Koronatilanne on hyvä – miksi huolestua?

 

On todella iso ero, kun verrataan kahtatoista epidemiansa tukahduttanutta Aasian, Euroopan ja Afrikan maata (1,64 miljardia ihmistä) kahteentoista  Euroopan ja Amerikan (1,21 miljardia ihmistä) maahan, joissa sairastuneiden käyrää on vain pyritty madaltamaan.

Covid-sairauteen menehtymisen riski on käyräänsä madaltaneiden joukossa 74 kertaa suurempi kun sairauden tukahduttaneissa maissa.
Jälkimmäisissä maissa myös ilmenee sairaustapauksia joka päivä 1300 kertaa enemmän. Myös tukahduttajamaidien talous kärsii epidemiasta vähemmän, niiden väestöpainotettu huhtikuun työttömyys oli 6,5 %, jälkimmäisen ryhmän kaksinkertainen, 13,4 %.

Mistä siis on kotoisin sellainen viisaus, että meidän täytyisi varoa tukahduttajaryhmän vaarallisia valintoja, ja pitäytyä jälkimmäisten turvallisessa joukossa?


 

THL on vakuuttanut johdonmukaisesti jo maaliskuun puolivälistä, jolloin tartuntoja tunnettiin Suomessa 210 eikä kukaan ollut covid-tautiin kuollut, että tartunnan levittäjien jäljittäminen ja tartunnan tukahduttaminen on mahdoton tehtävä ja turha yritys, koska heitä on todellisuudessa 20-30 kertaa tunnettuja tartunnan saaneita enemmän, kaikkialla, ja valtaosa levittää tartuntaa oireettomina ja tunnistamattomina. 

Rokotteen puuttuessa ainoaksi tieksi ulos epidemiasta jäisi riittävän [60 … 75 %] väestöosuuden sairastamisen kautta saavutettu laumasuoja.  Se toteutettaisiin hidastamalla epidemian leviämistä riittävästi, että sairaaloiden tehohoitokapasiteetti ei ylikuormitu, mutta ei niin paljon, että epidemian ylikulku kestäisi liian kauan.

 Kansan enemmistön sairastuttamisen hyväksyttävyyttä pönkitettiin THL:n vakuuttelulla, että covid-taudin tartuntakuolleisuus on ’luultua matalampi’, kausi-influenssa luokkaa (IFR = 0.04…0,1 %).   

Lisäksi kansalaisia on autettu kerta toisensa jälkeen ymmärtämään joka tapauksessa väistämättömiä covid-kuolemia hokemalla, että he ovat keskimäärin 84 v. ikäisiä ylipainoisia vanhuksia, joilla on yksi tai useampi perussairaus – joskushan täältä on lähdettävä.  Näihin käsitysiin luottaen ja niiden mukaisesti myös toimi ja ohjeisti.  

Jokainen näistä käsityksistä vei harhaan.

 

Mitä koronapolitiikalla on tavoiteltu, ja ennen kaikkea, mitä tavoitellaan nyt?

Maaliskuun puolivälissä asetettujen rajoitusten tarkoitus ei suinkaan ollut epidemian pysäyttäminen, vaan sen hidastaminen tasolle, jossa tehohoitokapasiteetti riittäisi vaikeimpien tapausten hoitoon, siihen saakka, kunnes väestöön kehittyisi riittävän monen sairaustapauksen kautta luonnollinen laumasuoja.  Epidemia kuitenkin hidastui paljon THL:n odottamaa enemmän ja alkoi hiipua.  Sen tarttuvuusluku oli alentunut perustasolta, R0 = 2,4…3,0, efektiiviselle tasolle Reff = 0,6…0.8, ts. yksi tartunnan saanut ehti ennen parantumistaan tai kuolemaansa tartuttaa keskimäärin vain 0,6…0,8 uutta henkilöä.  Tätä ei nähty suinkaan mahdollisuutena vaan ongelmana.  Talous ja yhteiskunta eivät kestäisi nykyisten rajoitusten jatkamista koko loppuvuotta ja mahdollisesti kauemmaksi tulevaisuuteen.

Ongelmaan haettiin vastausta Hetemäen työryhmästä.  Rajoituksia purkamalla helpotettaisiin yhteiskunnan ja talouden palautumista normaalitilaan.  Seurauksena kuitenkin olisi tarttuvuusluvun Reff kohoaminen, epidemian kiihtyminen, tehohoitotarpeen covid-kuolemien lisääntyminen.  Niinpä haettiin mallintamalla skenaarioita, joissa rajoitusten purkaminen ei kuitenkaan johtaisi tehohoitokapasiteetin ylittymiseen.  Nyt se alkaisi olla myös mahdollista, koska sairaanhoitohenkilökunnan suojavarustetilanne, joka osoittautui maaliskuussa kriittiseksi, alkoi olla kunnossa.

Koronakriisin vaikutukset ja suunnitelma epidemian hallinnan hybridistrategiaksi – Exit- ja jälleenrakennustyöryhmän 1. vaiheen raportti, 3.5.2020 [Exit-raportti], sisältää paljon asiaa, mutta puutun niistä vain yhteen kokonaisuuteen, kappaleeseen 5, Epidemia kokonaishallinta, joka alkaa sivulta 74.  Se esittää neljän [THL:n mallintaman] epidemiaskenaarion laskelmat uusien infektioiden ja tehohoitopaikkojen tarpeen päivittäisistä määristä.  (I) kaikkien rajoitusten purkaminen, Reff = 2,4 [tehohoitokapasiteetti ylittyy moninkertaisesti, epidemia ohi 200 päivässä], (II) tukahduttamisskenaario, Reff = 1,2 [tehohoitotarve vähäisin, tartunnan saa noin 15 % väestöstä, ts. 85 % jää ilman immuniteettia, yleiset massarajoitukset jatkuvat 300 päivää], (III ja IV) epidemian käyrän madaltamidskenaarioiden mukainen ylös- ja läpiajo, Reff = 1,8 ja 1,6 [rajoituksia purkamalla nostetaan tarttuvuusluku epidemian pitämiseksi tehohoitokapasiteetin rajoissa, julkilausumattomana tavoitteena on että tartunnan saa lopulta noin puolet väestöstä, epidemia jatkuu 400 ja 500 päivää]. Raportissa ei arvioida covid-kuolemien määriä, mutta epäsuoran viittauksen tarjoaa kuitenkin arvio 5 100 tehohoitojaksosta.  Kuolemien määrän arvion täytyy siis jäädä tämän luvun alapuolelle.  Exit-raportissa ei viitata ainoaankaan covid-tautia koskevaan tieteelliseen lähteeseen.

Käsitettä laumasuoja raportti välttelee, koska hallitus on sanoutunut siitä useaan otteeseen irti.  Laumasuojan hakeminen sairauden kautta ja tehohoitokapasiteetin kestävyyden puitteissa on kuitenkin koko Exit-raportin kappaleen 5 ja sen perusteella tehtyjen johtopäätösten ydin: tukahduttamisvaihtoehto (II) suljetaan pois koska se ei tuota laumasuojaa, ja vaihtoehto (I) koska se ylittää tehohoitokapasiteetin.  Kaksi jäljellejäävää skenaariota täyttävät ehdot ja jatko perustuu niihin.  Tähän narratiiviin perustuivat myös hallituksen Exit-raportin perusteella tekemät päätökset rajoitusten purkamisesta.

Epidemian väliaikainen tukahduttaminen (niin että tartuntoja ei enää syntyisi) saattaisi olla mahdollista, jos nykyisiä rajoitustoimia jatkettaisiin täysimääräisinä useita kuukausia eteenpäin. Koska pandemia on globaali, epidemian uudelleenkäynnistymisen uhka olisi kuitenkin pysyvä eikä rajoituksista voitaisi luopua hyvin pitkään aikaan, vaan niitä pitäisi jatkaa jopa vuosien ajan [Exit-raportti, sivu 19].

