In Finland the popularity of Climate Change made great advances today, 14/10.  For background, the statistical average October weather here consists of dark cloud cover, afternoon high of 6°C, night-time low of 2°C, some rain or wet snow.  Today, instead, we Finns enjoyed temperatures that have never been experienced here in October.  The new afternoon high and night-time low records are now 21°C and 14°C – both precisely the long-term July averages.  In Kuopio [Eastern Central Finland, where we live] the previous October record was beaten by 4°C!

At noon I set for a 20 km bike ride around Kuopio.  The feeling was unreal.  Sky was deep bright blue from horizon to horizon, sun shining, warm and gentle wind blowing.  Soon I took off my light windbreaker and continued with just shirt on.  Lots of people were walking, biking, enjoying Sunday afternoon on the lakefront paths and parks, smiling, talking to strangers, even picknicking.

I returned home and invited neighbours for prosecco and snacks.  The dress code was sun hat and sunglasses.  We sat around the garden table sipping from high glasses, talked about how strange and hot the summer and autumn have been, laughed and had gorgeous time.  To top the day, I heated the old sauna on the beach, we bathed and swam – lake-water brought us back to reality, though, it was 8°C.  But what the heck, back in the sauna it was 85°C.  A day to remember.

*                          *                            *

What does not belong?  On the bike my mind flew back to October in Chapel Hill, NC [we lived there in the seventies], 3000 km (!) South from Kuopio.  My Californian born brother-in-law, who now also lives here, said that this is like the nicest of winter days in Sacramento, CA.  I checked the average afternoon temperatures for the two cities.  For October in Chapel Hill it is 22°C, for December in Sacramento, 12°C [a nice winter day would, of course, be warmer].  So, both of us still seem to remember correctly.

As a matter of fact, exactly one year ago I was in Chapel Hill, but the October weather was then as abnormal for Chapel Hill as it is now here for Kuopio.  I cannot quote exact temperatures, but the afternoon highs were above 30°C, typical for August but not October in Chapel Hill.

When an October day in Kuopio is like an average July day here, or an average October day in Chapel Hill, and when October 2017 in Chapel Hill was like average August there, does it make sense to compare these to historical mean temperatures.  The new October temperature record in Kuopio is three standard deviations above the long-term mean.  In Finland the ten highest countrywide annual average temperatures since 1847 include only two values from before 1990, and hardly any uncertainty remains about 2018 turning out yet another warmest year on record.  Each new decade since 1970 has been warmer than any previous decade.  The decadal mean temperature has increased by 2.7°C since 1850, and the current warming trend is 0.4°C per decade.  There is no meaningful long-term average, because the whole temperature range moves upwards from decade to decade.

*                          *                            *

And still, I thoroughly enjoyed today’s weather and plan to enjoy tomorrow as well, biking and tending the garden for winter.  So why should I not wish this to be the future of our Octobers.  Because Octobers of the future becoming like Augusts of the past, mean that Januaries of the future will become like Octobers of the past, and I just don’t dare to imagine what the Augusts will be like.  It might work out for us in the North-most county on the Globe IF, if we could – in some unimaginable way – isolate our fate from those 9/10 of our fellow human beings for whom it will certainly not end up well.

Jari Ehrnroth kritisoi kolumnissaan YLE:n ykkösaamussa 26.9.2018 arvokyselyissä ja niiden analyyseissä käytettyä David Nolanin v. 1969 julkaisemaa arvojen nelikenttämallia.  Sen toisen akselin vastakkaisissa päissä ovat talousliberalismi ja talouskonservatismi, toisen vastaavasti arvoliberalismi ja arvokonservatismi.  Malli perustuu ajatukseen että vapauden edistäminen on [ulkoisten] rajoitusten poistamista, vapaus niiden puuttumista, ja että ihmisellä on jo syntyessään ohjelmoituna vapauden, järkevyyden ja oikeudenmukaisuuden arvokäsitteet.  Ehrnrothin mukaan tämä on hölynpölyä.  Arvot ovat kulttuurin luomia ja yksilölle opetettuja.  Nolanin mallista puuttu täysin käsitys moraalisen harkinnan ja toiminnan vapaudesta.

