Euroopan poliittiset johtajat valmistelevat parhaillaan kansalaisia siihen, että Covid-19 epidemian leviämistä koko väestöön ei ole mahdollista enää estää – keinoja ei yksinkertaisesti ole. Boris Johnson kertoi juuri englantilaisille, että 80 % heistä voi sairastua, Angela Merkel tarjosi saksalaisille muutama päivä sitten 70 % riskinarviota. Meidän omat ministerimme olivat torstain tiedotustilaisuudessa optimistisempia, riski voisi meillä olla 35 %, mutta hekin olivat vakuuttuneita, että epidemian leviäminen läpi koko väestön on väistämätöntä. Huoli sairaanhoidon kapasiteetin riittävyydestä, henkilöstön terveydestä ja jaksamisesta sekä talouden kantokyvystä on suuri.
Tähän mennessä Suomen muutamasta sadasta Covid-19 potilaasta tiettävästi kenenkään sairaus ei ole kuitenkaan ollut vakavinta laatua, eikä kuolemantapauksia ole tämän kirjoittamiseen mennessä kertynyt. Tilanne on samankaltainen kaikissa Pohjoismaissa ja ilmeisin syy on, että jokseenkin kaikki tartunnat on hankittu talvisilta turistimatkoilta Italiasta, ts. joukossa ei juuri ole korkeimpaan riskiluokkaan kuuluvia vanhuksia tai kroonisesti sairaita. Tämä etu katoaa, kun epidemia leviää Suomen sisällä. SARS-CoV-2 viruksen aiheuttaman Covid-19 influenssan tartunnan, sairastumis- ja kuolemanriskin sekä rajoittamismahdollisuuksien arvioinnissa ei tarvitse enää rajoittua yleiseen influenssaepidemiologiseen tietoon, koska spesifistä epidemiologista, kliinistä ja mekanistista tietoa Covid-19 sairaudesta kertyy ja julkaistaan jo nyt kiivaaseen tahtiin eri puolilta maailmaa ja myös kansainvälisten konsortioiden toimesta, kts. https://www.ssrn.com/index.cfm/en/coronavirus/. Näiden perusteella tiedetään, että väestötasolla Covid-19 sairastuneista 15-20 % saa vakavia, 6 % kriittisiä, hengityskoneita vaativia oireita ja 3,5 % menehtyy sairauteen.
Suomeen tuotuna, olettaen että tuo mainittu 35 % saisi tartunnan, tämä tarkoittaisi 2 miljoonaa sairastunutta, 120 tuhatta hengityskonehoitoa tarvitsevaa ja 70 tuhatta kuollutta, ts. väestön kokonaiskuolleisuuden kaksinkertaistumista. Jokaiselle lienee selvää, että sairaanhoitojärjestelmämme, sen enempää kuin minkään muunkaan Euroopan maan järjestelmä ei voi hallitusti selvitä tällaisesta urakasta.
Ja kuitenkin Kiina on selvinnyt. Edellisen laskelman logiikalla Kiinassa, pelkästään 60 miljoonan asukkaan Wuhanissa, josta epidemia sai alkunsa, olisi pitänyt sairastua 21 miljoonaa ja menehtyä yli 700 tuhatta [koko Kiinassa vastaavasti 20 kertaa enemmän]. Todellisuudessa koko Kiinassa sairastui ja kuoli Covid-19 epidemiaan alle sadasosa näistä määristä.
Chaolong Wangin kahdentoista kollegansa kanssa 2 vk sitten julkaisema Wuhanin Covid-19 epidemian analyysi https://doi.org/10.1101/2020.03.03.20030593 osoittaa, että 1.3.2020 mennessä Wuhanissa oli sairastunut 79 000 ja kuollut 2873 (3,6% sairastuneista). Päivittäisten sairastapausten määrä on viime päivinä supistunut noin kymmeneen (!), ts. epidemia on – ainakin tällä erää – ohi. Sekä sairastuneiden että kuolleiden määrät olivat Wuhanin epidemiassa alle puoli prosenttia siitä, mitä Euroopan johtajat näyttävät pitävän väistämättömänä ja siis hyväksyttävänä. Ero on käsittämättömän suuri. Se ei johdu siitä, että Covid-19 olisi Kiinassa vähemmän tarttuvaa, tai että kiinalaiset olisivat sille aivan ratkaisevasti vastustuskykyisempiä, vaan siihen, että Kiinassa väestön altistumistiet SARS-CoV-2-virukselle katkaistiin tarkoituksellisesti ja suunnitelmallisesti käyttäen hyväksi sekä altistumistiedettä yleensä että Wuhanissa toteutettujen toimien asteittaista säätämistä tulosten perusteella.
