Meidän länsimaisten ihmisten maailmassa ainoastaan yksilöllä on merkitystä – väestö on vain joukko itsellisiä yksilöitä. Pandemian maailmassa ainoastaan väestöllä on merkitystä – yksilöt ovat vain sen yhdentekeviä soluja. Pandemia ei ole yksilön vaan väestön sairaus, jossa yksilön ottama riski kohdistuu koko väestöön, ja yksilön selviytyminen riippuu koko väestön selviytymisestä. Itä-Aasian kulttuurit ovat länsimaisia yhteisöllisempiä ja tämän ansiosta pandemia on vaatinut siellä väestöön suhteutettuna vain sadasosan läntisen Euroopan ja Amerikan uhreista.
JOHDANNOKSI
The Lancet (vuodesta 1823) on yksi maailman viidestä arvovaltaisimmasta terveysalan tieteellisestä julkaisusarjasta. Sen päätoimittaja, Richard Horton, suomii tuoreessa (18.6.2020) kirjassaan The Covid-19 Catastrophe: What’s Gone Wrong and How to Stop it Happening Again armotta ja kovin sanoin Englannin päättäjiä. Yhdistyneen kuningaskunnan (UK) toimet koronaviruksen suhteen ovat suurin tiedepoliittinen epäonnistuminen kokonaiseen sukupolveen. Hän syyttää erityisesti Englannin hallituksen Tieteellistä hätätilaneuvontaryhmää (Scientific Advisory Group for Emergenciens, SAGE). Siitä tuli kansalaiset pettäneen hallituksen PR-siipi, mikä on johtanut menetettyihin mahdollisuuksiin, kuvottaviin virhearviointeihin ja niiden kautta kymmenien tuhansien kansalaisten kuolemiin, jotka olisi voitu välttää. Hallituksen vastaus kriisiin oli hidas, omahyväinen ja räikeän valmistautumaton. SAGEn ja hallituksen välillä vallitsi rikkoutunut, nöyristelevä poliittis-tieteellinen rikoskumppanuus… Yksittäin he ovat suurenmoisia ihmisiä, mutta systeemi epäonnistui katastrofaalisesti.
Hortonin kritiikki osuu yhtä hyvin useimpien nk. Länsimaiden koronapolitiikkaan. Hänen sanansa eivät ole jälkiviisautta. Hänen toimittamansa The Lancet julkaisi jo tammi-helmikuun vaihteessa viisi artikkelia uudesta koronaviruksesta, sen kliinisistä piirteistä, tarttumisesta ihmisestä toiseen ja epidemiologiasta Wuhanissa ja Horton itse esitti lehdessään ”epätoivoisen vetoomuksen” epidemian tukahduttamiseksi ja ehdotti toimenpiteitä tätä varten. WHO arvioi jo 13.2., että covid-19 taudin tapauskuolleisuus olisi 1..2%, minkä myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet jokseenkin oikeaksi [Huom. tapaus tarkoittaa tässä yhteydessä lääketieteellisesti todettua tartuntaa, tartunta sisältää myös toteamatta jääneet infektiot]. Lancetin seuraavissa artikkeleissa puhuttiin myös henkilökohtaisten suojavälineiden, testaamisen, massakokoontumisten välttämisen, koulujen sulkemisen ja yleisen lockdownin merkityksestä. Jaettu tieto ja esitetyt vetoomukset jätettiin kuitenkin huomioimatta. Horton ei vieläkään kykene ymmärtämään, miksi SAGEn jäsenet eivät konsultoineet kiinalaisia kollegoitaan. Nämä ovat ihmisiä, joille voi lähettää sähköposteja tai soittaa puhelimella. ”Hei, luimme artikkelinne Lancetissa, voiko asia todella olla niin paha. Mitä ihmettä Wuhanissa tapahtuu?” Jos he olisivat ottaneet yhteyttä, heille olisi selvinnyt, että tilanne todella oli juuri niin paha. Horton ei myöskään suostu ymmärtämään miksi SAGE yritti koko ajan olla ainakin yhtä herkkä taloudellisten kuin terveydellistenkin näkökohtien suuntaan. Tämä on vaarallinen lähtökohta, koska se vaarantaa SAGEn kyvyn suojella [kansalaisten] terveyttä.
MITEN TÄHÄN ON TULTU?
Suomen hallitus ja Suomi kokonaisuudessaan on menestynyt covid-19 epidemian torjunnassa ratkaisevasti Hortonin suomimaa Englantia paremmin. Alkuasetelma oli kuitenkin samanlainen – välitulos 1.8.2020 onneksemme ei. Pohjoismaissa, Englannissa ja Hollannissa valittiin epidemian alkuvaiheessa kausi-influenssapolitiikka, jossa taudin tartuntakuolleisuus oletettiin matalaksi, leviäminen väestössä nopeaksi, torjunta tarpeettomaksi sekä joka tapauksessa yhteensopimattomaksi länsimaisten kansalaisoikeuksien kanssa sekä kansantaloudelle aivan liian kalliiksi. Niinpä tavoitteeksi asetettiin sairastumiskäyrän loiventaminen siten, että epidemian kulku läpi väestön ei ylikuormittaisi sairaanhoitoa, mutta tuottaisi syksyyn 2020 mennessä väestölle laumasuojan ilman rokottamista – rokotteestahan ei ollut tietoa. Kiinan Hubein provinssin Wuhanin kohtalon ei arveltu koskevan Eurooppaa [mistähän syystä?], ja koska koko epidemian leviämistä Eurooppaan ei pidetty kovin todennäköisenä, vakavista varotoimista arveltiin olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Tammikuun loppuun saakka THL piti covid-19 tartuntojen todennäköisyyttä Suomessa pienenä ja varoitteli ennen kaikkea ylireagoinneista.
Vielä maaliskuun alussa käsitys näkymättömiin jäävien covid-19 tartunnan saaneiden suuresta määrästä ja sairauden suhteellisesta vaarattomuudesta muille kuin joistakin perussairauksista kärsiville vanhuksille oli Euroopassa yleinen. Harvalukuiset tukahduttamispolitiikan vaatijat leimattiin väestöä pelotteleviksi ”nojatuoliepidemiologeiksi”. Suomessa väestön laumaimmuniteetin saavuttamiseen THL arveli 18.3. käyrän madaltamisesta riippuen kuluvan 95-188 päivää, jonka jälkeen 42 – 65 % olisi sairastanut taudin.