Epidemia on kuitenkin tukahdutettu menestyksellisesti jo 12 [tarkemmin tämän artikkelin loppupuolella] maassa, joissa Covid-sairauteen menehtymisen riski ja uusien sairaustapausten määrä on jäänyt minimaaliseksi käyrän madaltamisen strategian valinneisiin Euroopan ja Amerikan maihin verrattuna.

Viisitoista Suomalaista huippututkijaa kirjoitti epidemiasta ja sen hallitsemisesta hyvin toisenlaisen  22 sivun Vapaaksi koronasta muistion (15.5.) sekä 4 sivun Eroon koronasta vetoomuksen.  Ne allekirjoitti 57 tutkijaa ja asiantuntijaa ja heidän lisäkseen 41 julisti sille kannatuksensa [kts. erittely tämän artikkelin lopusta].  Toisin kuin Exit-raportti, Vapaaksi koronasta perustui laajaan tieteelliseen taustatyöhön ja siinä viitataan 67 kansainväliseen tieteelliseen raporttiin.  Niinpä se myös päätyi hyvin toisenlaiseen tilannekuvaan ja johtopäätöksiin.

Vapaaksi koronasta päätyy selkeästi epidemian tukahduttamisvaihtoehdon kannalle:

Epidemian tukahduttamisen strategiassa on kaksi vaihetta: 1) uusien tartuntojen ajaminen määrätietoisesti ja suhteellisen nopeasti nollan tuntumaan, ja 2) tartuntojen pitäminen hyvin matalalla tasolla niin, että tartuntaketjut ovat tiedossa ja yhteiskunnan toiminta häiriintyy mahdollisimman vähän.

Epidemian tukahduttaminen ei siis tarkoita, että siinä kerran onnistuttuamme toimet voidaan lopettaa. Ne voidaan kuitenkin mitoittaa niin, että yhteiskunnan toiminta häiriintyy vain vähän, ja taloudellinen toimeliaisuus ei vähene. Molemmissa vaiheissa voidaan pitkälti soveltaa hallituksen hybridistrategian keinoja ja niiden muunnelmia tilanteeseen sopivalla intensiteetillä, kun toteutus on määrätietoinen.

Koronaviruksen aiheuttama tautiepidemia on onnistuneesti pysäytetty ja pidetty jopa kuukausien ajan kurissa useassa maassa, mukaan lukien Uusi-Seelanti, Australia, Taiwan, Viro, Norja, Hong Kong, Itävalta, Kreikka ja Islanti sekä epidemian alkumaa, Kiina. Monessa näistä maista arkielämä on palannut suhteellisen normaaliksi. Näiden maiden esimerkki osoittaa kiistatta tukahduttamisen olevan mahdollista, eivätkä teoreettiset mallit kumoa tämän tosiasian todistusvoimaa.

On tärkeää huomata, että tartuntojen pitäminen hallitusti nollan tuntumassa on helpompaa kuin niiden pitäminen vakaasti esimerkiksi nykytasolla, koska harvojen tartuntaketjujen ja yksittäistapausten jäljittämisessä voidaan tehdä laadukkaampaa työtä.

Vapaaksi koronasta -vetoomukseen liittyvässä artikkelissaan Martin Scheinin perustelee tukahduttamisstrategian valitsemisen nimenomaan perusoikeuksien näkökulmasta:

Kun eri ihmisoikeudet näyttävät edellyttävän erilaisia ratkaisuja eikä kaikkia niistä voida samanaikaisesti toteuttaa, etusija tulee antaa sille oikeudelle, jonka ydinalueelle tilanne sijoittuu, suhteessa muiden ihmisoikeuksien niin sanottuihin lievealueisiin. Koronavirusepidemian torjunnassa oikeus elämään saa erityisen korostetun aseman tämän periaatteen sovellutuksena, ja vaatii kaikissa yhteyksissä erityisen huolellisen tarkastelun osana toimenpidevaihtoehtojen valintaa.

Miten on mahdollista, että Exit-raportti ja Vapaaksi koronasta-muistio päätyvät näin erilaisiin näkemyksiin?

Vapaaksi koronasta muistio laadittiin avoimessa ja kriittisessä ja monitieteisessä yhteistyössä, se perustui suureen määrään uutta, kansainvälistä, eri puolilta maailma jatkuvasti kertyvää, ja nimenomaan SARS-CoV-2 virusta, covid-10 sairautta ja -epidemiaa koskevaan tutkimustietoa ja kokemusta.  Exit-raportin epidemiaskenaariovalinnat ja mallinnukset sekä niistä tehdyt johtopäätökset on laadittu kuplassa johon ei ainakaan millään päälle näkyvällä tavalla ole päässyt vaikuttamaan mikään tämän kuplan ulkopuolelta tullut uusi, tätä virusta, epidemiaa ja sen hallintakokemuksia koskevaa tieto ja kokemus, kriittisistä ajatuksista puhumattakaan.

Exit-raportin johtopäätökset perustuvat THL:n laskemiin skenaarioihin, joiden mukaan Suomessa olisi toukokuun alkuun mennessä kertynyt satojentuhansien immuniteetin saaneiden joukko ja uusien infektioiden [tartuntojen] päivittäinen määrä olisi 0,05-0,1 % koko väestöstä, ts. 2700…5500.  Jo viikko ennen Exit-raportin julkistamista olivat THL:n alustavat SARS-CoV-2 vasta-ainetutkimustulokset Uudeltamaalta kuitenkin osoittaneet, että THL oli koko epidemian ajan arvioinut covid-tartunnan saaneiden määrät todellisuuteen verrattuna monikymmenkertaisiksi.  Ilmankos THL päätteli jo maaliskuun puolivälissä, että tartuntojen jäljittäminen ei enää ole mahdollista, ja että sen sijaan olisi keskityttävä epidemian hidastamiseen tehohoitokapasiteetin rajoissa.

Tehohoitokapasiteetin riittävyydestä on muodostunut hidastamisstrategian ratkaisu kaikkiin ongelmiin, mitä se ei suinkaan ole.  Hoitoon pääsyn kriteereistä riippuen 25…50 % tehohoitopotilaista menehtyy, monet viikkojen raskaan hoidon jälkeen.  Vähemmän on kuitenkin kerrottu siitä, että tehohoidosta selvinneistäkin covid-potilaista kymmenien prosenttien suuruusluokkaa olevat osuudet saavat vakavia, pitkäaikaista hoitoa vaativia ja toimintakykyä pysyvästi rajoittavia elinvaurioita, joista eniten on raportoitu keuhko- ja munuaisvaurioista.

Exit-raportin epidemiaskenaariot jatkoivat tälle harhaiselle todellisuuskuvalle rakennettua mallinnusta 300…500 vuorokautta eteenpäin, vaikka THL:n vasta-ainetutkimuksen [uudestaan ja tarkemmin 15.5.]tulosten mukana Exit-raportin skenaarioilta oli pudonnut pohja jo ennen raportin julkaisemista.  Samalla putosi pohja myös THL:n varjelemalta käsitykseltä covid-sairauden alhaisesta tartuntakuolleisuudesta – se on kuin onkin suuruusluokaltaan 10 kertaa THL:n olettamaa korkeampi, aivan kuten eri puolilla maailmaa tehdyt tutkimukset olivat koko kevään ajan toistamiseen osoittaneet.  [vrt. edellinen blogini: Tämä korona-arpa ei voita – kiitämme kannatuksesta, sekä Koronaepidemian torjunta: Ei rahat vai henki vaan rahat ja henki.]