Olen itse julkaissut juuri vuodenvaihteessa kansainvälisen kollegaryhmän kanssa altistumisen arvioinnista laajan käsikirjan https://www.springer.com/gp/book/9783319961477.
Ensimmäiset Covid-19 tapaukset havaittiin Wuhanissa 8.12. ja potilaita alettiin korkean kuolleisuuden vuoksi pian hoitaa eristystiloissa. Tammikuun ensimmäisellä viikolla identifioitiin taudin aiheuttama SARS-CoV-2 virus. Uusia tapauksia ilmestyi tuolloin samaan tahtiin kuin nyt Suomessa, ja infektion alkupisteeksi oletettu Wuhanin kalatori suljettiin. Chunyun, Kiinalainen uuden vuoden juhla alkoi 11.1. ja sadat miljoonat kiinalaiset alkoivat lähteä käymään kotiseuduillaan. Seurasi eksponentiaalinen päivittäisten uusien sairaustapausten lisääntyminen muutamasta kymmenestä yli tuhanteen ja tautia alkoi levitä ympäri Kiinaa. Covid-19 sairauden tarttuminen ihmisestä toiseen varmistui 20.1., potilasmäärät ruuhkauttivat hoitoyksiköt, epäillyt tapaukset asetettiin kotikaranteeniin ja kaikista lääketieteellisistä resursseista syntyi Wuhanissa ankara pula.
Toisessa vaiheessa, 23.1., Wuhanin alue eristettiin (asetettiin cordon sanitaire’en). Peräkkäisinä tammikuun päivinä keskeytettiin ensin julkinen liikenne, sitten taksit, ja lopulta kaikki liikkuminen kaupunkialueella ilman erityistä lupaa. Yleisötilaisuudet kiellettiin, liikkeet ruokakauppoja ja apteekkeja lukuunottamatta suljettiin. Kasvosuojus tuli pakolliseksi julkisissa tiloissa liikuttaessa ja määräyksiä annettiin käsihygieniasta, kotien puhdistuksesta ja pintojen desinfioinnista. Wuhaniin perustettiin joukko uusia, yksinomaan Covid-19 sairaille kohdennettuja sairaanhoitoyksiköitä, niihin toimitettiin muualta Kiinasta 10 000 sairaanhoidon ammattilaista sekä tarvikkeita erityisesti hengitystieinfektiopotilaiden tarpeisiin, ja virustestejä lisättiin ja nopeutettiin. Näillä keinoilla uusien päivittäisten sairaustapausten määrä saatiin pysäytettyä 1000 – 1300 tasolle ja jopa käännettyä hienovaraiseen laskuun.
Kolmannessa vaiheessa 2.2. annettiin edelleen kiristyviä määräyksiä ja otettiin käyttöön uusia, entistä tiukempia keinoja. Kaikki Covid-19 potilaat, heidän kanssaan lähikontakteissa olleet, tautiepäillyt sekä kuumeiset potilaat keskitettiin, eristettiin ja hoidettiin vain tälle potilasryhmälle perustetuissa sairaaloissa [Useimmat varmaan näkivät videon yhden sairaalan rakentamisesta viikossa. Loistava propagandatemppu, tietenkin, mutta samaahan voi sanoa esim. Apollo-ohjelmasta, jolla Amerikka lähetti astronauttinsa kuuhun]. Näissä sairaaloissa koko henkilökunta liikkuu vain suojavarusteissa ja noudattaa valvottua päivittäistä desinfiointiohjelmaa. Kaikkien tiedettyjen ja epäiltyjen SARS-CoV-2-virusten kantajien poistaminen muista sairaaloista vapautti niissä toimivan henkilökunnan jatkuvan tartuntariskin hallinnasta. Sairaanhoitohenkilökunnan työ muodostui näin molemmissa yksikötyypeissä selkeämmäksi ja turvallisemmaksi. Tähän vaiheeseen määrättiin myös karanteenialueille ympärivuorokautinen ulkonaliikkumiskielto [pl. erityisluvalla liikkuvat], sekä jokaista sitova velvoite oman ruumiinlämpötilan mittauksesta ja sen sekä mahdollisten oireiden päivittäisestä raportoinnista. Näillä toimenpiteillä saatiin uusien Covid-19 tapausten määrä viimein nopeasti alenemaan, ensimmäisen kahden viikon aikana noin sataan ja maaliskuun alkupuolella noin kymmeneen vuorokautta kohden. Eikä menestys rajoittunut Wuhaniin, vaan menetelmiä sovellettiin tarpeenmukaisesti myös Kiinan vähäisemmissä Covid-19 pisteissä. Tänään koko Kiinasta raportoidaan päivittäin vähemmän uusia Covid-19 tartuntoja kuin esim yhdestäkään Pohjoismaasta, ja niistä suurin osa on nyt ulkomailta tulevilla matkustajia, jotka kaikki laitetaan poikkeuksetta 2 viikon karanteeniin.