Aasiassa Taiwan, Hong Kong ja Mongolia saivat – epäilemättä keittiön kautta – tietoa vakavasta uudesta tartuntataudista suoraan Wuhanista jo ennen Kiinan virallisia tiedonantoja, ja ne olivat valinneet epidemiaan varustautumisen ja täysitehoisen torjunnan jo varhain tammikuussa. Niinpä covid-19 tapaukset (= rekisteröidyt covid-19 sairaustapaukset, corona cases) jäivät niiden yhteen laskien 35 miljoonaisessa väestössä elokuulle tultaessa alle kolmeentuhanteen ja kuolemantapaukset alle kolmeenkymmeneen.
WHO teki tarkastusmatkan Wuhaniin 20.-21.1. ja viimeistään tuolloin WHO:lle selvisi, että uusi virus tarttuu ihmisestä ihmiseen. Sen tarttuvuusluvuksi R0 arvioitiin 1,4 … 2,5. Matkan jälkeen WHO varoitti vakavasti covid-19 epidemian korkeasta tappavuudesta ja leviämisestä matkaraportissaan 23.1. ja siitä pitäen lähes päivittäin, vaatien valtioita seuraamaan ja aktiivisesti rajoittamaan epidemiaa, varhain havaitsemaan, eristämään ja hoitamaan tautitapaukset, jäljittämään näiden kontaktit ja [näin] estämään covid-10 tartuntojen leviäminen eteenpäin, ts. tukahduttamaan epidemia.
Wuhanin kaltaisia tukahduttamis/sulkutoimia [Cordon sanitaire/lockdown, käytän tässä artikkelissa anteeksi pyydellen väestöön yleisesti kohdistuvista ja sosiaalisia kontakteja olennaisesti rajoittavista toimista yleisnimitystä lockdown, koska suomen kielessä ei ole asialle riittävän yleistä/spesifistä termiä] ei edistyneempanä itseään pitävässä Euroopassa vielä tuolloin ajateltu tarvittavan. Vasta Italian Bergamon provinssin sairaanhoidon luhistuminen maaliskuun alkupuolella ja kymmenien lääkäreiden kuolemat herättivät ensimmäiset Euroopan maiden hallitukset käsittämään, että covid-19 ei ole vain eriniminen kausi-influenssa. Epidemian hidastamispolitiikan valinneelle Boris Johnsonillekin kirkastui äkkiä, ettei minkään maan sairaanhoitojärjestelmä, Englannin NHS mukaanluettuna, voisi kestää hidastamispolitiikan seurauksia!
Niin Italiassa, Ranskassa, Espanjassa, Saksassa, Sveitsissä kuin Englannissakin lockdown määrättiin vasta 10. – 23.3., kun päivittäin diagnostisoidut uudet covid-19 tapaukset (maasta riippuen vain puolet … neljäsosa kaikista tartunnoista) olivat kohonneet yli tuhanteen ja kuolemat useista kymmenistä yli sataan. Pienemmissä Belgiassa ja Hollannissakin uudet päivittäiset sairaustapaukset ehtivät kohota lähelle kahtasataa. Ruotsissa lockdown toimia ei käynnistetty lainkaan. Belgia, Englanti, Espanja, Italia ja Ruotsi [sekä USA] kuuluvat jokainen tällä hetkellä väestöön suhteutettujen covid-19 kuolemien kärkikymmenikköön maailmassa (570 – 850 #/M = covid-19 kuolemaa miljoonaa asukasta kohden). Sairaanhoito kriisiytyi Lombardiassa, Englannissa, Madridissa, New Yorkissa ym.. Niihin verrattuna alun perin tukahduttamisstrategian valinneiden Itä Aasian ja Oseanian maiden (Mongolia, Vietnam, Taiwan, Kiina, Uusi Seelanti, Singapore, Hong Kong, Etelä-Korea ja Australia) covid-kuolleisuus on noin sadasosa (0…10 #/M). Vertailun vuoksi, Suomen tähänastinen covid-19 kuolleisuus on 60 #/M. Erot maiden välillä ovat siis muodostuneet todella suuriksi.
Saksa on mielenkiintoinen tapaus. Covid-19 tapaukset lisääntyivät siellä yhtä nopeasti kuin mm. Ranskassa, mutta tehokkaan testaamisen ansiosta ne diagnostisoitiin Saksassa kattavammin ja nopeammin, hoitoon ohjattiin rivakasti, se oli tehokasta ja kapasiteetti riitti, ja rekisterien kattavuus muodostui näin paremmaksi. Uudet sairaustapaukset käännettiin jyrkkään laskuun jo pari viikkoa lockdownin jälkeen. Vaikka täysin vertailukelpoista tietoa eri maiden todellisista covid-19 tartuntojen ja kuolleiden määristä ei ole, on ilmeistä, että Saksa ensin taittoi epidemian kasvun ja on sittemmin tukahduttanut sitä [uusia päivittäisiä tapauksia on silti edelleen satoja] sekä hoitanut covid-19 potilaansa [kuolemia on viimeisen kahden kuukauden ajan ollut keskimäärin alle 10 #/vrk] muita suuria Euroopan maita paremmin. Saksa valitsi tukahduttamisstrategian, mutta vasta maaliskuun lopussa, kun covid-19 tapauksia oli kertynyt jo 60 000. Saksalaisen tehokkaan toteutuksen ansiosta asukaslukuun suhteutettu covid-19 kuolemien määrä jäänee Saksassa (110 #/M) alle viidesosaan Belgian, Englannin, Italian, Ranskan ja Hollannin tasosta. Silti väestöön suhteutettu covid-19 kuolemien määrä on jo alun perin tukahduttamisen valinneessa Kreikassa (20 #/M) vain viidesosa Saksasta.
Kun Saksan menestyksestä alkoi näkyä merkkejä, käänsimme Saksan-exit-strategiadokumentit, 30-sivuisen Ifo-raportin (saksaksi, suomeksi) kokonaisuudessaan ja Leopoldinan (Saksan Tiedeakatemia) raportin yhteenveto-osan suomeksi kuuden tutkijan voimin tuoreeltaan huhtikuun alussa ja tarjosimme niitä STM:n, hallituksen ja kansanedustajien käyttöön. Emme ole saaneet vähäisintäkään merkkiä kiinnostuksesta. Kuukautta myöhemmin julkaistussa Valtioneuvoston tilaamassa suomalaisessa exit-suunnitelmassa, Hetemäen työryhmän raportissa 4.5. ei näy merkkiäkään tutustumisesta Saksan exit-strategioihin. Tuoreen Helsingin Sanomien mukaan suomalaiset päättäjät ovat viimein – neljä kuukautta sen jälkeen kun tarjosimme raporttien käännöksiä heidän käyttöönsä – kiinnostuneita Saksan exit-strategian menestystekijöistä .