Diamond Princess (12.3.), Bergamon (15.4), Belgian (25.4.) HUS-alueen serologisten tutkimusten tulokset kykenivät yllättämään ainoastaan kuplan sisälle sulkeutuneet.

Vasta-ainetutkimustulokset ja niihin perustuvat korjaukset pudottavat arvion tämänhetkisestä covid-tartunnan saaneiden, ja siis mahdollisesti immunisoituneiden määrästä Suomessa 10-20-osaan, 20…30 000:een ja nostavat samalla tartuntakuolleisuusarvion, IFR:n, noin 1 %:iin.  Nämä uudet arviot sopivat vihdoin samalle kartalle vasta-ainetutkimuksilla selvitettyjen covid-tartunnan saaneiden ja sairauteen kuolleiden väestöosuuksista, sekä siten myös tartuntakuolleisuuden tasoista Italiassa, Ranskassa, Saksassa, Belgiassa, New Yorkissa ja myös Ruotsissa, Tukholman seudulla.

 

Mikä siis oli muuttunut?

Immuniteettisuoja, joka oli maaliskuussa 0 %:lla on tänään edelleen alle 1 %lla väestöstä.  Ts., olosuhteet, joissa päätettiin epidemian rajoitustoimien tarpeellisuudesta maaliskuussa, eivät ole epidemian leviämisen kannalta muuttuneet käytännössä lainkaan.

Olettaen, että Exit-raportissa käytetyt skenaariolaskelmat (III ja IV) on väärää tartunnan saaneiden osuutta ja tartuntakuolleisuusoletusta lukuun ottamatta tehty oikein, että korjataan virheelliset lähtöarvot, tarttuvuusluku pidetään skenaarioiden III ja IV mukaisesti 4 kk tasolla Reff = 1,8 tai 5 kk tasolla Reff = 1,6, ja päästetään epidemia hallitusti leviämään, tehohoitopaikkojen tarve nousee Exit-raportissa esitetystä kymmenkertaiseksi [5100, po. 51 000 tehohoitojaksoa. 300, po. 3000 tehohoitopaikkaa].  Odotettavissa olevien covid-kuolemien määrä kasvaisi suuruusluokkaan 30 000.  Koska 3000 tehohoitopaikkaa tulevaan syksyyn mennessä voidaan pitää utopiana, sairaanhoito kriisiytyisi ja kuolleisuus kohoaisi tästäkin suuremmaksi.

Jos sen sijaan tavoiteltaisiinkin edelleen 300 tehohoitopaikan riittävyyttä, epidemian eteneminen olisi hidastettava kymmenesosaan.  Se edellyttäisi tarttuvuusluvun Reff roikuttamista hieman arvon 1,0 yläpuolella vuodesta toiseen, jotta 100-300 tehohoitopaikkaa saataisiin pidettyä jatkuvasti kuormitettuna.  Skenaario on tietenkin mieletön.

Vapaaksi koronasta -muistiossa (VK), Eroon koronasta -vetoomuksessa (EK) ja Martin Scheininin siihen liittämässä artikkelissa (MS) todetaan:

VK:   Myös hiljaisella liekillä mahdollisesti vuosia kytevän epidemian vaikutukset kansanterveydelle olisivat mittavat. Kansalaisten oikeus elämään ja terveyteen toteutuu varmimmin yhteiskunnassa, jossa epidemia on tukahdutettu. Tämä on mielestämme myös eettisesti kestävin toimintatapa, koska varmuudella emme voi tietää, miten epidemia tulee käyttäytymään tulevaisuudessa.

EK:   Täsmällisesti suunnatut rajoitukset ja tarvittavat seuranta- ja valvontatoimet ovat taloudellisilta ja inhimillisiltä kustannuksiltaan huomattavasti pienemmät kuin muut strategiat. Sen sijaan hidastamisen strategia pitää yllä ihmisten epävarmuutta, ja tämä vähentää talouden toimeliaisuutta. Kontaktien välttely jatkuu. Talouden kriisi syvenee ja laajenee. 

Epidemian tukahduttanut yhteiskunta on huomattavasti vapaampi ja vauraampi kuin sellainen maa, jossa virus on jatkuvasti läsnä nykyiseen tapaan. Tukahduttaminen on paitsi varovaisuusperiaatteen mukaista, myös ainoa eettisesti kestävä vaihtoehto. Lääkärietiikan ja ihmisoikeuksien valossa on estettävä kuolemia, ei vain hidastettava niitä.

Koronaviruksen tukahduttamisen strategia on realistinen tie ulos yhteiskunnan ja talouden pysähdystilasta. Esitämme, että Suomi siirtyisi heti linjalle, jossa epidemia tukahdutetaan.

MS:  Edellä esitetyistä olettamuksista ja arvovalinnoista seuraa, että koronavirusstrategian valinnassa on hylättävä laumasuojan tavoitteluun tai epidemian pelkkään hidastamiseen perustuvat mallit, ja omaksuttava tukahduttamisen tai pysäyttämisen strategia. … Ihmisoikeusperusteiseen strategiaan kuuluu myös, että kaikkia epidemian tukahduttamiseksi ehdotettuja keinoja tulee arvioida niiden ihmisoikeusvaikutuksen näkökulmasta. Suomalaisessa keskustelussa on mielestäni aivan liikaa korostunut kaavamainen ajattelu, jonka mukaan tukahduttamisstrategian valinta suoraan edellyttäisi esimerkiksi valmiuslain soveltamisen jatkamista, maan rajojen sulkemista ja tiukkojen oikeudellisesti velvoittavien rajoitusten asettamista ihmisten arkielämälle. … oikeustieteellä ja erityisesti ihmisoikeusjuridiikalla on erityisen paljon annettavaa tuon yksinkertaistuksen korjaamisessa.

Ei minulla ole edelliseen paljon lisättävää eikä huomautettavaa.

 

Covid-19 epidemian tukahduttaminen on periaatteessa yksinkertaista

Kaikki keinot perustuvat siihen, että viruksen selviytymisen elinehto on sen siirtyminen sairastuneesta isännästä uuteen terveeseen isäntään viimeistään muutaman viikon kuluttua tämän tartuttamisesta.  Tuon ajan kuluttua isännän elimistö on joko parantunut tai kuollut ja kummassakin tapauksessa virus on tuhoutunut.  Uuteen isäntään siirtymisen estäminen siis tuhoaa viruksen.  Väestötasolla jokaista siirtymistä ei tarvitse estää, riittää että jokainen uusi viruksen kantajapolvi on edellistä pienempi, ts. Reff < 1,0.  Käytännön keinot jakautuvat kolmeen ryhmään (i) ihmisten välisten kontaktien yleiseen vähentämiseen, (ii) viruksen siirtymismahdollisuuden heikentämiseen kontaktitilanteessa, (iii) terveen ja tartunnan kantajan välisen kontaktin todennäköisyyden alentamiseen.

Ryhmän (i) keinot [ikäihmisten karanteeni, liikkumis- ja liikennerajoitukset, koulujen, liikkeiden, kulttuurikohteiden ja työpaikkojen sulkemiset, yleisötilaisuuksien kiellot, kokoontumisrajoitukset, ym.] ovat yleisiä massarajoituksia, raskaimpia, tehottomimpia ja ylivoimaisesti kalleimpia.  Ne ovat ensihädän reaktioita yhteiskunnassa, joka ei syystä tai toisesta kykene toteuttamaan täsmennetympiä ja tarkemmin kohdennettuja toimia.  Ne puuttuvat laajasti ja yksilöimättä kansalaisten perustuslaillisiin oikeuksiin, ja ne tulisi rajata mahdollisimman lyhytaikaiseksi.