Ehrnroth määrittää itsensä arvoreformistiksi.  Hän uskoo edistykselliseen vapauteen, yksilön vastuun kautta vahvistuvaan arvopäämäärään, jota itse kukin tavoittelee omassa itsenäisessä elämässään.  Edistyksellinen vapaus on ulkoisen ja sisäisen luonnon hyödyntämistä, kesyttämistä ja voittamista. Kahden akselin arvokenttään hän lisäisi kolmannen, edellisistä riippumattoman vapausakselin, jonka toisessa päässä on luonnollinen, annettu vapaus, toisessa [hänen itsensä painottama] kulttuurinen, tavoiteltava vapaus.

Tähän asti olen siteerannut Ehrnrothia, tästä eteenpäin vapautan Ehrnrothin vastuusta.  Hänen kolmannen akselin kuvauksensa ei avaudun aivan yhtä helposti kuin Nolanin kaksi edellistä.  Mutta yritän.  Ymmärrämmekö siis vapauden vain ulkoisten pidäkkeiden puuttumiseksi, vai vapaudeksi moraalisen harkinnan keinoin etsiä, löytää ja valita ne sisäiset pidäkkeet, joilla me ohjaamme, rajoitamme ja arvioimme omaa toimintaamme.

Tässä on syytä kohdistaa yleiskritiikki kaikkiin arvoakseleiden ääripäille rakennettuihin arvomalleihin.  Hans Roslingin juuri suomeksi ilmestynyt Faktojen Maailma osoittaa läpi kirjan, että ihmisten vahva viehtymys binääriseen ajatteluun, asioiden ja ihmisten jakamiseen kahteen ryhmään joiden välillä on kuilu – siitä nimitys kuiluvaisto – johtaa systemaattisesti harhaan. Todellisuus painottuu aina ääripäiden, rikas – köyhä, terve – sairas, liberaali – konservatiivi, puolivälin ympärille, ja sitä voidaan ymmärtää ainoastaan tästä lähtökohdasta.

Kun edellinen on nyt kerrottu, palaan Ehrnrothin vapauskselille.  Vapaa ja itsenäinen moraalinen harkinta akselin toisessa päässä johtaa yksilölliseen eettisten koodien valintaan, mutta mahdollista on myös omaksua tietoisesti harkiten jokin valmis koodisto.

Kun Paavali kirjoitti, Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen [Gal. 5:1-6], hän epäilemättä kehotti kuulijoita vapauttamaan itsensä juutalaisista ja roomalaisista koodistoista, mutta ennen kaikkea  omaksumaan hänen itsensä julistaman koodiston [Evankeliumin].  Paavali ei suinkaan tarkoita vapaudella kaikkien rajoitusten ja pidäkkeiden poistamista vaan nimenomaan ihmisen oman ulkoisen ja sisäisen luonnon tavoitteellista hallitsemista:  Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon … [Fil. 3:13-14].

Tämän päivän kristittyjen yhteisöillä on sekä yleiseltä kattavuudeltaan että yksityiskohtaiselta sisällöltään hyvinkin erilaisia koodistoja, jotka eivät suinkaan rajoitu nykyisen diskurssin mukaisesti konservatiivisiin ja liberaaleihin, ja jotka jättävät suuresti vaihdellen tilaa yksilöllisillekin koodivalinnoille.

Tästä on luontevaa siirtyä New Yorkilaisen presbyteeripapin, Timothy Kellerin, mielipidekirjoitukseen How Do Christians Fit Into the [American] Two-Party System? They Don’t, New York Timesissa kolme päivää Ehrnrothin analyysin jälkeen [https://www.nytimes.com/2018/09/29/opinion/sunday/christians-politics-belief.html].

Keller kysyy, mikä tulisi olla kristittyjen rooli politiikassa.  Ne amerikkalaiset kirkot, jotka eivät 1800 luvulla vastustaneet orjuutta, koska sulkivat sen poloiittisena kysymyksenä uskonnon reviirin ulkopuolelle, de facto tukivat orjuutta.  Koulutusta, oikeudenmukaisuutta, yhdenvertaisuutta, ym. voi kehittyneessä valtiossa edistää vain politiikan sisältä käsin.  Niinpä kristittyjä poliitikkoja on ollut aina, ja sellaisia on toiminut myös selkeästi ei-kristillisissä valtioissa ja hallituksissa.  On kuitenkin yksi asia toimia kristittynä politiikassa ja aivan toinen sitoa kristillisyys yhden yhden puolueen tai ryhmittymän ja vain sen ohjelmaan ja käsityksiin.