Vielä kiinnostavampi tapaus on Uusi Seelanti. Vaikka se on kulttuurisesti Länsimaa, se valitsi aasialainen toimintalinjan. Ensimmäinen covid-19 tapaus oli todettu 28.2. kuukausi Suomen jälkeen. Alun perin suunniteltu ja asiantuntijoiden enemmistön kannattama reagointitapa oli samankaltainen kuin useimmissa Euroopan maissa – tiukennetaan vastatoimia tarvittaessa ja vaiheittain epidemian etenemisen mukaisesti. Otagon yliopiston Michael Baker, joka oli juuri nimitetty hallituksen covid-19 paneeliin, oli kuitenkin lukenut huolella WHO:n raportin tarkastusmatkastaan ja hän ehdotti aivan päinvastaista lähestymistapaa, maksimaalisten epidemian tukahduttamistoimien käynnistämistä heti. Useimmat uusseelantilaiset asiantuntijat vetosivat Ruotsin esimerkkiin, koska covid-19:n leviäminen olisi joka tapauksessa väistämätöntä, eliminointi ei voisi koskaan onnistua, koko maan lockdown aiheuttaisi massatyöttömyyttä, köyhtymistä, itsemurhia – haitat ylittäisivät monin verroin hyödyt. Hallitus kuitenkin valitsi Bakerin politiikan. Rajat suljettiin 19.3. ja 25.3., kun uusien tapausten määrä oli ylittänyt 100/vrk, toimeenpantiin ankara lockdown. Niinpä covid-19 tapaukset tukahdutettiin pysyvästi alle 10/vrk tasolle vain 24 vrk:ssa, ja tässä väkiluvultaan Suomen kokoisessa maassa on ollut yhteensä vain 1569 covid-19 tapausta ja 22 kuolemaa – viimeiset 3 toukokuussa. Viimeisestä maan sisäisestä covid-19 tartunnasta on jo 100 vrk ja kesäkuun 8. päivänä Uusi Seelanti purki kaikki koronarajoitukset ulkorajavalvontaa lukuun ottamatta.
Tämän artikkelin kirjoittamisen jälkeen on tullut ilmi, että yhdestä perheestä Aucklandista on lähtenyt liikkeelle uusi 30 tartunna epidemiapiikki. Virus on eri kantaa kuin aiemmin Uudesta Seelannista löytyneet, ja mahdollisesti kotoisin Australian Victorian osavaltion uudesta epidemia-aallosta. Kuinka se on päässyt Uuteen Seelantiin kaikkien maahan tulijoiden pakollisen testaamisen ja karanteenien ohi oli vielä 14.8. tietymättömissä.
SUOMI – RUOTSI – NORJA
Epidemia saapui Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan jokseenkin samanaikaisesti. Toinen covid-19 tapaus havaittiin jokaisessa 27.2. ja sadas 7…13.3., ensimmäinen kuolema Ruotsissa 12.3., Norjassa 13.3. ja Suomessa 22.3., kymmenes vastaavasti 19.3, 25.3. ja 30.3.. Norjassa tartunnat nousivat alussa nopeimmin ja se määräsi lockdown-toimista ensimmäisenä 12.3., jolloin tapauksia oli kertynyt jo 800, ja ensimmäinen covid-19 kuolema oli jo tapahtunut. Suomessa tapausten kasvu oli aluksi hitainta, mutta Suomi seurasi silti Norjaa varsin samankaltaisilla lockdown-toimilla 16.3., jolloin tapauksia oli ehtinyt kertyä vasta 278 ja ensimmäinen covid-19 kuolema odotutti vielä viikon verran. Covid-19 tapausten määrässä Ruotsi ohitti Norjan vasta 1.4.. Norjassa lockdown käänsi tapaukset laskusuuntaan kahdessa, Suomessa kolmessa viikossa. Huippu ohitettiin meillä 5.4., jonka jälkeen päivittäiset tartunnat ovat vähentyneet jonkin verran hitaammin kuin Norjassa, ja niinpä Suomen covid-19 kuolemien määrä ohitti Norjan 29.4.. Ruotsissa vastaavaa tartuntahuippupäivää ei voi erottaa.
Toisin kuin naapurinsa, Ruotsi pitäytyi valtakunnanepidemiologin, Anders Tegnellin, johdolla valitsemassaan laumasuojapolitiikassa, ts. taudin annettaisiin läpäistä hallitusti koko yhteiskunta, ja kun 65…75% olisi sairastanut COVID-19:n, tulokseksi arveltiin saatavan aikaan väestön laumaimmuniteetti. Merkittäviä yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja taloutta rasittavia rajoituksia ei tarvittaisi, ruotsalaiset voisivat pitää rajansa auki tulla ja mennä, ja vuoden loppuun mennessä Ruotsalaiset voisivat matkustaa turvallisesti maailmalla ja vierailijat turvallisesti Ruotsissa. Politiikka perustui kuitenkin muutamaan epävarmaan oletuksiin, että (i) korona on vain flunssa, ts. covid-19 kuolleisuus olisi paljon alhaisempi kuin mitä tutkimustulokset ensin Wuhanista, sitten Diamond Princess alukselta ja Lombardiasta kertoivat, (ii) suuri valtaosa tartunnan saaneista jäisi täysin oireettomiksi tai hyvin vähäoireisiksi, niin että havaitut covid-19 tapaukset edustaisivat vain 3..5% osuutta kaikista covid-19 tartunnan ja sitä kautta immuniteetin saaneista, ja (iii) covid-19 sairastaminen toisi pitkäaikaisen immuniteetin, joka suojaisi myös sairauden seuraavaa aaltoa tai esiintymistä vastaan. Kahta ensimmäistä oletusta tuki seuraavanlainen päätelmäketju: Wuhanissa on n. 11 miljoonaa asukasta. Epidemia kasvoi ja hiipui siellä kahdessa kuukaudessa (tammi-helmikuu 2020) kun oireilevia covid-19 potilaita oli diagnostisoitu 26 000, tartuntojen määräksi oli arvioitu 105 000 – 152 000, ja heistä 2900 oli menehtynyt tautiin. Tegnell (sekä monet muut tartuntatautiepidemiologit Euroopassa ja Suomessa, mm. THL:n Salminen) oletti että covid-19 oli Wuhanissa sammunut laumaimmuniteettiin [siis ei ankariin tukahduttamistoimenpiteisiin], mikä edellyttäisi, että n. 5 miljoonaa Wuhanin asukasta [30 kertaa yli kiinalaisten oman arvion] olisi saanut tartunnan, ts. covid-19 tartuntakuolleisuus (IFR) olisi 0,06 %. Niinpä THL:ssa oletettiin, että myös Suomessa piiloon jäävien tartuntojen määrän olisi 20…30 kertaa havaittuja tapauksia suurempi, ja covid-19 taudin IFR = 0,04…0,1 %. Palat näyttivät loksahtelevan paikoilleen. Ja koska epidemia oli Wuhanissa hiipunut, vähintäänkin lyhytaikainen laumaimmuniteetti näytti ilmeisesti myös toteutuneen.
