CNN oli joulukuun 1 pv. uutisen mukaan saanut käsiinsä asiakirjoja, jotka osoittavat, että Kiina oli raportoinut 17.2. päiväkohtaiseksi Covid-19 kuolemien määräksi 93, kun todelliseksi määräksi osoittautui 196, yli kaksi kertaa enemmän. Vastaavasti Kiina raportoi 10.2. päiväkohtaiseksi Covid-19 tartuntojen määräksi 2 478, kun todelliseksi määräksi osoittautui 5 918 (2 345 testeissä todettua + 1 772 kliinisesti diagnostisoitua + 1 796 epäiltyä tapausta). Suomen TV-1 iltauutisissa kerrottiin, että Kiina on kaunistellut tilastoja. Pitävätkö nämä CNN:n raportoimat ja Suomen TV 1:n uutisten jakamat numerotiedot paikkansa? Epäilemättä. Mitä johtopäätöksiä niistä olisi tehtävä? Kiinan menestystä Covid-19 pandemian torjunnassa on kyseenalaistettu koko kuluvan vuoden ajan kahdella perusteella. Ensin, että Kiinasta saatuihin tietoihin ei ole syytä luottaa, vaan menestys perustuu CNN:n uutisten esittämän kaltaisiin tilastojen kaunisteluun, rehellisemmin vääristelyyn. Toiseksi, että menestys, sikäli kun sellaista on ollut, saavutettiin niin syvästi ihmisoikeuksia loukkaavilla keinoilla, että sellaisia ei meillä Lännen demokraattisissa oikeusvaltioissa ole edes hyväksyttävää jäljitellä. Keskityn jatkossa tuohon ensimmäiseen perusteluun.
Kiina korjasi kuitenkin jo välittömästi 10.2. jälkeen, kuukausia ennen kuin asiaan oli kiinnitetty minkäänlaista ulkopuolista kiinnostuista, Covid-19 tartuntojen diagnostisia kriteereitä ja lisäsi sen perusteella 12.-14.2. julkaistuihin tilastoihin siihen mennessä kertyneiden 44 653 rekisteröidyn tartunnan päälle 15 768 aiemmin rekisteröimätöntä tartuntaa. Kiinan kansanterveysviranomaiset päivittivät 17.4. myös Covid-19 taudin kuolleisuustilaston ja lisäsivät siihen siihen mennessä kertyneiden 3 342 rekisteröidyn kuoleman päälle 1 290 aiemmin rekisteröimätöntä kuolemaa. Nämä tiedot on helppo tarkistaa Worldometers sivustolta, ja vaihtoehtoisia mutta jokseenkin identtisiä Covid-19 tilastoja löytyy mm. lähteistä WHO, Owid, ym.
On jokseenkin varmaa, että näin korjattukaan tilasto ei kata Kiinan kaikkia todellisia Covid-19 tartuntoja ja kuolemia (joita Kiinassa oli 1.12. mennessä rekisteröity yhteensä 93 329 ja 4 750), mutta ei tästäkään kannata innostua, närkästyä tai vihastua. Miksi?