Keller kertoo vierailukokemuksen skotlantilaisessa presbyteeriseurakunnassa.  Sen henki oli raamatuntulkinnassa yhtä tiukan ortodoksinen kuin USA:n raamattuvyöhykkeen presbyteereillä.  Kaikki osasivat katekismuksen ulkoa ja kävivät kirkossa, televisioita ei pyhäpäivänä avattu.  Yhteiskuntapoliittisilta näkemyksiltään he kuitenkin olivat lähinnä sosialisteja – raamattuun perustaen.  Ts. se eettinen koodisto, jonka nämä Skotlannin presbyteerit olivat raamatusta [vieläpä samasta v. 1611 King James käännöksestä] kirjaintarkasti koonneet, vaati hallituksen talouspolitiikalta ja valtion velvollisuuksilta täysin päinvastaista kuin etelän presbyteerien koodisto Amerikassa.

Keller ei takerru pohtimaan kummat olivat oikeassa, kummat väärässä, mutta hän kritisoi yhden puolueen arvomaailmaan sitoutuneita kirkkoja pakettitarjousetiikasta, käyttäen brittiläisen James Mumfordin package-deal ethics -käsitettä. Pakettitarjoukseen kun liitetään kirkon ja sen uskon lisäksi myös määrätty puolue, sosiaalinen yhteisö, seurattavat tiedotusvälineet ja valmiit mielipiteet esim. naisten asemasta, päätökset esim. lasten rokottamisesta, vastaukset esim. ilmastonmuutokseen ja evoluutioon.  Ota tai jätä, kaikki tai ei mitään.

Mutta vastaavaa pakettitarjousetiikkaahan vaativat konservatiivisten uskonnollisten yhteisöjen ohella monet aivan maallisetkin yhteisöt, myös itseään vapaamielisinä pitävät.  Jos haluat käydä vihreästä, liberaalista tai feminististä, joukkoon identifioituminen edellyttää vastaavaan pakettitarjoukseen sisältyvien mielipiteiden, kannatus- ja vastustuskohteiden, idoleiden ja inhokkien omaksumista, sekä mielellään myös ryhmän ulkoisia tunnusmerkkejä vaatetuksesta ja ruokailusta sisustamiseen, liikkumiseen ja puhetapaan.  Niiden noudattamista myös seurataan, ja palaute on usein kovaa.  Kesägrillausta harrastava tai ydinvoimaa kannattava vihreä, hallitsemattomaan pakolaisvirtaan järjestystä vaativa liberaali ja selkeitä sukupuolirooleja tukeva feministi jäävät useammankin selityksen velkaa – vähemmillä anteeksipyynnöillä pääset kun hyväksyt paketin sellaisenaan.

Pakettitarjousetiikasta kieltäytyminen, aidosti vapaaseen ja yksilölliseen moraaliseen harkintaan perustuva eettisten koodien tietoinen valinta tekee ihmisestä helposti yksinäisen, usein hiljaisen, mutta joskus ihaillun oman tiensä kulkijan tai uuden aallon gurun.  Dietrich Bonhoefer, Pentti Linkola, Edith Piaf, Armi Ratia, Andrei Saharov ja Hella Wuolijoki eivät todellakaan ole toistensa kaltaisia missään muussa mielessä.

Thanks for joining me!

The link to a National Public Radio article below introduces an exceptionally interesting and extremely significant GIS-exercise.  Harvard economist Raj Chetty with a team created a tool that marries individual level U.S. Census Bureau data of ca. 20 million US residents born between 1978 and 1983 with data from the Internal Revenue Service plus county & smaller level data from additional national databases and superimposes the result on a high detail interactive US map. [https://www.npr.org/2018/10/01/649701669/the-american-dream-is-harder-to-find-in-some-neighborhoods]

By clicking the map in the article, you can zoom it in and out for your wanted areal detail. It  looks at how the children born in the different US counties, cities and finer subareas into homes representing three household income percentiles (25^th, 50^th and 75^th], five races [Black, White, Hispanic,  Asian and American Indian] and the two genders are succeeding in life, measured as their current [at age 35…40] household income level.

The Opportunity Atlas is so fascinating and intellectually challenging that I have spent several days playing with it, and I am certainly not over yet. The first and obvious finding is that all else [childhood home income level, race and gender] being equal the state, county, city, suburb, i.e., geographic location where you are born still matters a great deal.