THL pitäytyi edelläkuvattussa päättelyketjussa ja laumaimmuniteetin tavoittelussa ainoana mahdollisena vaihtoehtona huhti-toukokuun vaihteeseen saakka. Hetemäen työryhmän raporttiin (4.5.) laatimissaan epidemiamalleissa THL:n oletus oli, että Suomessa olisi toukokuun alussa 400 000 tartunnan jo saanutta, epidemian tukahduttaminen voisi kostautua vaarallisesti, sairauden eteneminen on liian hidasta (tarttuvuusluku Reff = 0,7…0,8 ) ja sitä pitäisi vauhdittaa nostamalla Reff tasolle 1,6…1,8, jotta laumaimmuniteetin vaatima 3 miljoonaa tartuntaa saataisiin kokoon 300…400 vuorokauden kuluessa. Tämän oletettiin olevan hallittavissa niin, että sairaanhoidon ja erityisesti tehohoidon kapasiteetin rajat eivät tulisi vastaan. Tämä oli myös Hetemäen työryhmän toimenpidesuositusten epidemiologinen perusta, ja edelleen ohjeistus hallituksen toimenpiteille.
Sekä käsitykseltä COVID-19 sairauden alhaisesta tartuntakuolleisuudesta, että väestössä laajalle levinneistä tartunnoista oli kuitenkin pudonnut pohja jo huhtikuussa. Lombardian Bergamon ja sen lähellä olevien pikkukaupunkien koko väestön kuolleisuuden kohoaminen 0,5 – 1,5%:iin osoitti, että covid-19 sairauden tartuntakuolleisuus on 10 … 20 kertaa Ruotsin valtakunnanepidemiologin ja THL:n olettamaa korkeampi, ts. juuri niin korkea kuin mihin WHO oli päätynyt jo 13.2. sekä lukuisissa tutkimuksissa eri puolilta maailmaa oli päädytty maalis-huhtikuun aikana. Enemmän ja vähemmän kattavien SARS-CoV-2 vasta-ainetestien tulokset osoittivat, että huhtikuun loppuun mennessä vain 7,3 % Tukholman asukkaista oli saanut covid-19 tartunnan. Samanaikaiset tutkimukset Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) alueelta osoittavat, että hyvin harvalla on muodostunut vasta-aineita uudelle koronavirukselle.
NYT OLEMME TÄSSÄ
Pohjoismaiden covid-19 tapausten ja kuolemien tilannevertailu 5.8.2020 näyttää seuraavalta:
| Suomi | Ruotsi | Norja | |
| Uusia tapauksia(* edellisen 14 vrk aikana /100 000 | 2,8 | 32,2 | 3,6 |
| Testattuja tapauksia yhteensä /100 000 | 136 | 803 | 172 |
| Rekisteröityjä kuolemia yhteensä /100 000 | 6,0 | 56,9 | 4,7 |
| Arvio kaikkien tartuntojen määrästä /100 000 | 600 | 6000 | 500 |
*) Suomen asettama lähtömaakohtainen raja vapaalle maahantulolle on 8 uutta tapausta 14 vrk:ssa 100 000 asukasta kohden – minkä Ruotsi ylittää nelinkertaisesti
Lopullisesti uskon merkittävien väestöosuuksien jo toteutuneesta immunisoitumisesta SARS-CoV-2 virukselle kaatoi toukokuun puolivälissä julkaistu koko Espanjan väestön edustavasti kattanut vasta-ainetutkimus, joka osoitti, että vaikka covid-19 oli jo tappanut 50 000 espanjalaista se oli tartuttanut vasta 5 % maan väestöstä. Laumaimmuniteettia oli toukokuun puoliväliin mennessä tuskin saavuttu muualla kuin ehkä muutamassa pienessä Pohjois-Italian kaupungissa (Nembro, Alzano, Castigliano l’Adda) ja lähelle saattaisi päästä myös näitä suurempi Bergamo. Serologiset tutkimukset näissä kaupungeissa osoittivat, että infektion oli niissä oireellisina tai oireettomina kokenut jo 50…70 % koko väestöstä, mikä upotti samalla myös teorian T-soluimmuniteetin tuottamasta laumasuojasta jollakin alhaisella infektoituneen väestön osuudella.
New Scientist keräsi yhteen vasta-ainetutkimusten tulokset maailmalta, ja laati niiden perusteella arviot 17 maan SARS-CoV-2 tartunnan saaneiden väestöosuuksista 15.6.2020. Sen mukaan missään maassa ei olla lähelläkään laumaimmuniteettia, esim. Ruotsissa 90 % sellaiseen tarvittavista sairaustapauksista – ja vastaavasti kuolemantapauksista – oli kesäkuun puolivälissä vielä kokematta. Tuon päivän jälkeen tartunnan saaneiden osuus on tietenkin noussut edelleen, listan maista eniten USA:ssa.
Mutta antaako vakava, lievä tai oireeton covid-19 tartunta ylipäätään immuniteetin uutta tartuntaa vastaan, miten vahvan immuniteetin, miten pitkäksi aikaa, entä rokotus? Voiko covid-19 taudin sairastaa kaksi kertaa, tai onko mahdollista, että rokotettu ei tartunnan saatuaan itse sairastuisi, mutta voisi silti tartuttaa toisia? SARS-CoV immuniteetin tutkimukseen ja rokotteiden kehittämiseen satsataan maailmalla tänä ja ensi vuonna miljardeja. Silti 6 kuukautta epidemian alkamisen jälkeen käsissä on paljon enemmän kysymyksiä kuin vastauksia (New Scientist 1.7., Nature 3.7.).
Tilanne Suomessa oli heinäkuun alussa erinomainen, mutta miltä näyttää syksy, toinen aalto? Toinen aalto ei kuitenkaan ole pandemian vaan ihmisyhteisön ominaisuus, seuraus yhteiskunnan päätöksistä, kansalaisten reagoinnista muutoksiin, pitkäjänteisyydestä tai sen puutteesta.
Suomen onnekkaimman ratkaisun maaliskuussa muodostivat hallituksen epidemiatilanteeseen nähden Euroopan varhaisimmat lockdown toimet, joiden ansiosta epidemia ei missään vaiheessa riistäytynyt hallitsemattomaksi eikä sairaanhoito kriisiytynyt. Hyvin suuri ansio kuuluu myös kansalaisille, jotka ilman pakkoa noudattivat jokseenkin nurkumatta THL:n ja STM:n ohjeita. Ohjeita noudatettiin jopa niin hyvin, että THL, joka vielä maalis-huhtikuussa oli orientoitunut laumasuojan tavoittelemiseen, samalla kun kiitteli kansalaisia tottelevaisuudesta huolestui epidemian liian hitaasta etenemisestä (1, 2).