Ryhmän (ii) keinot [suojaetäisyydet, kasvo/hengityssuojaimet ja suojakäsineet, palvelupisteiden suojavisiirit, ym.] kohdistuvat jokaiseen ja vaativat kansalaisilta enemmän omaa harkintaa, itsenäistä toimintaa ja lähimmäisten huomioonottamista yksilöinä.  Siltä osin, kun niillä voidaan korvata tai lieventää ryhmän (i) keinojen käyttöä, ne kuitenkin rajoittavat edellisiä vähemmän ja niiden haittakustannukset ovat pienemmät.

Ryhmän (iii) keinot [testaa-jäljitä-eristä-hoida: tartuntaa epäilevien ja tartunnan saaneiden kanssa lähikontakteissa olleiden testaaminen; tartuntaketjujen eteen ja taaksepäin jäljittäminen; tartunnan saaneiden ja identifioitujen kontaktien karanteeniin eristäminen; lievienkin tapausten valvottu hoitaminen; sekä älykkään mobiili-ICT:n käyttö kontaktien jäljittämiseen, karanteenissa olevien seurantaan ja terveiden suojelemiseen tartunnalta] perustuvat kohdennettuihin yksilörajoituksiin.  Ne vaativat yhteiskunnalta, sen tiedoilta, osaamiselta, teknologialta ja organisointikyvyltä laadullisesti eniten, mutta mahdollistavat nopeimmin ja laajimmin yksityisen ja työelämän, sosiaalisen ja taloudellisen toimeliaisuuden paluun normaaliksi kansalaisten valtaosalle.  Myös kullekin sairastuneelle ja karanteeniin asetetulle olisi paluu normaaliin enintään muutamaan viikon päässä.  Ryhmän (iii) keinoilla epidemian kesto lyhenee vuodesta tai kuukausista viikkoihin, ja perusoikeuksien rajoittaminen sekä haittakustannukset minimoituvat.

Koska tukahduttaminen on tilastollinen prosessi, viimeisen tartunnan estäminen on käytännössä mahdotonta.  Se on tiettävästi onnistunut vain isorokon osalta, vain rokottamalla ja siihen kului 200 v.

Tietenkin sukupuuttoon tukahduttamisen mahdottomuus koskee koronaviruksia, viimeistään sen vuoksi, että niillä on ihmisen lisäksi muitakin isäntiä.  Me olemme kuitenkin suurimmassa osassa maailmaa voittaneet isorokon jälkeen suurimmat tarttuvat tappajat kuten keuhkoruton*, koleran, kupan, lavantaudin*, tuberkuloosin, ja viime aikojen vaarallisimmat epidemiauhkat, HIV*, SARS*, MERS*, Ebola* ja Zika* nimenomaan tukahduttamalla.  Yhteenkään näistä sairauksista ei ole rokotetta eikä luotettavaa lääkettä, yhdenkään aiheuttajaa ole lopullisesti hävitetty.  Monella niistä on ihmisen lisäksi muitakin isäntiä (*) ja jokaista joko esiintyy tai saattaa puhjeta uudestaan jossakin päin maailmaa ja rantautua myös meille Suomeen [kuten keskim. 30 antibioottiresistenttiä tuberkuloositapausta/v.].

 

Sukupuutto on pois suljettu.  Mitä siis tarkoittaa, että epidemia on tukahdutettu?

Keskustelua epidemian tukahduttamisesta häiritsee se, että ihmisestä toiseen tarttuvan sairauden tukahduttamiselle ei voida asettaa realistista absoluuttista kriteeriä.  Silti lukuisia tautiepidemioita on tukahdutettu ja pidetty laajoilla maailman alueilla tukahdutettuna vuosikymmenet, joten ilmiön kieltäminen ei palvele rakentavaa päätöksentekoa.  Asettaisin onnistuneen tukahduttamisen ehdoiksi neljä laadullista ja kolme määrällistä kriteeriä:

  • Kansanterveysviranomaiset seuraavat WHO:n ja kansainvälisten kontaktiensa kautta niiden esiintymistä ja muuntumista maailmanlaajuisesti, antavat tarvittaessa [rokotus]kehotuksia ja varoituksia riskimaihin matkustaville, sekä reagoivat tarvittaessa ennakolta ja riittävästi Suomeen kohdistuviin uhkiin.
  • Vastaava informaatio ja valmiusohjeet välitetään tilannetta ja tarvetta varovaisuusperiaatteen mukaisesti tulkiten kaikille sairaanhoidon ammattihenkilöille ja kansanterveysviranomaisille, jotka on koulutettu reagoimaan Suomeen tuleviin ja Suomessa ilmeneviin tartuntatautitapauksiin.
  • Heidän resurssinsa ja valtuutensa riittävät tautiepäiltyjen testaamiseen, sairastuneiden kontaktien jäljittämiseen, karanteeniin määräämiseen, tartuttamiskykyisten sairastuneet eristämiseen ja hoitamiseen terveeksi turvallisissa olosuhteissa, kunnes he voivat palata tervehdyttyään muiden ihmisten joukkoon.
  • Kansalaiset luottavat edellä kuvattuun järjestelmään, sen toimivuuteen ja tehokkuuteen myös tulevina vuosina, niin että näiden sairauksien uhka ei ohjaa heidän jokapäiväistä elämäänsä.
  • Määritin edellisten kvalitatiivisten kriteerien lisäksi kolme samanaikaisesti täytettävää kvantitatiivista kriteeriä epidemian tukahduttamisehdoksi. Kahden edeltävän viikon e1.) covid-tapausten kokonaismäärän tulee olla vähemmän kuin 50 miljoonaa kohden ja e2.) osuuden vähemmän kuin 5 % kaikista tähänastisista covid-tapauksista sekä e3) vähemmän kuin 1 % kahden edellisen viikon aikana tehtyjen virustestien määrästä.

Kun edeltävät ehdot täyttyvät, tauti voidaan katsoa tukahdutetuksi, ja normaalia elämää koskevat rajoitukset minimoida/poistaa.

Näillä kriteereillä Covid-epidemian ovat tukahtuneet menestyksellisesti jo 12 maata, joissa asuu yhteensä 1 640 miljoonaa ihmistä [Australia,Kreikka, Hong Kong, Islanti, Kiina, Montenegro, Uusi Seelanti, Norja, Etelä-Korea, Taiwan, Tunisia, Vietnam].  Näissä maissa on covidiin sairastunut yhteensä 120 000 ja menehtynyt 5 500 ihmistä.  Vastaavasti 12 maassa Euroopassa ja Amerikassa [Venäjä, UK, Espanja, Italia, Ranska, Saksa, Belgia, Hollanti, USA, Brasilia, Mexico, Kanada], joissa asuu yhteensä 1 210 miljoonaa ihmistä, päättäjät eivät pitäneet tukahduttamista järkevänä tai mahdollisena ja valisivat käyrän madaltamisen strategian. Näissä maissa epidemiaan on sairastunut 3 768 000 ja menehtynyt 299 000 ihmistä [luvut ovat WHO:n 29.5. covid-tilanneraportista.  Ne ovat kaikki aliarvioita, mutta keskenään vertailukelpoisia.].  Tähän päivään mennessä Covid-sairauteen menehtymisen riski on jälkimmäisessä 12 maan joukossa ollut 74-kertainen edelliseen verrattuna, ja ero kasvaa, koska jälkimmäisissä ilmenee päivittäin uusia sairaustapauksia 1300 kertaa edellisiä enemmän!  Epidemian tukahduttaneiden maiden huhtikuun väestöpainotettu työttömyys oli 6,5 % (9,2 % ilman Kiinaa), jälkimmäisen ryhmän 13,4 %.

