Covid-19 kaltaisen tappavan epidemian torjunnassa nopein tulos, pienimmät henkilövahingot ja kustannukset saadaan tekemällä mahdollisimman paljon mahdollisimman varhain, tavoitteena epidemian tukahduttaminen (Suppression). Tukahduttamisen tielle lähtivät ensin Taiwan, Hong Kong ja Singapore, jotka saivatkin epidemian pysäytettyä jo sen ensimmäiselle portaalle, Kiina, joka tosin yritti hyssytellä koko joulukuun ja tammikuun loppupuolelle saakka, mutta ryhtyi sitten voimakkaisiin tukahduttamistoimiin, sekä Etelä-Korea, jonka yksi supertartuttaja, 61 v. nainen, yllätti 18.2. täysin. Kaikissa näissä maissa tavoitteeksi asetettiin epidemian nopea tukahduttaminen. Valtavalle Kiinallekin se onnistui kolmessa kuukaudessa, ja lopulta vain 3300 ihmishengen menetyksellä (https://www.who.int/docs/default-source/coronaviruse/situation-reports/20200324-sitrep-64-covid-19.pdf?sfvrsn=703b2c40_2). Euroopan ja myös Suomen hallitukset turvautuivat epidemian alkuvaiheessa päinvastaiseen, seurannan ja liioittelua välttelevien toimien vaihtoehtoon, tavoitteena epidemian etenemisen hidastaminen (Curve flattening) riittävästi, jotta sairaanhoidon kapasiteetti voisi riittää sen seurauksien hallintaan.
WHO julkaisi ensimmäisen koronatilanneraportin Novel Coronavirus (2019-nCoV), Situation Report – 1, 21.1.2020, kun sairaustapauksia tunnettiin vasta 282. Jo siinä WHO raportoi kattavasta ohjelmasta itse taudin ja sen aiheuttajan tutkimiseksi, hoidon ja rokotteen kehittämiseksi ja leviämisen ehkäisemiseksi sekä siitä tiedottamiseksi. WHO myös julkaisi väliaikaiset ohjeet jäsenmaille (https://www.who.int/docs/default-source/coronaviruse/situation-reports/20200121-sitrep-1-2019-ncov.pdf?sfvrsn=20a99c10_4). Jo muutaman vuorokauden kuluessa WHO:n covid-19 seuranta syveni, äänenpainot vakavoituivat ja tulivat vaativammaksi. Jo 24.1. WHO korosti viruksen leviämisen ehkäisemisen [jäljittämällä ja eristämällä sairaat ja heidän kanssaan kontaktissa olleet] sekä sairaanhoidon työntekijöiden terveyden turvaamisen keskeisyyttä. Viesti epidemian tukahduttamisen puolesta oli selvä. Pääjohtaja Ghebreyesus 13.3.: Ei ainoastaan testausta. Ei ainoastaan tartuntaketjujen selvittämistä. Ei ainoastaan karanteeneja. Ei ainoastaan sosiaalista etäännyttämistä. On tehtävä ne kaikki… Kiinan, Korean, Singaporen ja eräiden muiden maiden esimerkki osoittaa selkeästi, että aggressiivinen testaus ja tartuntaketjujen selvittäminen, yhdistettynä sosiaaliseen etäännyttämiseen ja yhdyskuntien mobilisointiin kykenee estämään infektioita ja pelastamaan ihmishenkiä (https://www.who.int/dg/speeches/detail/who-director-general-s-opening-remarks-at-the-mission-briefing-on-covid-19—13-march-2020). Hätätilaohjelman johtaja Ryan varoitti 20.3.: Sairaanhoitojärjestelmät ovat luhistumassa koronaviruksen alla: Tämä ei ole vain paha influenssakausi. (https://www.cnbc.com/2020/03/20/coronavirus-who-says-health-systems-collapsing-this-isnt-just-a-bad-flu-season.html).