THL:n huolestumisista ja Hetemäen raportista huolimatta viesti laumaimmuniteettiin tähtäävän epidemian hidastamispolitiikan [käyrän madaltamisen] mahdottomuudesta oli kuitenkin aivan ilmeisesti mennyt perille, kun ministeri Kiuru teki selväksi 11.5. että hallituksen tavoitteena on nimenomaisesti estää koronaviruksen leviämistä, Suomi ei tavoittele laumaimmuniteettia, ja pääministeri Marin linjasi hallituksen koronastrategiasta 15.5., että epidemia ei saa levitä Suomessa. Puheet epidemian vauhdittamisen tarpeellisuudesta ja tukahduttamisen vaarallisuudesta hiipuivat toukokuun loppuun mennessä.
Hallitus päätti koronarajoitusten asteittaisesta purkamisesta 4.5.:
- 14.5. avattiin päiväkodit, peruskoulut ja ulkoharrastuspaikat sekä sallittiin työmatkaliikenne Viroon.
- 1.6. alkaen kokoontumisraja nostettiin 10 -> 50, erityisohjeita noudattaen 500 henkilöön, museoita, kirjastoja, ravintoloita ym. avattiin ja urheilukilpailut sallittiin. Ravintoloiden sisätiloissa asiakkaita sai olla enintään 50 % kapasiteetista.
- 22.6. luovuttiin yli 70 v. ikäisiä koskevista yleisistä suosituksista, ravintoloiden anniskelu sallittiin klo yhteen yöllä ja asiakasmäärät sai nostaa 75 %:iin kapasiteetista.
- 13.7. ravintoloiden rajoitukset poistuivat kokonaan, ja matkustaminen sallittiin useimpiin Schengen-maihin.
- 23.7. rajavalvonta kohdennettiin EU- ja ei-EU-maihin, joissa uusia covid-19 tapauksia on rekisteröity edellisten 14 vrk aikana enemmän kuin 8 /100 000 asukasta.
- 1.8. Etätyösuositus päättyi ja yli 500 henkilön kokoontumiset sallittiin ulko- ja sisätiloissa. lukien. Koulut alkoivat elokuussa normaalisti.
Rajoitusten höllentämisestä huolimatta päivittäiset uudet covid-19 tapaukset hiipuivat toukokuun puolivälin 50…90 #/vrk tasolta kesäkuun puolivälin 2…14 #/vrk tasolle – nollapäiviäkin kertyi – mutta heinäkuun puolivälissä tapausmäärät kääntyivät Suomessa monen muun maan tavoin uuteen kasvuun.
Uudenmaan nk. HUS-alue ei enää 14.8. täytä Suomeen rajoituksetta matkustamiseen ehtoa 8 #/14 vrk 100 000 asukasta kohden, ja muutaman viikon kuluttua sama koskee todennäköisesti koko Suomea, jossa tuo luku on nyt 5,1 #/14 vrk. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä millä tavoin 8,0 #/14 vrk ylitys vaikuttaa matkustajien koronavalvontaan Suomen rajoilla.
Pandemian globaalin kasvun toinen käynnistyminen jo kesäkuussa ja lisääntyvät esimerkit pandemian heinäkuussa alkaneesta uudelleen leimahtamisesta rajoituksiin tympääntyneessä Euroopassa, Australiassa ja erityisesti USA:ssa osoittavat, että sekä pandemian itsestään sammuminen että läntisten demokratioiden turnauskestävyys ovat toiveajattelua. Pandemia roihahtaa heti kun rajoitustoimia puretaan lyhytjänteisten intressien tyydyttämiseksi, vaikka pandemia ei ole vielä hallinnassa. Pandemiapolitiikalle näyttää jäävän kolme vaihtoehtoa, odottaa pandemian ylimenoa ja hyväksyä että se tappaa noin prosentin väestöstä ja mahdollisesti vammauttaa pitkäaikaisesti tai pysyvästi useamman prosentin, tukahduttaa pandemia, kuten mm. Uusi Seelanti ja Taiwan on tehnyt, tai koettaa säädellä pandemiaa turvallisen ja tehokkaan rokotteen toivossa ja odotuksessa, mikä näyttää olevan useimpien Länsimaiden valinta.
Saksan Tiedeakatemian, Leopoldinan, laatiman Saksan Koronaviruspandemian exit-strategian (13.4.2020) mukaan ”julkista elämää voidaan normalisoida asteittain seuraavilla edellytyksillä: a) uudet tartunnat vakiintuvat alhaisella tasolla(*, b) varmistetaan tarvittava kliininen reservikapasiteetti ja palautetaan muiden [kuin covid-19] potilaiden hoito säännönmukaiselle tasolle, c) tunnettuja suojatoimia (hygieniatoimenpiteet, suun ja nenän suojaaminen, etäisyyssäännöt, tartunnan saaneiden henkilöiden tunnistaminen) noudatetaan kurinalaisesti.”
*) tarkoittaa, että tarttuvuusluku Reff on kestävästi alle 1,0.
MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN?
STM:n tiekartassa varustaudutaan STM:n Varhilan mukaan kolmeen skenaarioon, (i) rauhallinen tilanne jatkuu eli tulee yksittäisiä tautiryppäitä, mutta uusia rajoitustoimia ei tarvita, (ii) ilmaantuu alueellisia tautiryppäitä, joihin reagoidaan alueellisilla rajoituksilla, ja (iii) tautitilanne on samanlainen kuin keväällä eli tartuntaketjuja ei voida enää jäljittää ja virus leviää valtakunnallisesti. Tällöin tarvitaan valtakunnallisia rajoitustoimia.
Huolestumista tässä herättää hallituksen reaktiivinen suhtautuminen nousevaan toiseen aaltoon: Reaktiivinen politiikka reagoi siihen mitä on tapahtunut, proaktiivinen politiikka torjuu sitä, mitä ei haluta tapahtuvan. Uusi Seelanti valitsi pandemian käynnistyttyä proaktiivisen koronapolitiikan, jolla se katkaisi jo ensimmäisen aallon lyhyeen ja covid-19 kuolemat 22:een [toistaiseksi!]. Taiwan valitsi proaktiivisen politiikan jo ennen pandemian käynnistymistä, ja niinpä sen väestöön suhteutetut covid-19 kuolemat jäivät Uuteen Seelantiinkin verrattuna kahdeskymmenesosaan. Mikä Uuden Seelannin tai Taiwanin proaktiivisessa politiikassa tekee sellaisen niin mahdottomaksi muille liberaaleille demokratioille?!