Kaikkia tukahduttamistuloksia on syytä seurata kriittisellä silmällä, koska epidemian tukahduttamisessa hyvinkin menestyneissä maissa on tapahtunut takaiskuja [esim. Etelä-Korea, 207 uutta tapausta 24.-30.5., Tunisia, 17 uutta tapausta 24.5., Vietnam, 53 uutta tapausta 7-18.5., ja Kiina, 325 uutta tapausta 17.4.].  Takaiskuja tapahtuu vastakin, mutta tukahduttamisstatuksen säilyttäminen edellyttää, että niihin reagoidaan niin nopeasti ja tehokkaasti, että kriteeriehdot täyttyvät katkeamatta.

Suomi ei ole kaukana edellä esitettyjen kvantitatiivisten kriteerien e1…3 täyttämistä.  Kaksinkertaistamalla virustestaukset ja alentamalla päivittäisten uusien tapausten määrät nykyiseltä keskimäärin 36 (11…64) tasolta kolmasosaan, kriteerit täyttyisivät, eikä muutos olisi juuri suurempi kuin se mikä toukokuun aikana on jo tapahtunut.  Vapaaksi koronasta muistion mukaan Covid sairauden tukahduttaminen Suomessa saavutettavissa noin 5 viikossa.  

 

Laumasuojatavoite ei ole kuitenkaan kadotettu mihinkään

Hallitus on useita kertoja mm. pääministerin suulla ilmoittanut, että sen politiikka ei tavoittele laumasuojaa.  Hallituksen toukokuiset päätökset rajoitusten purkamisesta perustuivat kuitenkin Exit-raportin laskelmiin ja suosituksiin.  Tuossa raportissa tukahduttamisskenaario (II), jolle lasketut tehohoitoa vaativat sairaustapaukset [ja vastaavasti covid-kuolemat] olivat selkeästi alhaisimmat, hylättiin nimenomaan sen vuoksi että se ei tuottaisi tavoiteltua laumasuojaa.  Päätöksenteon pohjaksi hyväksyttyjen skenaarioiden III ja IV tavoitteena ei ole epidemian lyhentäminen eikä kuolemien vähentäminen vaan se, että epidemia tartuttaisi puolet väestöstä ilman tehohoitokapasiteetin ylikuormitusta.  Ja juuri tämä tavoite kaatuu skenaarioiden laskennassa käytettyjen oletusten kymmenkertaisiin virheisiin.  Joko tehohoidon tarve ja kuolleiden määrä ylittää skenaarioiden arviot kymmenkertaisesti tai immuniteetin saaneiden osuus jää muutamaan prosenttiin, ts. kolminkertaistamalla covidiin sairastuvien päivittäinen määrä ja venyttämällä epidemiaa kesään 2021 saatettaisiin päästäisiin siihen, missä Espanjassa ollaan, ilman toivoakaan laumasuojasta – todella käsittämätön tavoite!

Exit-raportti ohjeenaan ja THL:n epidemiamallit ajanottajanaan hallitusta voidaan verrata juoksijaan kymmenen kilometrin yösuunnistuskilpailussa Nuuksion metsässä. Juoksijalle ei ole vielä paljastettu, että hänelle juuri annettu yhden kilometrin väliaika on todellisuudessa sadan metrin väliaika ja että hänen otsalamppunsa valaisema karttasivu on Sipoonkorven ulkoilukartasta.

Ainoaksi eettisesti, inhimillisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti hyväksyttäväksi, todellisuuspohjaiseksi vaihtoehdoksi jää Eroon koronasta muistion mukainen epidemian mahdollisimman nopea tukahduttaminen.  Oppaaksi löytyy jo monta eri puolilla maailmaa, erilaisissa poliittisissa, uskonnollisissa, taloudellisissa ja kulttuuriympäristöissä toteutettua menestystarinaa.  Nykyisistä yleisistä massarajoituksista on mahdollista päästä eroon kesäkuun loppuun mennessä, mutta tämä edellyttää ensin covid-tartuntojen vähentämistä kolmasosaan nykytasosta – kun nykyinen reittikartta tavoittelee niiden kolminkertaistamista – ja sitten siirtymistä pääasiassa paikallisesti, yksilöllisesti ja tarpeenmukaisesti kohdennettuihin lyhytaikaisiin rajoitustoimiin ja tarvittaessa nopeaan paikalliseen reagointiin.

Ensin on kuitenkin peruutettava Exit-raportin perusteella päätetyt vaikkakin pääosin vasta tulevina viikkoina toimeenpantavat toimenpiteet. Ne eivät vähennä vaan päinvastoin, lisäävät tartuntoja.  Pahinta mitä nyt voidaan tehdä, on sallia suurten, laajalta alueelta kokoontuvien osallistujamäärien kokoontumiset.  Maailmalta löytyy riittävästi esimerkkejä siitä, että yksi tällainen tilaisuus saattaa viedä sairaalaan satoja, hautausmaalle kymmeniä, sulkea kaupunkeja ja maakuntia kuukausiksi ja maksaa yhteiskunnalle miljardeja.

Koronatilanne Suomessa on hyvä, suorastaa lupaava, miksi siis huolestua?  Koska Exit-raportin perusteella tehtyjen päätösten tarkoituksena ei ole sairaustapausten vähentäminen edelleen tukahduttamistasolle, vaan niiden kolminkertaistaminen covid-sairauden tarttuvuutta lisäämällä.  Pysyykö tulipalo hallinnassa vai riistäytyykö se roihuksi Bergamon tapaan?  Kummassakin tapauksessa talo palaa, ja kummassakaan tapauksissa sillä ei voiteta mitään.   

Olisikohan kuitenkin viisainta sammuttaa palo nyt, kun vasta vähän yhdestä nurkasta on palanut, niin päästäisiin tästä muihin töihin.  

__________________________________________________________________________________

 

Vielä kolme erillistä loppuhuomautusta

 

Aloitan meistä ylipainoisista ja monisairaista vanhuksista.

Kuinka paljon covid kuolema tutkitusti lyhentää elämää?  Tulos [Italia, Wales] oli että podettujen pitkäaikaissairauksien vaikutukset huomioon ottaen covid tautiin kuollut mies menettää keskimäärin 13 vuotta ja nainen 12 vuotta elämästään.  Kyse ei siis suinkaan ole elämän viime hetkien armeliaasta lyhentämisestä, vaan suurin osa heistä oli ennen sairastumistaan täysin toimintakykyisiä, omista ja perheensä asioista huolehtivia, matkailua, kesämökkeilyä ja monenlaisia yhteiskunnallisia, kirkollisia ja kulttuuririentoja aktiivisesti harrastavia kansalaisia.  Yleisimpien perussairauksien, verenpaineen, korkean kolesterolin, diabeteksen, astman, keuhkoahtauman ja erilaisten syöpien yhteenlaskettu vallitsevuus Suomessa on 3,2 miljoonaa.  Aivan näin moni ei näitä sairasta, koska osalla on useampi perussairaus.  Lisäksi 63 % suomalaisista on ylipainoisia.  Yli 70 v. ikäisiä on sentään vain n. 900 000.  Kuinkahan suurella prosentilla meistä, teistä ja heistä ei ole ylipainoa eikä lääkitystä ainoaankaan perussairauteen?  Monella toki, mutta enemmistöstä he jäävät etäälle.  Jos ajatuksena on jotenkin ollut, että ’perussairaiden’, ’ylipainoisten’ ja ’vanhusten’ hoitaminen ei vastaa tarkoitustaan, lääketiede voi alkaa keskittyä urheiluvammoihin.

Jatkan STM:n kasvosuojusselvityksestä.

Ensimmäinen omituisuus on, että STM:n piti tällainen selvitys ylipäätään teettää.  Totta kai on tärkeää, että kansalaisiin vaatimuksia kohdistavat päätökset perustuvat punnittuun tietoon, mutta se tieto ei todellakaan ollut uuden kotimaisen selvityksen varassa.  Googlaa evidence of face mask effectiveness ja saat 31 500 000 linkkiä!