Selkein ja kattavin vastaani tullut kuvaus covid-19 epidemian hallinnan vaihtoehdoista on: https://medium.com/@tomaspueyo/coronavirus-the-hammer-and-the-dance-be9337092b56. Covid-19 epidemiat eri maissa kasvoivat ja kasvavat eksponentiaalisesti siihen asti kunnes tehokkaat tukahduttamistoimet otetaan käyttöön. Koreassa eksponentiaalinen kasvu pysähtyi 2.3., kun intensiiviseen SARS-CoV-2 virustestin käyttöön, jokaisen tartunnan saaneen pakolliseen kotikaranteeniin ja sekä hänen että hänen kontaktihenkilöidensä puhelimiin asennettujen appien kautta tapahtuvaan seurantaan ja valvontaan perustuvat tukahduttamistoimet alkoivat tehota. Viikkoa myöhemmin tapausmäärän kasvu oli jokseenkin tyrehtynyt. Koreassa sovelletut epidemian tukahduttamistoimet ovat yhteiskunnan kannalta vähemmän invasiivisia kuin esim. Kiinassa käytetyt ja nyttemmin myös Euroopassa käyttöön otetut, mutta ne edellyttävät yhteiskunnallisia valmiuksia ja yeknistä infraa, jotka Korea kehitti v. 2015 MERS epidemian tukahduttamiseksi, ja joita muualla ei toistaiseksi ole testattuna ja valmiina.
Vaikka covid-19 sairaus on 75-85 %:lle potilaista tavallisen flunssan kaltainen, n. 5 % potilaista saa sen seurauksena vakavan keuhkokuumeen ja tarvitsee sairaalahoitoa, usein 2-3 viikon pituista tehohoitoa, ja tämä on covid-19 epidemian hoidon pullonkaula. Tehohoitokapasiteetti loppui tammikuun lopussa kesken Wuhanissa, maaliskuun alussa Lombardiassa, ja se uhkaa loppua kesken useilla alueilla Euroopassa ja USA:ssa. Kun välttämätöntä tehohoito- ja hengityskonekapasiteettia ei enää riittänyt useimmille potilaille Lombardiassa, covid-19 tapauskuolleisuus alkoi nousta 2..3 %:sta 6..8 %:iin. USA:ssa ja Saksassa on muuta maailmaa enemmän tehohoitopaikkoja väestömäärää kohden. Silti Tomas Pueyo osoittaa, että ellei covid-19 epidemiaa tukahduteta siellä tehokkaasti alkuunsa, tehohoitopaikat voivat riittää vain pienelle osalle tarvitsevista covid-19 potilaista, joiden kuolleisuus kaksinkertaistuu tämän vuoksi. Ongelma ei kuitenkaan rajoitu vain covid-19 potilaisiin, koska vaille tehohoitoa jää silloin myös suuri osuus muista potilaista, joiden henkiin jääminen riippuu tehohoitopaikasta, ja joita varten tuo kapasiteetti on kehitetty. Jos covid-19 epidemia kestää vuoden nämä oheisvahingot lisäisivät sen USA:ssa aiheuttamia kuolemia 1,5 miljoonalla. Covid-19 epidemian hidastaminen tarkoittaa myös sen pitkittämistä, ja vaikka se voisikin vähentää marginaalisesti covid-19 potilaiden kuolemia, se samalla varaisi vastaavasti edelleen lisää tehohoitomahdollisuuksia muilta potilailta – suo siellä, vetelä täällä.
Tähän lisään vielä oman kokemukseni taustalta yhden pitkitetyn epidemian oheisvahingon – yli 70 ikäisten ja muiden riskiryhmien liikuntamahdollisuuksien pitkitetyn leikkaamisen. On yksi asia köpötellä jalka kipsissä 6 viikkoa ja aivan toinen olla suljettu neljän seinän sisään 6 – 12 kuukaudeksi. Alun perin hyväkuntoisen 75-vuotiaan fyysinen kunto tai 85-vuotiaan kyky selviytyä arjesta itsenäisesti ei ole näin pitkän karanteenin jälkeen palautettavissa.
Tomas Pueyon Medium-artikkelin sivulta voi ladata Gabriel Goh’n Epidemiologisen laskentatyökalun http://gabgoh.github.io/COVID/index.html. Sen avulla voi mallittaa, käyttäen annettuja tai itse kirjallisuudesta valittuja parametrien arvoja epidemian kulkua aikajanalla: kuinka monta ihmistä väestöstä valittuna päivänä altistuu, infektoituu, on sairaalassa ja menehtyy. Lähtien liikkeelle maaliskuun ensimmäisestä päivästä, nykyisistä hidastamistoimista ja 1,0 % tapauskuolleisuudesta päädytään siihen, että suomalaisista olisi enimmillään yhtäaikaisesti sairaana 130. epidemiapäivänä 2 %, 106 000, sairaaloissa 155. epidemiapäivänä 41 000, epidemia kestäisi ainakin koko loppuvuoden, ja vaatisi 25 600 suomalaisen hengen. Vaikka vain kymmenesosa sairaalapotilaista edellyttäisi tehohoitoa, tarve ylittäisi Suomessa olevan kapasiteetin kymmenkertaisesti.