Etenkin Covid-19 pandemian alkukuukausien tilastot olivat yhtä epätarkkoja ja arvioivat sekä tartunnan saaneiden että kuolleiden määrät reilusti alakanttiin kaikkialla, myös meillä vapaan tiedotuksen demokraattisessa lännessä. Tilastoitujen – siis testattujen tai muuten varmistettujen – Covid-19 tapausten ei Euroopassa tai Amerikassa vielä maalis-toukokuussa edes kuviteltu kattavan läheskään kaikkia tartuntoja. Virustestausta käytettiin enemmän diagnostisena kuin sairauden levinneisyyttä mittaavana työkaluna. Tämä käy ilmi jo siitä, että esim. Suomessa maalis-huhtikuun testatuista keskimäärin 5,2%, parhaana päivänä 12%, sai positiivisen tuloksen. Testaustulosten oletetaan löytävän enimmät, myös lieväoireiset ja oireettomat tartunnan saaneet vasta kun enintään 1% testituloksista on positiivisia. Huhti-toukokuun vaihteessa, kun rekisteröityjen tautitapausten luku oli Ruotsissa 22 000 ja Suomessa 5 000, Ruotsin Folkhälsomyndighetenin ja Suomen THL:n edustajat olettivat todellisten tartuntojen määrän olevan molemmissa maissa satojatuhansia. Immunologiset SARS-CoV-2 vasta-ainetestaukset pudottivat sentään nämä arviot murto-osaan. Itse tekemäni kaikkien Suomessa tähän mennessä rekisteröityjen Covid-19 kuolleiden ja tartunnan saaneiden päivittäisiin määriin perustuvan tilastollisen analyysini tulos on, että Suomen maalis-huhtikuussa rekisteröidyt Covid-19 tartunnat kattoivat noin neljäsosan tartuntojen kokonaismäärästä, ts. tartuntojen todellinen määrä olisi Suomessa tuolloin ollut n. 20 000.
Huhtikuussa herättiin tajuamaan, että myös Covid-19 sairauteen kuolleiden tilastot olivat puutteellisia, ajoittain ja paikoittain hyvin puutteellisia. Herätys tuli Italian [ja maailman] pahiten koronasta kärsineen Lombardian Bergamon provinssin pienestä Nembron kaupungista. Aikaisempina vuosina kaupungin asukkaista oli kuollut helmi-maaliskuussa keskimäärin 35, nyt pelkästään Covid-19 kuolleita oli tilastoitu 31, ts. Covid-19 oli kaksinkertaistanut koko kaupungin kuolleisuuden. Varsinaisen herätyksen aiheutti kuitenkin huomio, että kaupungin asukkaista oli helmi-maaliskuussa kuollut 158, ts. pandemian kahden kuukauden aikainen ylimääräinen kuolleisuus oli 123, neljä kertaa enemmän kuin tilastoidut Covid-19 kuolemat. Havainnon uutisoi 26.3. Corriere della Sera. Nyt alettiin ympäri maailmaa etsiä tilastoista puuttuvia mutta ajallisesti Covid-19 pandemiaan kytkeytyviä kuolemia vertaamalla paikallisia ja alueellisia päivittäisiä kokonaiskuolleisuustilastoja vastaaviin raportoituihin Covid-19 kuolleiden määriin sekä aikaisempien vuosien kokonaiskuolleiden määriin. Vuosittaisten kausi-influenssaepidemioiden vaikutukset pyrittiin eliminoimaan analyyseistä. Ensimmäisen 11 Euroopan maata ja erikseen 8 kaupunkia kattaneen yhteenvedon julkaisi 26.4. Financial Times. Tulos osoitti että Covid-19 pandemiaan kytkeytyviä kuolemia oli näissä maissa ja kaupungeissa 49% enemmän kuin tilastoituja Covid-19 kuolemia, ja lehti päätteli, että jos tulkinnan laajentaisi maailman kattavaksi, niitä olisi siihen mennessä kertynyt 318 000, paljon enemmän kuin tilastoista yhteenlaskettu 201 000. Mm. Englannissa, Espanjassa ja Belgiassa Covid-19 pandemian keväthuipun aikainen kokonaiskuolleisuus oli yli kaksinkertainen normaalikuolleisuuteen verrattuna [samoin Puolassa nyt syksyllä]. New York Times laati oman vastaavan analyysinsä, jota sen jatkanut ja laajentanut tähän päivään saakka. Nyt, joulukuun alussa, 35 maata kattavan analyysin tulos osoittaa, että globaaleista Covid-19 kuolleiden tilastoista (1 476 000) puuttuu edelleen vähintään 412 000 tapausta.
