19 leviää käytännössä ainoastaan ihmisten välityksellä, eivätkä sulkutoimenpiteet ole kohdistuneet Idässä eikä Lännessä tavarakuljetuksiin, vaikka ovatkin niitä haitanneet.
      Singaporessa tartunnat todellakin levisivät nimenomaan dormitoreissa asuvien siirtotyöläisten keskuudessa. Alun jälkeen Singapore sai kesäkuun puoliväliin mennessä positiivisten testitulosten osuuden alle 2 % tasolle, joka kertoo että valtaosa tapauksista on saatu kiinni. Singaporen kumulatiivinen tapauskuolleisuus, 0,05 % vastaa alle 60 v. terveiden miesten tai kokonaisväestön alle 40 v. tartuntakuolleisuutta, Malesian 0,4 % alle 70 v. terveiden miesten tai kokonaisväestön alle 50 v. osuuden tartuntakuolleisuutta. Luvut ovat siis uskottavia. Kokonaisväestön riskiä terveisiin miehiin verrattuna kohottaa perussairauksien vaikutus. Covid-19 tapausmäärät miljoonaa asukasta kohden ovat Malesiassa pienmmät kuin yhdessäkään Länsimaassa, Singaporessa Suomea suuremmat ja Norjaa vastaavat. Singapore on yksi maailman tavaraliikenteen suurimmista risteyssatamista, silti siellä on syyskuun puolivälin jälkeen ilmennyt vain yksittäisiä tautitapauksia.
      Koska Idän ja Lännen Covid-19 kuolleisuuden vertailu herättää jatkuvasti epäluuloja ja intohimoja, laitan tähän alle talukon, joka osoittaa että vertailun yleistulos on robusti eikä johdu vertailtavien maiden valinnasta. Seuraavassa taulukossa ’Itä’ = Kiina, Etelä-Korea, Taiwan, Vietnam, Uusi Seelanti, Australia, Singapore, Malesia, Japani ja Hongkong, ’Eurooppa’ = EU, Norja, Sveitsi ja Islanti, tilanne 31.12.2020, ja luku Länsi/Itä Covid-19 kuolleisuuden suhde. Saa nähdä tulostuuko taulukko luettavassa muodossa.
      Lännen parhaat / Idän huonoimmat
      – Norja Suomi Viro / Australia Japani Hongkong 4,4
      Kaukaiset harvaan asutut saaret
      – Islanti / Uusi Seelanti 50
      Samankaltaiset maat
      – Pohjoismaat / Uusi Seelanti 83
      Länsi / Itä
      – Eurozone / Itä (suluissa ilman Kiinaa) 142 (52)
      – EU / Itä (suluissa ilman Kiinaa) 148 (54)
      – Eurooppa + Pohjois Amerikka 157 (57)
      Lännen huonoimmat / Idän parhaat
      – Belgia Slovenia Italia / Taiwan Vietnam Kiina 1082

Vastaa käyttäjälle Harri Peruuta vastaus