Samalla mallilla laskettu tukahduttamisvaihtoehto, jossa Italiassa 9.3. käyttöön otettuja vastaavat keinot [pitkälle samoin kuin myös Ranskassa, Espanjassa, Saksassa ja viimeksi Englannissa] otettaisiin Suomessa käyttöön 7.4., suomalaisista olisi enimmillään sairaana yhtäaikaisesti viikkoa myöhemmin, 45. epidemiapäivänä 0,1 %, 6600, sairaaloissa 70. epidemiapäivänä 1800, epidemia sammuisi 140 – 170 päivässä ja se vaatisi n. 1000 suomalaisen hengen.
Mallilaskelmia voi pitää keskenään vertailukelpoisina mutta ne tietenkin yksinkertaistavat todellisuutta. Rajoitusten voimaan saattamisessa on aina kitkan aiheuttamaa viivettä, jne.
Kun Wuhanissa (Urban 9 M, Metro 19 M asukasta) oli 5200 testattua covid-19 tartuntaa, 0,06 % väestöstä, sen sairaanhoito oli luhistumassa. Sen vuoksi määrättiin 23.1. cordon sanitaire [ulkonaliikkumis- ja kokoontumiskielto, kaikkien muiden paitsi elämän ylläpitämiselle välttämättömien toimien keskeyttäminen] epidemian tukahduttamiseksi. Tämän jälkeen epidemian kasvun pysähtymiseen kului vielä 10 pv, ja uusia testattuja tartuntoja kertyi 20 000, ts. päätöksenteon jälkeen tartunnan saaneiden määrä vielä viisinkertaistui. Ulkonaliikkumiskieltoa seurasi kaikkien covid-19 sairaiden, altistuneiden ja hengitystieoireilevien eristäminen erityisiin epidemiasairaaloihin. Näiden seurauksena epidemia saatiin sekä Wuhanissa että koko Kiinassa tukahdutettua maaliskuun puoliväliin mennessä. Uusia tartunnan saaneita tuli ainoastaan ulkomailta ja kaikki ulkomailta saapuneet suljetaan suoraan lentokentiltä kahdeksi viikoksi karanteeniin. Wuhanin onni oli, että oman sairaanhoidon luhistuessa sinne oli mahdollista tuoda muualta Kiinasta nopeasti massiivisia määriä sairaanhoidon resursseja, mm. 10 000 lääkäriä. Euroopasta tällaisia reservejä ei ole irrotettavissa.
Euroopassa covid-19 epidemia alkoi kasvaa nopeasti ensimmäisenä Italiassa 25-29.2., yllättäen kuten Kiinassakin. Riittämättömät epidemian tukahduttamistoimet luhistivat sairaanhoidon epätoivoiseen tilanteeseen Lombardiassa. Tämä johti toki päivittelyyn, mutta ei vielä heräämiseen Italian ulkopuolella. Yhdessäkään edellä mainituista Euroopan maista ei aloitettu täysitehoisia epidemian tukahduttamistoimia, ennen kuin oman sairaanhoitokapasiteetin rajat alkoivat näkyä – tunnelissa näkyi vastaantulevan junan valo. Vasta kun sairastuneiden määrä kääntyi 5-10.3. rakettimaiseen nousuun Ranskassa, Sveitsissä, Espanjassa ja Saksassa wait-and-see politiikkaa alettiin kääntää ensin takerrellen ja sitten tiukkenevaan tahtiin epidemian tukahduttamiseen. Cordon sanitaire tuli voimaan Italiassa 10.3., Ranskassa ja Espanjassa 16.3., Baijerissa 20.3. ja muualla Saksassa 21.3.. Epidemian hidastamispolitiikan valinnut Boris Johnson teki viimeisenä näyttävän täyskäännöksen 23.3., määräsi koko maan laajuisen ulkonaliikkumiskiellon ja kielsi kaikki yli kahden henkilön kokoontumiset. Hänelle kirkastui viimein että minkään maan sairaanhoitojärjestelmä, Englannin NHS mukaanluettuna, ei voi kestää hidastamispolitiikan seurauksia!