STM:n tilaaman selvityksen lopputulos sinetöitiin oikeastaan jo silloin, kun tarkastelusta suljettiin ulos kaikki terveydenhoidon toimintaympäristöt, ja päätettiin hyväksyä ainoastaan kertakäyttöiset nk. kirurgiset suu-nenäsuojaimet järjestelmälliset kirjallisuuskatsaukset ja satunnaistettujen  vertailukokeiden (RTC) tulokset.  RTC [etenkin kaksoissokkotutkimuksena] on tietenkin nk. kultastandardi, mutta tutkittaessa suojausvälineiden tehoa äkkiä puhjenneen hengenvaarallisen epidemian yhteydessä, se on mahdoton vaatimus jo yksin tutkimuseettisistä syistä.  Niinpä selvitykseen hyväksytyt tutkimukset kohdistuivat yleisten hengitystieinfektioiden tartuntoihin, joista kansalaiset eivät yleensä kanna kovin suurta huolta.  Kohderyhmät taas koostuivat saudi-arabialaisista pyhiinvaeltajista ja amerikkalaisista opiskelijoista.  Voidaan perustellusti kysyä miten vertailukelpoisia tällaiset tutkimusasetelmat ovat suomalaisten covid-epidemialta suojautumisen kannalta.

Selvityksen kappaleen (3.2) ja taulukon (5) kasvosuojusten turvallisuus alle oli koottu seuraavia koettuja haittoja, yleinen epämukavuus, vaikeus hengittää, kuumuus, kosteus, sosiaalisen kanssakäymisen rajoittaminen, silmälaisen sumeneminen.  Turvallisuuteen näistä liittäisin ehkä silmälasien sumenemisen [jonka olen kokenut itsekin].

Järjestelmällisistä kirjallisuuskatsauksista Fysikaaliset interventiot hengityselinvirusten leviämisen katkaisemiseksi tai vähentämiseksi olennaisin SARS-CoV-2 infektion näkökulmasta lienee Cochrane Review vuodelta 2011, johon STM:n tilaamassa maskiselvityksessäkin viitataan.  Tämä yhdentoista kirjoittajan (Aasiasta, Amerikasta, Australiasta ja Euroopasta) 123-sivun mittainen Review perustuu  3775 artikkeliin, joista valittiin 67 tiukat tieteelliset kriteerit täyttävää tutkimusta [satunnaistettua vertailukoetta (RTC), kohortti-, tapaus-verrokki- ja aikasarjatutkimusta].  Maskien ja hengityssuojaimien vaikutustutkimuksia, jotka otettiin mukaan meta-analyyseihin, oli 8.  Ne olivat kaikki tapaus-verrokkitutkimuksia ja koskivat nimenomaan SARS-CoV epidemiaa Kiinassa, Vietnamissa, Hong Kongissa ja Singaporessa.  Myös meta-analyysiin hyväksytyissä tutkimuksissa oli ongelmia, jotka selittyvät epidemian lyhyydellä (8 kk), kokonaisuudessaan pienellä SARS-tapausten määrällä  (8000) ja korkealla tappavuudella (10%), joten satunnaistetut vertailukokeet oli jo eettisistä syistä poissuljettu.  Cochrane Reviewin meta-analyysin johtopäätös oli, että yksittäisistä suojausmenetelmistä parhaan tuloksen antoi N95 hengityssuojain [vastaava eurooppalainen standardi FFP2, FFP3] (OR = 0,17), jota seurasivat nenähuuhtelu, [kirurginen] maski, suojakäsineet (0,30…0,32), ja tiheä käsien peseminen (0,54).

Vastatakseen covid-19 epidemian yhteydessä uudelleen esiin nousseisiin väitteisiin kasvomaskien hyödyttömyydestä ja jopa haitallisuudesta Lancet julkaisi 20.3. kommentin Kasvomaskien rationaalinen käyttö COVID-19 pandemiassa. Sen johtopäätös on:

Hallitusten ja kansanterveysvirastojen tulee antaa järkeviä suosituksia asianmukaisesta kasvosuojusten käytöstä täydentämään suosituksia muista ehkäisevistä toimenpiteistä, kuten käsihygieniasta. WHO suosittelee tällä hetkellä, että ihmiset käyttävät kasvosuojusta, jos heillä on hengitysoireita tai jos he hoitavat oireilevaa henkilöä. Ehkä olisi myös järkevää suositella karanteenissa oleville ihmisille kasvosuojusta, jos heidän on poistuttava kodistaan oireettoman tai presymptomaattisen leviämisen estämiseksi. Lisäksi haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien, kuten ikääntyneiden ja sellaisten, joilla on taustasairaus, tulisi käyttää kasvosuojusta, jos niitä on saatavana. Kasvosuojusten yleistä käyttöä voitaisiin harkita, jos niiden saatavuus on riittävä. Samanaikaisesti kiireellinen tutkimus kasvosuojusten suojaamisen kestosta, toimenpiteistä kertakäyttöisten suojusten elinkaaren pidentämiseksi ja uudelleenkäytettävien maskien kehittämistä tulisi rohkaista.

Toukokuun 12 päivänä 19 tutkijaa 7 maasta julkaisi maailman eniten siteeratussa tiedelehdessä PNAS (Proceedings of the National Academy of Sciences) katsausartikkelin Face masks against COVID-19: an evidence review.  Jälkimmäinen käy läpi 104 eri puolilla maailmaa tehtyä tutkimusta, ja on muutamassa viikossa saanut 48 726 lukijaa.  Se päätyy suositukseen:

Kirjallisuuskatsaus tarjoaa todisteita jotka suosivat kasvosuojusten laaja-alaista käyttöä lähdekontrolliin [viruksen] yhteisössä leviämisen vähentämiseksi: myös ei-lääketieteelliset maskit käyttävät materiaaleja, jotka suodattavat riittävän pieniä [mikro]pisaroita; ihmiset ovat tartuttavimpia tartuntaa seuraavalla alkujaksolla, jolloin on yleistä, että oireita on vähän tai ei ollenkaan; ei-lääketieteelliset maskit ovat olleet tehokkaita vähentämään influenssan leviämistä; ja paikoissa sekä aikajaksoissa, joissa maskin käyttöä on vaadittu tai se on laajalle levinnyt, taudin leviäminen on osoittautunut huomattavasti vähäisemmäksi.

Käytettävissä olevat todisteet viittaavat siihen, että muiden kuin lääketieteellisten naamioiden lähes kattava käyttöönotto julkisessa tilassa yhdessä täydentävien kansanterveystoimenpiteiden kanssa voi menestyksellisesti alentaa tarttuvuuusluvun Reff -arvon alle 1: een, mikä vähentää taudin leviämistä, kun tällaisia toimenpiteitä jatketaan. Taloudellinen analyysi viittaa siihen, että kasvosuojuksen käytön tuottama säästö voi olla tuhansia dollaria henkilöä ja kasvosuojusta kohden.

Maailman todennäköisesti arvovaltaisin tiedejulkaisu, Science, julkaisi 27.5. Perspective artikkelin: Reducing Transmission of SARS-CoV-2.  Sen yhteenveto on lyhimmillään seuraava:

Maskit ja testaaminen ovat välttämättömiä estämään aerosolien ja [mikro]pisaroiden asymptomaattista levittämistä.

Myöhemmin, 1.6. julkaisi 41 tutkijaa 10 maasta Lancetissa artikkelin Physical distancing, face masks, and eye protection to prevent person-to-person transmission of SARS-CoV-2 and COVID-19: a systematic review and meta-analysis, joka perustuu 216 tutkimuksen tuloksiin.  Kirjoittajat tiivistävät seuraavasti.