Suomessa toisen aallon ilmeinen käynnistyminen, lomien päättyminen ja koulujen alkaminen ovat ruuhkauttaneet testauksen. Aikaviive altistumisesta ja tartunnasta testaukseen hakeutumisen on 1…3 viikkoa, testausajan ja testituloksen saamiseen muutamasta päivästä viikkoon lisää ja – sikäli kun uusien positiivisten testitulosten määrä ylittää jonkin ennalta-asetetun rajan – myös päätöksenteon viive näyttää olevan viikosta kahteen. Tämän päivän päätökset perustuvat siis tietoihin noin kuukausi sitten vallinneesta tartuntatilanteesta, eivätkä siis tietenkään voi vaikuttaa sen jälkeen tapahtuneisiin tartuntoihin. Tilanne ei olisi kriittinen, jos tuo kuukausi olisi ajauduttu edelleen STM:n edellä kuvatulla skenaariolla (i), koska tarttuvuusluku Reff olisi siinä tapauksessa 1,0 tai pienempi eikä uusien tartuntojen määrä olisi kasvanut. Rekisteröidyt Covid-19 tapaukset ovat Suomessa kuitenkin lisääntyneet heinäkuun puolivälistä eteenpäin [tartunnat jo kesäkuun lopusta], ja HUS-alueella ne ovat lisääntyneet 6.7. alkaen 50 % joka viikko. Hälytyskellojen pitää jo soida.
Tarttuvuusluku Reff on nyt 1,1…1,4. Nuorten aikuisten riskikäyttäytyminen on selvästi yleistynyt. Suuri osa uusista tartunnoista on alle 40 v. ikäisillä, rajoitusten purkamisen ansiosta usein ulkomailta saatu (esim. YLE 10.8.), joukkoaltistumisia on todettu useita (Iltalehti 7.8.), ja tartuntojen alkuperä on saatu selville vain 16…45 % tapauksia (HS. 27.7.). Sen jälkeen kun yli 500 henkilön kokoontumiset sallittiin, uutiskuvat näistä tilaisuuksista vähintäänkin hämmentävät. Järjestäjän edustaja selittää ihastuneelle toimittajalle, kuinka mm. tarjoilutilojen väljyys ja turvavälit on varmistettu ja kuinka hyvin festivaaliyleisö on annetut turvaohjeet huomioinut – samalla kun kuva kertoo aivan päinvastaista.
Sikäli kun uusien tapausten [ja tartuntojen] kasvu HUS-alueella on tuon pimeän kuukauden aikana ollut sama kuin sitä edeltävän kuukauden aikana – eikä ole mitään syytä uskoa, että se olisi ravintolarajoitusten täydellisen ja matkustusrajoitusten osittaisen poistamisen (13.7.) jälkeen ainakaan alentunut – elokuun ensimmäisellä viikolla uusien tartunnan saaneiden määrä ylittää 200 [minkä tiedämme vasta elokuun lopuilla] ja heistä valtaosa on tautia tehokkaasti jakavia oireettomia tai vähäoireisia nuoria aikuisia. Elämme siis tällä hetkellä vähintäänkin STM:n skenaariossa (ii) ja viimeistään alkusyksyllä skenaariossa (iii).
Saksan Tiedeakatemian pandemiarajoitusten purkamiselle asettamat ehdot a…c eivät Suomessa nyt täyty, eivät ainakaan HUS-alueella, josta valtaosa uusistakin tapauksista löytyy. Uusimaa ei enää täytä vapaan ulkomailta Suomeen matkustamisen ehtoa: < 8 uutta covid-19 tapausta 100 000 asukasta kohden 14 vrk aikana, ja muutaman viikon sisällä sama koskee todennäköisesti koko Suomea, jossa tuo luku on nyt 16.8. 5,1 #/14 vrk. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä millä tavoin 8,0 #/14 vrk valtakunnallinen ylitys vaikuttaa matkustajien koronavalvontaan Suomen rajoilla.
Uutiset matkustajien tuomista (1, 2, 3, 4, 5) yllättävän suurista tartuntamääristä herättivät viimein sekä ministeri Kiurun että paikalliset päättäjät vaatimaan kaikkien Suomeen muualta kuin tulopäivänä sallittujen maiden listaan kuuluvista maista saapuvien kansallisuudesta riippumatonta pakollista testaamista, pakollista 14 vrk karanteenia, ja todetun sairauden tapauksessa eristämistä. Omaehtoinen karanteeni ei ole estänyt esim. työssä käyntiä ja sitä on usein rikottu. Pakkokaranteenin rikkominen on rikos, josta seuraa rangaistus, ja se estää myös työpaikalle, kouluun ja päiväkotiin menemisen. Toisaalta pakkokaranteeni oikeuttaa päivärahaan. Erityisesti Helsinki-Vantaan lentokentälle, Turun satamaan ja Tornion rajanylityspaikalle uusien testaus- ja karanteenimääräysten toimeenpano tuo valtavan uuden järjestely- ja työkuorman, jonka resurssointi ja organisointi eivät voine toteutua ihan muutamassa päivässä.
THL:ltä oli Tervahaudan ja Salmisen, hallitukselta ministeri Kiurun suulla elokuun ensimmäisellä viikolla luvassa maskinkäyttösuositus joukkoliikenteeseen ja julkisiin tiloihin, joissa turvaetäisyyksien pitäminen ei ole mahdollista sekä karanteeniohjeiden tiukennuksia ja matkustusrajoituksia. Näitä kaikkia kuitenkin valmisteltiin elokuun toiselle viikolla tultaessa edelleen ja saadaan ehkä ennen koulujen alkamista [saatiin 14.8.].
Uudet tieteelliset näytöt maskien hyödyistä ja arvovaltaiset suositukset niiden käyttämiseksi tekevät STM:n verukkeet ja jarruttelun maskisuosituksen antamiseen julkisessa liikenteessä, kaupoissa ja muissa julkisissa sisätiloissa asioitaessa käsittämättömäksi. Joka päivä uutiskuvista näkemämme esimerkit maailmalta osoittavat, että maskien yleinen käyttö on täysin mahdollista myös läntisissä demokratioissa ja myös Suomea paljon köyhemmissä maissa. Pääkaupunkiseudun pormestarit haluaisivat maskimääräykset vähintäänkin julkiseen liikenteeseen pian, vaikka ovatkin haluttomia toimimaan ilman THL:n ohjeita. Turun päättäjät sensijaan kyllästyivät valtion jahkailuun ja antoivat oman maskisuosituksensa. Myös Etelä-Savo valmistautuu antamaan oman maskisuosituksensa ja Itä-Suomen yliopisto on jo antanut omansa. Puolueet ja myös kansalaiset ovat kyselyjen mukaan hyvinkin valmiita uusiin rajoituksiin nyt, jotta ankarilta sulkutoimilta voitaisiin välttyä myöhemmin syksyllä. Turhautuminen laajenee. Päätöksenteon tehostamiseksi ja nopeuttamiseksi EK:n yritysjohtajat kannattavat vahvaa maskisuositusta ja esittävät uuden koronaneuvoston perustamista.” Tavoitteena olisi minimoida inhimilliset ja taloudelliset menetykset. Epidemiatilanne etenee nyt nopeasti, eikä Suomella ole varaa jahkailla torjuntatoimissa. Nyt on päätösten ja tekojen aika.”