Voitaisiinko näistä Covid-19 kuolemantapausten määrästä päätellä jotakin Covid-19 tartuntojen kokonaismäärästä, jonka mm. Worldometers ja WHO ovat tilastoineet 63…64 miljoonaksi (1.12.2020)? Itse asiassa kyllä. Yhdistelemällä viime keväänä 14 eri tutkimuksen tulokset päädyin huhti-toukokuun vaihteessa siihen, että ikärakenteeltaan ja terveystaustaltaan tyypillisen länsimaisen väestön Covid-19 tartuntakuolleisuus (IFR) on 0,7…1,8%. Matalammat arvot vastannevat tilanteita, joissa sairaanhoitokapasiteetti on riittänyt kaikkiin tarvittaviin tehohoitoihin, korkeammat taas niitä, joissa merkittävä osuus väestöstä on sairastunut ja sairaanhoitokapasiteetti on ylikuormittunut. Em. IFR-arviota käyttäen voidaan Covid-19 kuolleiden globaalista kokonaismäärästä laskea taaksepäin arvio tartunnan saaneiden määrästä. Jos kuolleiden määräksi uskotaan New York Timesin arvio, 1 476 000 + 412 000 = 1 888 000, tartunnan saaneiden arvioksi saataisiin tällöin 105…270 miljoonaa. Koska mukana on paljon maita, joiden väestön ikärakenne on paljon Eurooppaa ja Amerikkaa nuorempi, ja Covid-19 kuolleisuus on siten alempi, todellinen tartuntojen kokonaismäärä lienee lähempänä arvion ylärajaa.
Palaan nyt CNN:n raportoimaan Kiinan helmikuisten Covid-19 tartunta ja kuolemantapaustilastojen kaunisteluun. Miksi koko maailman Covid-kuolleiden virallisista tilastoista puuttuvia 412 000 vainajaa, sekä 41-206 miljoonaa sairastunutta pitäisi kutsua? Kymmenien maiden ja kansainvälisten järjestöjen harrastamaksi tilastojen kaunistelemiseksi vai peräti tahalliseksi vääristelyksi? Vai saattaisiko tietojen epätäydellisyys, epätäsmällisyys ja epätarkkuus sittenkin johtua uuden ja tuntemattoman haasteen kohtaamisesta, erilaisista ja muuttuvista määritelmistä, tiedon, osaamisen, resurssien ja ymmärryksen kertymisestä vasta vaiheittain. Kiinan Hubein provinssin Wuhan kohtasi tämän haasteen ensimmäisenä, eivätkä sen helmikuussa ilmoittamien tartuntojen ja kuolleiden määrien aliarvioinnit silti poikenneet olennaisesti länsimaiden viimekeväisen tartunta-aallon aikaisen raportoinnin vastaavista aliarvioinneista.
Kiinan Covid-19 tilastoja korjattiin jo helmi-maaliskuussa tehdyillä tarkennuksilla, ja vaikka joku haluaisi tehdä lukuihin vielä 2..5 kertaiset omat uskottavuuskorjauksensa Kiina olisi silti tähän mennessä selviytynyt alle sadasosalla Euroopan ja Pohjois-Amerikan pandemiakuolleisuudesta. Sellaiselle monen mielellään tekemälle johtopäätökselle että ’Ei se Kiina sittenkään tainnut selvittää pandemiaa Länsimaita paremmin. Mitä nyt väärensivät tilastoja, ja joutuivat siitä nyt kiinni’ ei siis tunnetuista tosiasioista löydy tukea sen enempää kuin Trumpin vaalivoitolle USA:n presidentinvaaleissa.
Palaan vielä hetkeksi siihen toiseen perusteluun, että Kiinan menestys saavutettiin keinoilla, jotka eivät ole sovitettavissa yhteen länsimaisten ihmisoikeuksien ja demokratian kanssa. Vastaava menestys saavutettiin kuitenkin myös Etelä-Koreassa, Japanissa, Taiwanissa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa – miksi niiden esimerkki ei ole kelvannut?