Yli 1 m etäisyydet liittyivät paljon alentuneeseen tartuntariskiin, samoin kuin kasvosuojusten (ml. N95[/FFP2] hengityssuojainten kirurgisten maskien tai vastaavien monikerroksisten puuvillamaskien) sekä suojalasien käyttäminen.

Nämä katsaukset ja suositukset eivät suinkaan kata kaikkia uusimpia tutkimustuloksia maskien ja hengityssuojaimen käyttökelpoisuudesta hengenvaarallisten infektioiden torjunnassa, mutta ne riittänevät tällä kertaa.

STM:n teettämää Kasvosuojusselvitystä (29.5.) seurasi nopeaan tahtiin ensin Hetemäen työryhmän tueksi asetetun Valtioneuvoston Covid-19 tiedepaneelin (1.6.) suositukset:

Julkisilla paikoilla tai joukkoliikennevälineissä käytetään (ehkä tartuntatautitilanteesta alueella riippuen) maskia … Hengityssuojat oikein käytettyinä suojaavat tartuttamasta muita, ja niitä on syytä pitää yhtenä torjuntakeinona ihmisjoukoissa, erityisesti vanhusten ja riskiryhmien parissa.  

Pari päivää myöhemmin 3.6.) julkaistiin uusi Eroonkoronasta.fi ryhmän kirje [Maskien käyttö on hyödyllinen ja vaikuttava keino koronaepidemian tukahduttamiseksi], jonka nimi kertonee riittävästi sen johtopäätöksistä ja suosituksista.

Ainoaksi selitykseksi STM:n ja hallituksen itsepintaiselle sinnikkyydelle maskien käytön torjumiseksi jää, että STM ei kykene millään perääntymään maaliskuisesta tiedotteestaan, jossa se selitti kasvomaskien olevan hyödyttömiä ja mahdollisesti jopa haitaksi koronaepidemian leviämisen torjunnassa, kun sen olisi pitänyt kertoa rehellisesti, että kasvomaskeja on maassa koronaepidemian aiheuttaman äkilliseen tarpeeseen huolestuttavan vähän ja niitä pitäisi nyt säästää ensisijaisesti terveyden-, vanhusten- ja sairaanhoidon työntekijöille.  Tämä on kuitenkin aivan eri asia kuin se vähentävätkö kasvomaskit viruksia kantavien mikropisaroiden kulkeutumista sairaalta terveelle, tai että ne jopa uhkaisivat erityistä ammattikoulutusta vailla olevien käyttäjiensä turvallisuutta.  Kyllä, ne ovat epämukavia ja totta kai ne vähentävät riskejä – tämä on ainoa syy niiden käyttöön sairaaloissa ja hoitotilanteissa.  Kun maskien saatavuus ei ole enää ongelma, niiden käytön torjumiseen ei ole enää perusteita.

STM:ssa vallitsevista asenteista kertoo ja korvissani todella särähti kun Tuija Kumpulainen vastasi STM:n ja THL:n tiedotustilaisuudessa 4.6. klo 10:00 Iltalehden kysymykseen perusteista STM:n maskien käytölle kielteiseen kannanottoon: Olisihan vaihtoehto tietenkin ollut [maskien käytön] kieltäminen, mutta näin ei kuitenkaan tehty. 

Ihan lopuksi Heli Laaksosen vinkki: Pyyr antteks vast viimeses häräs, mut sillo ain.

Ja kolmantena Vapaaksi koronasta kirjoittaja-, allekirjoittaja- ja kannattajajoukosta

THL:n pääjohtaja totesi (https://yle.fi/uutiset/3-11365166), että Tässä [korona]keskustelussa pyörii myös paljon niin sanottuja nojatuoliepidemiologeja, he ajavat ideoitaan julkisuudessa ilman, että heillä on vastuuta seurauksista.

Sikäli kun hän viittasi viikkoa aikaisemmin julkaistuun Vapaaksi koronasta muistioon ja vetoomukseen, niiden kirjoittajiin, allekirjoittajiin ja kannattajiin kuuluu 32 professoria, 37 lääkäriä, 13 biologia, solubiologia, geneetiikkoa ja biokemistiä, 9 talous- ja 5 oikeustieteilijää, sekä 29 epidemiologian, matematiikan, ympäristöterveys- ja yhteiskuntatieteiden edustajaa, jotka työskentelevät tällä hetkellä kotimaisten yliopistojen, yliopistosairaaloiden ja tutkimuslaitosten lisäksi mm. MIT:ssa, Cambridgen, Stanfordin, Aucklandin, Chicagon, Osakan ja Münchenin yliopistoissa.

Maskisuositus liitti allekirjoittajiin  mm. talousnobelisti Bengt Holmströmin.

He edustavat olennaisesti laajempaa näkemystaustaa ja korkeampaa tieteellistä painoarvoa kuin STM:n kelpuuttamat asiantuntijat.

7 vastausta artikkeliin “Koronatilanne on hyvä – miksi huolestua?

  1. Hei,

    Kiitos taas tästä ansiokkaasta analyysistä. Jaoin sen FB-sivuilleni.

    Yst. terveisin

    Mårten Kvist

  2. Jos Molempain Sisiliain kuningaskunta olisi itsenäinen valtio, se olisi koronan tukahduttaneiden valtioiden joukossa. Italia ei ole valinnut käyrän madaltamisen strategiaa, mutta tukahduttaminen aloitettiin liian myöhään niiden alueiden näkökulmasta, joissa epidemia oli päässyt vauhtiin, ja jatkotartunnat jatkuivat kodeissa, laitoksissa sekä yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömissä työpaikoissa.

    1. Erinomaisen tärkeä näkökulma, kiitos. Monessa maassa ei juuri saatu aikaiseksi tai edes ehditty pohtia epidemiaan suhtautumisen vaihtoehtoja kun tilanne kaatui päälle. Myös Suomessa on kokonaisia maakuntia, jotka oikeastaan kuuluisivat epidemian tukahduttanneiden joukkoon. Antamalla aluehallinnoille selkeät epidemian kontrollointikriteerit, -velvollisuudet ja -valtuudet voitaisiin laajoja alueita Euroopasta vapauttaa suurimmasta osasta niiden asukkaiden elämää ja taloutta kuristavista rajoittuksista. Kansantalouden kokonaisvahingot pienenisisvät tällä tavoin. Samalla sekä rajoituksista vapautettujen alueiden että niiden naapureina edelleen rajoitusten alla kärvistelevien alueiden asukkaille ja yhteisöille konkretisoituisivat turvallisen käyttäytymisen sekä tartuntojen tarkan jäljittämisen ja karanteenien edut.

  3. Maallikon pohdintaa: testitulokset ovat osoittaneet, että oireettomien taudinkantajien määrä olikin radikaalisti pienempi kuin alkuvaiheessa ajateltiin. Hieman toisin ilmaistuna tämä kai tarkoittaa sitä, että tauti ei väestötasolla tartukaan läheskään niin helposti kuin kuviteltiin.

    Mikä on tämän mahdollinen yhteys ns. laumasuojaan tarvittavien tartuntojen määrään?

    Jos olisi vaikka niin, että osa väestöstä on melko hyvin suojassa tartunnalta esimerkiksi jonkin aikaisemmin sairastetun muun koronaviruksen aiheuttaman flunssan, MPR-rokotteen tai yhden tai useamman muun toistaiseksi tuntemattoman tekijän johdosta, niin eikö tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että ns. laumasuoja olisikin saavutettavissa helpommin (vähemmällä sairastuneiden määrällä) kuin aluksi kuviteltiin?