Kevään lockdown maksoi Suomelle 20 Mrd €. Syksyn lockdown maksaisi enemmän, ja sen lisäksi tappiota kasvattaa joka tapauksessa erityisesti vientiteollisuuden uusien tilausten romahdus. Valtionvarainministeri Vanhanen totesi uutisissa, että valmisteltavana oleva budjetti ei tässä vaiheessa sisällä leikkauksia, mutta edellyttää, että syksyllä ei tule uutta COVID-aaltoa [ja sen vaatimaa lockdownia]. Jotta tämä ehto voisi toteutua, yleislinjan tulee olla vielä keväällä käytettyjen yhteiskuntaa ja taloutta lamauttaneiden massarajoitusten korvaaminen ajallisesti ja paikallisesti kohdennetuilla täsmärajoituksilla, ja kaikki sulkua pehmeämmät keinot tartunnan saamisen ja edelleen tartuttamisen ehkäisemiseen on otettava käyttöön nyt (vrt. HS. 25.7.).
EHDOTUS PANDEMIA-AALLON PROAKTIIVISEKSI TORJUMISEKSI
Mitä pandemian toisen aallon proaktiiviseen torjuntaan ilman lockdownia Suomessa tulisi sisältyä. Asetetaan ensin mittarit torjunnan onnistumiselle. Koska toinen aalto on jo alkanut …
- kotimaisten tartuntojen tarttuvuusluku Reff on painettava kestävästi alle 1,0:n
- kotoperäisten tartuntojen lähteistä yli 90 % on kyettävä selvittämään
- ulkomailta ohi testin/karanteenin läpäisseet tartunnat eivät saa ylittää 10 % kotoperäisistä
- torjuntatoimista merkittävästi kärsimään joutuvien menetykset on kompensoitava – huomioiden etenkin sosiaalisesti heikommassa asemassa olevien ryhmien lasten tarpeet
Alueellisen ja paikallisen motivaation varmistamiseksi sekä tartuntatautilain edellytysten mukaisesti torjuntatoimien laatu ja syvyys olisi mitoitettava alueellisen tilanteen ja ennusteen mukaisesti ja alueen omin päätöksin, tietenkin niin, että valtiovallalla olisi perimmäinen valvontavelvollisuus ja puuttumisoikeus.
Mittari (A) vastaa Saksan Tiedeakatemian esittämistä rajoitusten purkamisen edellytyksistä kohtaa (a) ja vaatii tartuttamista ehkäiseviä keinoja kuten yleistä käsi- ja yskimishygieniaa, 1…2 m fyysisistä etäisyyksistä huolehtimista, kättelykieltoa ja kasvomaskien käyttöä kaikissa julkisissa tiloissa, joissa useampia ihmisiä on läsnä, kaiken tarpeettoman äänenkäytön välttämistä, etätyösuositusta, sekä kaikkien joukkotapahtumien ja yökerhojen yms. kieltämistä, joissa laskennallista 2 m ja minimissään 1 m turvaetäisyyttä ei ole varmistettu.
Mittari (B) vaatii edelleen kaikkien virustartuntojen mahdollisimman varhaista havaitsemista, niiden tartuntaketjujen nopeaa selvittämistä sekä taakse- että eteenpäin, jokaisen osapuolen ja altistuneen testaamista ja karanteeniin määräämistä siihen asti kunnes mahdollinen tartunta on suljettu pois. Tartuntaketjujen jäljittäjiä on jo nyt työssä runsaasti ja noin tuhat uutta on koulutettu. Reservin pitäisi riittää vähäksi aikaa, vaikka riskimaista tulijat otetaankin tarkempaan syyniin. Erittäin tärkeä on myös kattavasti käyttöön otettava mobiilisovellus joka varottaa myös sellaisia mahdollisen tartunnan kohdetta, joka ei tartuntariskistään itse tiedä ja jota mahdollinen tartuttaja ei ole tunnistanut.
Sekä mittarit (A) että (B) edellyttävät kansalaiselle ennakkoehdoista vapaata, mutkatonta ja nopeaa testausta sekä testituloksen saamista muutaman tunnin sisällä. Sikäli kun tulos on positiivinen, karanteenimääräys, -ohjeet ja tukiyhteystiedot tulisi toimittaa tartunnan saaneelle henkilökohtaisesti tämän kotiin, jossa karanteeniin määrätyn elämäntilanne ja fyysiset olosuhteet, yhteystiedot sekä karanteenin muut edellytykset parhaiten selviävät. Näistä tavoitteista vallinnee yksimielisyys, mutta erityisesti HUS-alueella niiden toteutuminen on takkuillut aivan alusta saakka, testaamiseen päästy on aivan liian vaikeaa ja tukkeutunut erityisen pahasti juuri nyt. Viikon viive testiin pyrkimisestä tuloksen saamiseen vie valtaosan koko testauksen mielekkyydestä uusien tartuntojen ehkäisemiseksi sekä maksaa menetettyinä työpäivinä yhteiskunnalle, työnantajille ja kansalaisille moninkertaisesti riittävän testauskapasiteetin järjestäminen tai ostaminen kustannukset.
Mittari (C) liittyy suoraan hallituksessa elokuun toisella viikolla tehtäviin päätöksiin Suomen rajojen koronavalvonnan olennaisesta vahvistamisesta. Tavoitteena tulee olla jokaisen ulkomailta Suomeen rajan ylittävän henkilön virustestinäytteen otto maahantulopisteessä, suullinen ja kirjallinen informointi hänen ymmärtämällään kielellä, karanteenimääräyksen antaminen ja karanteeniin ohjaaminen, sekä yhteystietojen varmistaminen ainakin covid-19 tartunnan pois sulkemiseen saakka.
STM:n elokuussa 10.-11.8. tekemät ja ministeri Kiurun julkisuuteen kertomat päätökset ovat sinänsä oikeita ja välttämättömiä, mutta toistaiseksi vielä kaukana kattavasta toteuttamisesta. Ongelmia noussee myös siitä, että osa hallituksen ministereistä sai ilmeisesti kuulla näistä varsin merkittävistä päätöksistä median kautta.