Entä Suomi, voisiko meidän sairaanhoitomme selviytyä kunnialla päättäjiemme valitsemasta hidastamispolitiikasta? THL:n skenaarioiden mukaisesti tulevien kuukausien aikana covid-19 voisi sairastaa 42 … 65 % väestöstä. Niin Wuhanissa kuin Lombardiassakin sairaanhoitojärjestelmän tilanne tuli kestämättömäksi jo silloin kuin testattujen tapausten määrä oli noin 0,1 % ja kaikkien arvioitujen infektoituneiden määrä alle 1 % väestöstä. Ammattihenkilökunnan, tehohoito- ja suojavarusteiden loppuessa kesken kasvavaa osaa tehohoitoa tarvitsevista potilaista ei voitu enää hoitaa, sairauden aiheuttama kuolleisuus kaksin-kolminkertaistui, lääkäreitä ja sairaanhoitajia alkoi sairastua ja kuolla, ja seuraavaksi täyttyivät vainajien säilytystilat. Kuvitelma, että Suomen sairaanhoito voisi selvitä Italiaan verrattuna yli kymmenkertaisesta tehtävästä on absurdi.
Minkä ihmeen vuoksi kukaan voisi kaikesta edellä esitetystä huolimatta kannattaa epidemian hidastamisvaihtoa ja vastustaa sen tukahduttamista. Taustalla on pelko v. 1918-19 Espanjalaisen influenssan toistumisesta. Sen ensimmäistä influenssa-aaltoa seurasi vuoden sisällä toinen, vielä tuhoisampi. Kenelläkään ei ole tarkkaa tietoa sen aiheuttamien kuolemien määrästä, mutta 50 miljoonaa on aika yleinen arvio. Suhteutettuna nykyväestöön se vastaisi n. 200 miljoonaa. Ajatus on nyt, että antamalla covid-19:n kulkea hallitusti läpi yhteiskunnan, näin saavutettu laumaimmuniteetti voisi suojella meidät toiselta, vielä tuhoisammalta aallolta [Impact of non-pharmaceutical interventions (NPIs) to reduce COVID 19 mortality and healthcare demand, Neil Ferguson et al. Imperial College, 2020].
Laumaidentiteettiunelmalla on merkittäviä heikkouksia:
– Espanjalainen influenssa eteni esteettä yli maailman, mutta laumaimmuniteettia, joka olisi suojannut toiselta aallolta ei muodostunut.
– SARS-CoV-2 ei ole influenssavirus, covid-19 ei ole influenssa. Toinen aalto on spekulaatiota, ensimmäinen 2003-4 SARS epidemia tukahdutettiin alkuunsa ja siitä ei seurannut toista aaltoa.
– SARS-CoV-2, kuten mikä tahansa virus tai mikrobi kehittää uusia variaatioita nimenomaan levitessään yhä uusiin kohteisiin ja lisääntyessään niissä. Sen levittäminen Wuhanin torilta koko maailman väestöön vastaa sitä, että me kylväisimme viidakosta tuhansien kasvilajien seasta löytämämme tuntemattoman rikkaruohon lentolevityksenä yli koko Euroopan ja katsomme mitä seuraa.
– Tuhannet tutkijat sadoissa yliopistosairaaloissa etsivät olemassaolevista lääkkeistä sellaisia, jotka voisivat tuoda avun covid-19 taudin tappavaan oireeseen, keuhkokuumeeseen. Kymmenettuhannet tutkijat kehittävät ja ensimmäiset alkavat jo lähiviikkoina testata covid-19 sairautta ehkäiseviä rokotteita. Näiden hankkeiden tulosten aikataulu ja menestys eivät ole ennakoitavissa, mutta rahoituksesta ja tutkijoiden motivaatiosta ja ponnisteluista se ei ole kiinni. Ne voivat tuoda tai olla tuomatta ratkaisun ennen pelättyä toista aaltoa.
– Farmakologisista ja lääketieteellisistä ratkaisuista riippumatta, nopea, luotettava ja massiivisiin volyymeihin yltävä SARS-CoV-2 testaus on olemassa ja sen kapasiteetti voidaan kasvattaa vastaamaan mihin tahansa eteen tulevaan tarpeeseen.