    Lisäksi on puhuttu siitä, että kaikilla oireettomasti/lievästi sairasteneilla verestä ei välttämättä löytyisikään verestä vasta-aineita, mutta heillä saattaisi silti olla jonkinlainen immunologiseen muistiin perustuva suoja.

    Tällaiseen en maallikkona osaa ottaa sen enempää kantaa, mutta kysymys siis kuuluu, että jos tauti ei syystä tai toisesta pääsekään leviämään niin helposti kuin alussa kuviteltiin, niin voidaanko joillakin alueilla itse asiassa olla paljon lähempänä laumasuojaa kuin mitä alkuperäisten oletusten mukaan arvioituna oltaisiin?

  4. Oireettomien taudinkantajien määrä on todellakin vain kymmenesosa siitä mitä monet alkuvaiheessa ajattelivat. Tämä ei tarkoita sitä, että taudin tarttuvuus kontaktitilanteissa olisi oletettua alhaisempi vaan sitä että kontaktien määrät ja läheisyys vähenivät todella merkittävästi, mikä vastaa kokemuksia ja tutkimustuloksia. Erinäiset esimerkit uusien ihmisten lähikontaktitilanteista kirkoissa, kuoroharjoituksissa, urheilukatsomoissa, yökerhoissa ym. osoittavat kuitenkin, että tauti leviää tilaisuuden tullen todella tehokkaasti.

    Kontaktien minimointi ja etäisyyksistä huolehtiminen (sosiaalinen etäännyttäminen) toimivat ’päällä ollessaan’ laumasuojan tavoin, mutta toisin kuin laumasuojan, niiden vaikutus päättyy samalla hetkellä, kun sosiaaliset kontaktiverkostot palaavat.
    Siellä missä epidemia ehti syvälle väestöön ennen lockdownia, esim. Nembro ja Castigliano d’Adda Italiassa, se tartutti 60..70 % väestöstä [vasta-ainetestien tulosten mukaan] ja aiheutti kuoleman heistä 1,4 -1,6 %:lle. Tämä ei tue oletusta 60..70 %:a matalammasta laumasuojaan tarvittavasta väestönosuudesta. Nämä eivät ole sellaisia muusta ympäristöstä eristyneitä tai syrjäisiä alueita, jossa aikaisempien koronaflunssien voisi olettaa olleen harvinaisia tai rokotussuojan poiketa olennaisesti ympäröivistä alueista.

    Jos merkittävällä osalla niiden väestöstä olisi ollut jokin verestä näkymätön mutta silti sairauden estävä vasta-aine tai jos laumasuoja olisi voinut toteutua jollakin alhaisemmalla tartunnan saaneiden osuudella, miksi ne eivät ole suojanneet em. kaupunkien väestöjä? Näyttää todennäköiseltä, ja sopii teoreettisiin oletuksiin, että em. 60..70 % tartuntaosuudet toisivat laumasuojan, mutta vielä emme tiedä mitään sellaisen kestosta. Vastakkain ovat nyt toiveajattelu ja tosiasiat.

  5. Mihin perustuu väite, että Italia, Ranska, Saksa, Belgia ja Hollanti ”valisivat käyrän madaltamisen strategian”? Noissa maissa on toki ollut iso epidemiahuippu, mutta tällä hetkellä uusien tartuntojen määrä, väkiluku huomioiden, on painettu varsin pieneksi, eikä minusta viittaa käyrän madaltamisen strategiaan. Venäjä, USA, Kanada ja muut mainitut Amerikan mantereen maat ovat tietenkin toinen asia, niiden osalta voin vain kysyä, mikä on niiden strategia, onko sellaista lainkaan.

    1. Vielä maaliskuun alussa käsitys näkymättömiin jäävien covid-tartunnan saaneiden suuresta määrästä ja sairauden suhteellisesta vaarattomuudesta muille kuin joistakin perussairauksista kärsiville vanhuksille oli Euroopassa yleinen. Käyrän madaltamista arveltiin tarvittavan sairaaloiden kuormitushuippujen tasaajaksi, mutta tukahduttaminen tulisi aivan liian kalliiksi ja sellaisen vaatijat leimattiin propellihattuisiksi pelottelijoiksi. Suomessa väestön laumaimmuniteetin saavuttamiseen arveltiin käyrän madaltamisesta riippuen kuluvan 95-188 päivää, jonka jälkeen 42 – 65 % olisi sairastanut taudin. WHO:n tosin varoitteli ja vaati epidemian tukahduttamista, mutta sellaista ei ajateltu tarvittavan kehittyneessä Eurooppassa. Vasta Italian Bergamon provinssin sairaanhoidon luhistuminen ja kymmenien lääkäreiden kuolemat herättivät ensimmäiset Euroopan maiden hallitukset käsittämään, että covid-19 ei ole vain toinen kausi-influenssa.

      Nimimerkki Sivullisen kysymys on silti aiheellinen, erityisesti Saksan osalta. Italiassa, Ranskassa ja Saksassa tehostetut epidemian rajoitustoimet [Lockdown] käynnistettiin [10. – 21.3.] vasta kun päivittäin diagnostisoidut uudet covid-tapaukset kohosivat tuhansiin ja kuolemat kymmenistä toiselle sadalle. Belgiassa ja Hollannissakin uudet päivittäiset sairaustapaukset ehtivät ennen lockdownia kohota lähelle kahtasataa. Belgia, Italia, Ranska ja Hollanti kuuluvat tällä hetkellä väestöön suhteutettujen koronakuolemien kärkikymmenikköön maailmassa. Niihin verrattuna alun perin tukahduttamisstrategian valinneiden Itä Aasian ja Oseanian maiden covid-kuolleisuus on noin sadasosa.
      Saksa on mielenkiintoinen erityistapaus. Covid-tapaukset nousivat siellä yhtä nopeasti kuin mm. Ranskassa, mutta tehokkaan testaamisen ansiosta niistä diagnostisoitiin heti paljon suurempi osa, hoitoon ohjattiin nopeasti, se oli tehokasta ja kapasiteetti riitti. Uudet sairaustapaukset käännettiin jyrkkään laskuun jo pari viikkoa lockdownin aloittamisen jälkeen. Vaikka täysin vertailukelpoista tietoa eri maiden todellisista covid-sairastuneiden ja kuolleiden määristä ei ole, on ilmeistä, että Saksa ensin taittoi epidemian kasvun nopeammin, on siitä pitäen tukahduttanut sitä tehokkaammin (uusia päivittäisiä tapauksia on silti edelleen satoja ja kuolemia kymmeniä) ja hoitanut covid-potilaansa olennaisesti muuta Eurooppaa paremmin. Näistä maista Saksa siis valitsi tukahduttamisstrategian, mutta vasta maaliskuun lopulla, kun covid-sairaustapauksia oli diagnostisoitu jo 60 000. Saksalaisen tehokkaan toteutuksen ansiosta asukaslukuun suhteuttu covid-kuolleisuus jäänee Saksassa alle viidesosaan Belgian, Italian, Ranskan ja Hollannin tasosta (silti jo alun perin tukahduttamisen valinneessa Kreikassa väestöön suhteutettu covid-kuolemien määrä jäänee Saksaankin verrattuna vain viidesosaan). Laumaimmuniteetti on koko Euroopassa saavutettu ilmeisesti vain muutamassa pienessä Pohjois-Italian kaupungissa.

      Kun Saksan menestys alkoi näyttää ilmeiseltä, käänsimme kuuden tutkijan voimin suomeksi Saksan covid-exitstrategiat, 30-sivuisen Ifo-raportin kokonaisuudessaan ja Leopoldinan [Saksan tiedeakatemia] yhteenveto-osan ja tarjosimme niitä STM:n, hallituksen ja kansanedustajien käyttöön. Minkäänlaista merkkiä kiinnostuksesta emme ole nähneet tai kuulleet.

Vastaa