Korea otti oman, äkkiä ja yllättäen suureksi levähtäneen Covid-19 epidemiansa hallintaan, jos mahdollista vielä Kiinaakin nopeammin, aivan vastaavilla menetelmillä. He alkoivat myös testata riskinalueiden väestöä sadointuhansin. Siellä paranee nyt päivittäin enemmän potilaita kuin löytyy uusia viruksen kantajia.
Singaporella on vielä hyvässä muistissaan parinkymmenen vuoden takainen SARS epidemia, ja he onnistuivat lähes tyrehdyttämään Covid-19 epidemian heti alkuunsa.
Euroopan poliittisten johtajien ja nähtävästi myös laajojen viranhaltija- ja asiantuntijatahojen omaksuma käsitys, että Covid-19 epidemian leviäminen yli koko väestön, siitä seuraava hallitsematon potilastulva ja kuolleisuus on väistämätön, on väärä. Kulumassa olevan vuoden mahdollisista Covid-19 uhreista enemmän kuin yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasta on estettävissä turvautumalla jo testattuihin ja toimivaksi osoitettuihin menetelmiin. On tietenkin arvokysymys, katsotaanko Kiinan epidemian torjunnassa käyttämät menetelmät suuremmaksi uhaksi eurooppalaisille arvoille kuin kymmeniätuhansia ylimääräisiä kuolemantapausia Suomessa ja miljoonia Euroopassa kesään 2021 mennessä. Väistämättömiä nämä kuolemat eivät ole.
_________
Päivitystieto 15.3.: Etelä-Korea, joka on seurannut Kiinan esimerkkiä, on jo saanut uusien päivittäisten Covid-19 sairastapausten määrän vähenemään 4/5 huipputasosta. Se siis on mahdollista.
Ja näinhän tapahtui myös mm. HIV-, SARS- ja Ebola-epidemioiden kohdalla. Eivät niidenkään aiheuttamat kuolemat tyrehtyneet väestön laumaimmuniteetin kasvun tai kahden jälkimmäisen osalta myöskään tehokkaiden lääkkeiden löytymisen avulla, vaan katkomalla altistusteitä niin tehokkaasti, että yksi sairas voi tartuttaa selvästi vähemmän kuin yhden terveen.
Tyttäreni Paula lähetti minulle juuri keinoälytytkijan, Joscha Bachin eilen julkaiseman artikkelin (klikkaa tästä), jossa hän on päätynyt jokseeenkin tarkalleen samoista syistä kuin minä jokseenkin tarkalleen samoihin johtopäätöksiin: Covid-19 infektiohuipun ajalliseen levittämiseen ja laumaimmuniteetin rekentamiseen perustuva politiikka – johon mm. Suomessa ja Englannissa aioitaan turvautua – on tuhon tie, josta yhdenkään maan sairaanhoitojärjestelmällä ei ole vähimpiäkään mahdollisuuksia selviytyä. Pohjois-Italian saraanhoito on paraikaa luhistumassa vaikka sairastuneita on vasta 0,1 % väestöstä odotettavissa olevan 35-60 % asemasta [siis jos epidemiaa ei saada Wuhanin ja Etelä-Korean tavoin katkaistua].