There are a few details, however, which need to be considering when making comparisons within the database, as they may have significant impact on the value of each message and its interpretations.  I recommend reading at least the METHODS which you can find clicking in the upper left field in the Opportunity Atlas [https://www.opportunityatlas.org/]:

The county on the map is the county where the child was born (1978-83), i.e., the current income [and other] data given for, e.g., Orange County, NC, does not represent the current population of that county but instead the current status of everyone who was born there in 1978-83, regardless of where they currently live. [my daughter, presently living in Northern Italy, was born there but missed this cohort by 2 years.]

The childhood home income percentiles are national, not specific for the location of the home or race of the child.  This could blur the interpretation for some exceptionally poor, e.g., Native American reserve (?) areas, such as Sioux County, ND, where most households would be below the national 25^th income percentile. For many outcome parameters the relative status in the regional/local income/social ladder, however, is more relevant than the absolute income level.

There is no universally applicable and comparable, available-from-census-statistics indicator of quality of life [QoL].  Relative social status would probably be the best. Available household income is a rather poor indicator of social status, years of education, for example, is better.  But one has to live with the data that are available, and despite this limitation, I think this is a tremendous tool.  Household income still remains a perfect measure of household income.

I began looking for two clearly different but non-extreme counties, one providing a clear advantage for the children to grow up [BLUE] relative to one low advantage [RED], (colors refer to the opportunity Atlas, not party voting preferences): Combining all races and both genders, the children born in Lincoln [County, NE], to parents at the 25^th income percentile now have an average household income of 39 000 $/year, while the respective children born in Washington [County, MS],  now earn 23 000 $/year. The respective numbers at the 75^th percentile are 57 000 and 48 000 $/year.  Not only do the households of the Lincoln born now earn in average 9 000 to 16 000 $ more per year, but also their income distribution is significantly narrower.

Particularly the children born into low income families in the low advantage states and counties are much more likely to be doomed to lifetime poverty than the children born to low income families in the high advantage states and counties.  For the black children the current income difference in favor of Lincoln is bigger still.  Those born black in Lincoln county now earn 83% of those born white, while those born black in Washington county earn only 40% of those born white.  Being born into a black family is still a both absolute and relative economic disadvantage in America, but it is a much smaller disadvantage in certain states and counties than it is in others.

In some cases you find some surprising, even contradictory results, obviously due to the fact that some subgroups, e.g., Asian females born to low income families in Pasadena Ca are likely to be small – in fact their current household income turn out to be high, 84 k$/a, regardless of the income of the family they were born into.  Such comparisons do not tell the whole story of success and happiness, but they do tell a lot.

One possible explanation that comes to mind is religion and ruling party. In the generally low advantage states [NC, SC, GA, FL, AL, TN, VA, KY, OH, MI, IN, MO, and LA – consistently republican in bold normal font, democrat in bold italics] 36.1% consider themselves evangelicals, 14.6% mainline protestants, 10.6% traditional black protestants, 13.4% catholics and 19.4% unaffiliated. In the generally high advantage states [MN, ND, SD, MT, ID, WY, NE and IA] there are respectively 24.4% evangelicals, 23.6% mainline protestants, 1.8% traditional black protestants, 19.0% catholics and 22.8% unaffiliated. The main differences appear to be more catholics and mainline protestants, less evangelical and traditional black protestants in the BLUE vs. RED states.  Aside of the traditional black protestants, the differences are smaller than +/-50%.  Religion does not appear decisive and party dominance seems to make little difference.  Most of the democrat dominated states appear to fall between the low advantage [RED] and the high advantage [BLUE] providers.

The big picture is striking, though, and calls for more detailed analysis and, obviously, political action.

The Opportunity Atlas tool supports thousands of similar and different analyses.  The Big Data behind Opportunity Atlas provides an absolutely fascinating playground, raises a lot more questions than answers and shoots down some presumed truths.  Opportunity Atlas could and should become a broadly applied study-hypotheses generating tool for sociology, socioeconomics, and what not.  To begin with, a rather easy to do what-if-analysis about how much more wealthy the US of A as a whole would be if all counties could provide their children as good foundations for life as 10% of the best do today would yield mind blowing results.

Finally.  I do envy the American nationwide statistics and databases that cover with similar criteria the entire US.  EU and UN organisations are struggling against nationalistic pride and other hidden political interests to create similar Europe-wide statistics, but we still remain light-years behind.  I cannot even imagine a similar database and mapping tool first made possible, then be done and finally made publicly available here on our side of the Ocean.

Congratulations – now start using it.