Mutta päätös on [vain] lause ja allekirjoitus paperilla, kuten ministeri Kiuru totesi hoitajamitoituksesta edellisten vaalien alla. Rajojen koronavalvontapäätösten toimeenpano edellyttää huomattavia väline- ja henkilöresursseja, käytännön ohjeistusta, toteutumisen seurantasuunnitelmaa ja rahoitusta sekä kokonaisuuden organisointia, joita tällä hetkellä ei vielä ole. Niistä nopeimmin ja helpoimmin löydettävissä on raha. Suomeen koronariskimaista saapuvien lento-, laiva- ja automatkustajien määrä oli jo heinäkuussa yli 20 000/vrk. Yksin näiden testaaminen ylittää Suomen nykyisen koronatestauskapasiteetin. Näytteenotto- ja karanteeniohjauspisteisiin maahantulopaikoille tarvittaisiin suuruusluokkaa tuhat ammatti-ihmistä nykyisten lisäksi. Tämän vuoksi on alettu puhua, että rajavalvontaa toteutettaisiin kuitenkin pistokoeluonteisesti. Ehdotus on itsepetosta: jos Turkuun Skopjesta 8.8. saapuneelta lennolta olisi testattu yksi kymmenestä, tartuntoja olisi löydetty 2 tai 3, ja loput 23-24 olisivat jatkaneet matkaansa eri puolille Suomea [aivan samoin kuin lukuisat viruksia Suomeen tuoneet ja täällä levittäneet matkustajat ovat tehneet maaliskuun ensi päivistä lähtien]. Olisimme toki Skopjen lennon matkustajien 1/10 otoksen testituloksistakin arvanneet, että samalla lennolla olisi saapunut löydettyjen 2..3:n lisäksi useampiakin SARS-CoV-2 kantajia, mutta emme tietäisi ketkä ja missä. Oireettoman viruksen kantajan ainoa merkki covid-19 infektiosta on testitulos. Mittaria (C) ei voida seurata, ellei jokaista tulijaa testata. Haasteellista. Kyllä, mutta kattava testaaminen, karanteenimääräysten antaminen, valvonta ja parin viikon päivärahat tulevat silti määrättömästi halvemmaksi kuin testaamattomien ja omaehtoisesta karanteenistaan ilman rangaistusta piittaamattomien matkailijoiden aikaansaama uusi lockdown. Edellinen maksoi 20 miljardia.
Koska toinen aalto on jo alkanut, sen pysäyttämisen vaikeusaste, kesto ja kustannukset kohoavat päivä päivältä eksponentiaalisesti. On löydettävä keinot, joilla rajojen koronavalvontakapasiteetti saadaan nopeasti moninkertaistettua. Keinoja on kaksi. Testausta saadaan lisättyä nopeimmin ottamalla mukaan yksityinen laboratoriokapasiteetti. Tämä näyttäisi 11.8. iltauutisten mukaan olevan jo toteutumassa. Uusia henkilöresursseja, joilla on rajavalvontaan ja matkustajien ohjeistamiseen valmiuden tarjoavia koulutus- ja työtaustoja, voidaan valikoida ja saada nopeimmin käyttöön kutsumalla heitä reserviläisinä muutamaksi viikoksi kertausharjoitukseen. Tämä voi tapahtua lyhyellä varotusajalla, ja se antaisi lisäaikaa aikaa rekrytoida ja kurssittaa uuttaa varsinaista henkilöstöä. Olisiko tällaisessa kertausharjoituksessa kyse Suomen kansan ja maan rajojen puolustamisesta? Kysytkö tosissasi!
Sitten vielä mittari (D). Pandemian torjuntatoimet eivät edes voi kohdella eri ammatteihin ja sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä yhdenvertaisesti. Niinpä ne vaativat eniten menettäviin ja kärsiviin kohdennettuja kompensaatioita. Jotta torjunta ei johtaisi yksittäisiä sosiaalisia ryhmiä toisiaan vastaan sekä lisäisi sosiaalista eriarvoisuutta ja poliittisia polarisaatioita, torjuntatoimien aiheuttamat taloudellisesti ja sosiaalisesti kohtuuttomat menetykset on korvattava yhteisistä varoista. Nyt elokuun puolivälissä, kun lapset ovat alkamassa koulun syyslukukauden, aivan erityisesti vaikutusten selvittämistä ja tukea on kohdennettava sosiaalisesti heikommassa asemassa olevien ryhmien lapsiin, koska heihin pandemian torjuntatoimet ja taloudellinen ahdinko uhkaavat jättää pisimmät jäljet. Lisäksi vammaiset ja kroonisesti sairaat kuuluvat paitsi lääketieteelliseen myös psykososiaaliseen riskiryhmään covid-19:n yhteydessä.
LOPPUSANAT
Viime vuosikymmenten kansanterveyskeskustelua ovat hallinneet epäterveelliset elintavat, joiden haittoja yksilöä on rohkaistu ja opastettu torjumaan päihteettömyydellä, dieetillä, liikunnalla, ym., siis omilla yksilöllisillä valinnoillaan, jotka ovat jokseenkin riippumattomia toisten valinnoista. Pandemian torjunta muistuttaa kuitenkin enemmän liikenneonnettomuuksien kuin kakkostyypin diabeteksen torjuntaa. Yksilöllisen liikkumisvapauden rajoittamisen uhallakin nopeusrajoitukset, promillerajat, liikennevalot ja risteyssäännöt ovat samat kaikille, niiden rikkomisesta rangaistaan, eikä poliisi suvaitse vaihtoehtoisia alakulttuureja. Näin siksi, että niin liikenteessä kuin pandemiassakin yksilön riskit ja mahdollisuudet riippuvat ratkaisevasti koko väestön kulttuurin ja käyttäytymisen yhdenmukaisuudesta. Yksi humalainen hurjastelija kohottaa jokaisen lähellään olevan selvän ja varovaisen liikkujan onnettomuusriskiä. Samoin jokainen tartunnan saanut lisää jokaisen lähimmäisensä tartunnan riskiä, ja talouden sulkeminen pandemiatilanteen kriisiytyessä kohdistuu jokaiseen.
Meidän länsimaisten ihmisten maailmassa ainoastaan yksilöllä on merkitystä – väestö on vain joukko itsellisiä yksilöitä. Pandemian maailmassa ainoastaan väestöllä on merkitystä – yksilöt ovat vain sen yhdentekeviä soluja. Pandemiaa ei jokainen voi torjua omalla kohdallaan. Vain koko väestö yhdessä voi torjua pandemian.
Kiitos, mielenkiintoinen analyysi.