– Suomalaisen yhteiskunnan sisäinen, kansakuntien välinen sekä kansainvälisten yhteisöjen (WHO, YK, EU, OECD, jne) kyky – ja epäilemättä myös motivaatio – nopeasti havaita, identifioida, testata, jäljittää ja eristää mahdollisesti nousevat uudet tautipesäkkeet sekä tiedottaa avoimesti kaikissa vaiheissa on tämän epidemian jälkeen aivan toisella tasolla kuin tätä ennen. Eikä tämä koske ainoastaan covid-19 epidemian mahdollisia uusia vaiheita. Aikaisemmat SARS, MERS ja Ebola epidemiat tukahdutettiin covid-19 epidemiaan verrattuna lähtökuoppiinsa. Kyky on myös pakko, epäonnistujan uhkana on ja täytyy olla nopea alueellinen eristäminen muusta maailmasta.
– Kiina petti muun maailman pahasti covid-19 epidemian alkuvaiheissa viime joulukuussa, jolloin epidemia olisi vielä voinut jäädä maailmalla pikku-uutiseksi. Kiina yritti kuitenkin tukahduttaa epidemian sijaan tietoa epidemiasta. Tammikuun puolivälistä eteenpäin Kiina on sensijaan ollut epidemian tukahduttamisen tiennäyttäjä, jota yhä useammat Euroopan maat ovat yritysten ja erehdysten jälkeen lähteneet seuraamaan.
Yritykset ja erehdykset
Nähtyämme toisten onnistumiset [ennakoiva epidemian tukahduttaminen] ja virheet [reagoiva epidemian hidastaminen] me edelleen kieltäydymme edelleen uskomasta, että niiden seuraukset voisivat koskea myös meitä, teemme mieluummin vähemmän ja myöhemmin. Epidemian tukahduttamiseksi sairauden tarttuvuusluku R0 on saatava pienemmäksi kuin 1, ts. R0 < 1,0. Kaikilla sitä korkeammilla arvoilla epidemiaan sairastuu joka päivä enemmän ihmisiä kuin edellisenä aina siihen saakka kunnes useimmat uusista tartuntakohteista ovat sen jo sairastaneet ja tulleet sille immuuneiksi. Ilman erityisiä toimia covid-19 epidemian R0 = 2,2-2,5, ja Suomen hidastamispolitiikka tavoitteli ensin arvoa R0 = 1,42, mutta nyt arvioidaan että voidaan päästä arvoon R0 = 1,8. Jokaisena päivänä, jolla tehokkaita tukahduttamistoimia viivytetään, sairastuvien ja kuolevien määrä kasvaa kolmasosalla, jokaisen viikon aikana se viisinkertaistuu. Kyse ei voi olla siitä, että tukahduttamisvaihtoehtoon ei turvauduta missään vaiheessa, vaan siitä missä vaiheessa Sanna Marin tekee saman täyskäännöksen jonka Boris Johnson teki maanantaina 23.3.. Jokainen viivyttelypäivä pidentää tämän epidemian kestoa ja lisää sen kuolonuhreja, suoranaisia kustannuksia, sekä yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaurioita.
Kiinan ja nyt myös Italian kokemuksen perusteella jyrkimmätkään tukahduttamistoimet eivät käännä epidemiaa laskusuuntaan alle kymmenessä päivässä, Italiassa se vei kaksi viikkoa. Tuona aikana tapausmäärä kasvaa vielä nelin-viisinkertaiseksi. Nyt, 26.3., Suomessa voimassa olevat toimet ja 23…25.3. esitetyt ravintoloiden sulkeminen ja Uudenmaan eristäminen ovat aivan oikeita mutta täysin riittämättömiä. Ne eivät pysäytä epidemian kasvua eikä niillä siihen edes pyritä. Koska meillä ei ole testattuna käytettävissä Korean mallia, ei sen edellyttämää testauskapasiteettia eikä mahdollisuutta tunkeutua syvälle kansalaisten yksityisyyteen, epidemian tukahduttaminen on aloitettava Kiinan ja Italian tavoin cordon sanitaire toimilla. Samalla on kuitenkin kehitettävä tekniset, lainsäädännölliset, hallinnolliset ja organisatoriset valmiudet Korean mallin mukaiseen epidemian hallintaan, koska sitä kautta epidemian häiriövaikutusta yritysten, yhteisöjen ja yksityisten ihmisten elämään on mahdollista vähentää hyvinkin nopeasti.
________________________________________
Käännän ja lisään tähän muutaman avainkohdan WHO:n pääjohtajan 25.3. avauspuheenvuorosta koskien kehoituksia valtioille. Ne löytyvät kokonaisuudessaan tästä: https://www.who.int/dg/speeches/detail/who-director-general-s-opening-remarks-at-the-media-briefing-on-covid-19—25-march-2020
- Hidastaakseen covid-19 leviämistä monet maat ovat ryhtyneet ennenkokemattomiin toimiin – sulkemaan kouluja ja liikkeitä, peruuttamaan urheilutapahtumia ja pyytämään kansalaisiaan pysymään kotona ja käyttäytymään turvallisesti.
- Pyytämällä ihmisiä pysymään kotona ja pysäyttämällä väestön liikkuminen ostetaan aikaa jolla vähennetään sairaanhoitojärjestelmään kohdistuvaa painetta.
- Mutta nämä toimet yksin eivät sammuta epidemiaa
- Niiden tarkoitus on mahdollistaa ne tarkemmat ja kohdennetummat toimenpiteet jotka tarvitaan epidemian eteenpäin tartumisen pysäyttämiseksi ja ihmishenkien pelastamiseksi.
- Kutsumme kaikki maat, jotka ovat käynnistäneet nk. ”lockdown” [cordon sanitaire, ulkonaliikkumis- ja kokoontumiskiellot ym.] toimet käyttämään näin voittu aika virusten vastaiseen taisteluun.
- Te olette avanneet uuden mahdollisuuksien ikkunan. Kysymyus on, miten te sen käytätte?
- Me suosittelemme kuutta avaintoimenpidettä:
- Ensin, kasvata, kouluta ja ota sitten käytöön [tätä] sairaanhoidon ja kansanterveyden [uutta] työvoimaa;
- Toiseksi, [luo ja] toteuta yhdyskuntatason järjestelmä, joka löytää jokaisen epäilyttävänkin sairastapauksen;
- Kolmanneksi, lisää voimakkaasti testauskapasiteetin tuotantoa ja saavutettavuutta;
- Neljänneksi, identifioi, sovita ja varusta [soveltuvia] tiloja käytettäväksi [covid-19] potilaiden hoitamiseen ja eristämiseen;
- Viidenneksi, kehitä selkeä suunnitelma ja prosessi [tartunnan saaneita lähellä olleiden] kontaktien eristämiseksi.
- Ja kuudenneksi, fokusoi koko hallitus covid-19:n tukahduttamiseen ja hallitsemiseen.
Tähän voin lisätä itse ainoastaan hartaan toivomuksen luetun ymmärtämisestä.
Ja lopuksi
Jokainen viivyttelypäivä nostaa yhä räikeämpään valoon kysymyksen Länsimaisen ja Pohjoismaisen liberaalin demokratian legitimiteetistä. Tässä toisen maailmansodan jälkeisen ajan suurimmassa globaalissa kriisissä Itä-Aasian maat kommunistisesta Kiinasta parlamentaariseen Koreaan ovat jo nyt osoittaneet EU-Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin verrattuna ylivoimaiset kykynsä päättäväisiin, tehokkaisiin, yhteisöllisiin ja proaktiivisiin toimiin kriisistä ylös nousemiseksi ja sekä kansalaistensa että taloutensa suojelemiseksi. Mitä argumentteja meillä on asettaa näitä vastaan?
Suomessa on esitetty sellaisia lukuja, että suuruusluokkaa 40 % väestöstä sairastuisi. Miten silloin voi muodostua mitään ”laumaimmuniteettia”? Alkaako epidemia heti uudestaan, kun rajoituksia poistetaan?
40% sairastumisen lisäksi tarrvittaisiin muita pysyviä suojatoimia, jotta epidemia ei leviäisi – kyseessä siis ei olisi laumaimmuniteetti. One sitäpaitsi edelleen epäselvää, tuottaako covid-19 sairaus, ja millä tasolla sairastettuna pitkäaikaista immuniteettia.
Kuinka monessa maassa tukahdutus on tähän mennessä onnistunut? Itse keksin lähinnä kaksi saarivaltiota. Muuten näissä idän mallimaissakin ilmenee koko ajan uusi tartuntaryppäitä. Tuskin on realismia pysyä hermeettisesti suljettuna muusta maailmasta hamaan tulevaisuuteen saakka.
Tukahduttaminen ei ole onnistunut missään 100% mutta, jos onnistumista mitataan tautiin kuolleiden määrällä, niin Eurooppaan ja Amerikkaan verrattuna Taiwanissa, Kiinassa, Etelä Koreassa, Japanissa, Vietnamissa, Hong-Kongissa, Singaporessa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa onnistumisen taso on ollut 99%. Näiden maiden välillä on suuria eroja, mutta niistä kahden huonoimman, Japanin ja Australian, koronakuolleisuus (24.12.mennessä) on puolet – neljäsosa Euroopan kahden parhaimman, Norjan ja Suomen, koronakkuolleisuudesta. Koko mainitsemani Itä-Aasian ja Oseanian ryhmän 1800 miljoonan asukkkaan koronakuolleisuus on huomattavasti alle sadasosa Euroopan ja Pohjosi-Amerikan tasosta.
Sitten on hyvä myös esittää konkreettisia keinoja tavoitteen saavuttamiseksi. Mitä Aasian maat ovat tehneet paremmin kuin länsimaat? Eivät ainakaan tiukempia rajoituksia (pl. Kiina), jos muistellaan kevään ja nyt osin syksynkin tiukkoja sulkutoimenpiteitä Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Itse uskon, että Aasian maiden menestyksen taustalla on kulttuurisia tekijöitä, joita on vaikea ellei mahdotonta tuoda toiseen kulttuuriin, jossa kollektiivinen paine ei ole yhtä suuri ja yksityisyydensuoja suurempi. Lisäksi Sars ja muut epidemiat säikäyttivät Aasian maita, joten ne ovat hioneet toimintakäytäntöjään yli 15 vuoden ajan. Jos haluaa Aasian maiden epidemian torjuntaa, pitäisi hyväksyä myös niiden kulttuurien yhteensopimattomat elementit. Ei riitä, että poimii rusinat pullasta.
Oikeastaan lyhyin vastaus tähän kommenttiin olisi se, että Idän menestyjiin kuuluvat keskustaoikeistolaisen Liberaalipuoluuen hallitsema Australia ja työväenpuoluueen hallitsena Uusi Seelanti, jotka perustuvat vahvasti Läntiseen kulttuuriin ja ihmisoikeuskäsityksiin. Usein esitetty argumentti siitä, miksi ne ovat menestyneet on että molemmat ovat saaria. Niin ovat kuitenkin myös Englanti ja Irlanti, joista etenkin Englannin viime vuoden onnistuminen on huonoa ja viime kuukauden onnistuminen huonointa Eurooppalaista tasoa. SARS- ja MERS-epidemian kokemukset ja opetukset ovat viimeistään WHO:n jakamina olleet koko ajan kaikkien tiedossa ja käytettävissä. Lännessä kuitenkin ajateltiin selvittävän ilman niitä, tilanteen mukaiseti improvisoiden. Tulos on Lännen (Eurooppa + Pohjois-Amerikka) nyt vuoden vaihteeseen mennessä jo 160 kertaiseksi kasvanut koronakuolleisuus verrattuna Itään (Kiina, Japani, Vietnam, Etelä-Korea, Malesia, Australia, Taiwan, Hong Kong, Singapore, Uusi Seelanti). Jos halutaan verrata vain kulttuuriltaan mahdollisimman samankaltaisia sosiaalidemokraattisia Pohjoismaita ja Uutta Seelantia, koronakuolleisuuden ero on silti 83 kertainen. Ei tällaista eroa voi selittää Uuden Seelannin yhteiskunnan kollektiivisilla paineilla eikä puutteellisella yksityisyyden suojalla Pohjoismaihin verrattuna. Eron selittävät erilaiset tavoitteet ja niistä seuraavat toimet. Uuden Seelannin tavoite oli alusta lähtien pandemian tukahduttaminen ja tukahdutettuna pitäminen, meillä Euroopassa tavoite oli pandemian hallitseminen ja pitäminen jotenkin siedettävällä tasolla.